Safraniini
| Safraniini | |
|---|---|
 |
|
 |
|
| Tunnisteet | |
| IUPAC-nimi | 3,7-dimetyyli-10-fenyylifenatsin-10-ium-2,8-diamiinikloridi |
| CAS-numero | |
| PubChem CID | |
| SMILES | CC1=CC2=C(C=C1N)[N+](=C3C=C(C(=CC3=N2)C)N)C4=CC=CC=C4.[Cl-] [1] |
| Ominaisuudet | |
| Molekyylikaava | C20H19N4Cl |
| Moolimassa | 350,842 g/mol |
Safraniini (C20H19N4Cl) on aromaattinen orgaaninen yhdiste. Sitä käytetään väriaineena muun muassa bakteerisolujen värjäyksessä ja analyyttisessä kemiassa.
Käyttö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Safraniinia käytetään niin sanottuna vastavärinä gramvärjäyksessä. Kidevioletti värjää bakteerit violeteiksi. Alkoholi- tai asetoni-alkoholikäsittelyn jälkeen gramnegatiiviset bakteerit ovat menettäneet värinsä, mutta grampositiiviset eivät. Tämän jälkeen gramnegatiiviset bakteerit voidaan värjätä safraniinilla punaisiksi.[3] Safraniinia käytetään myös rustokudostutkimuksissa. Väriaine sitoutuu kondroitiinisulfaattiin ja kerataanisulfaattiin, mutta ei kollageeniin.[4]
Safraniinia voidaan käyttää myös redox-indikaattorina. Yhdisteen hapettuneen muodon väri on sinivioletti, ja pelkistynyt muoto on väritön.[5] Yhdisteen hapetus-pelkistys potentiaali on niin matala, että se soveltuu käytettäväksi indikaattorina vain, kun titrauksena on vahvasti pelkistävä liuos. Tällaisia ovat esimerkiksi Cr2+-, Ti3+- tai V2+-ioneja sisältävät liuokset.[6]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ Safranine T – Substance summary NCBI. Viitattu 7. toukokuuta 2010.
- ↑ Safraniini (Safraniini O) Käyttöturvallisuustiedote. 21.5.2015. Sigma Aldrich (Merck). Viitattu 31.5.2018. (suomeksi)
- ↑ Louise Simmers: Diversified health occupations, s. 567. Cengage Learning, 2003. ISBN 978-1-4018-1456-4. Kirja Googlen teoshaussa (viitattu 07.05.2010). (englanniksi)
- ↑ Yuehuei H. An, Kylie L. Martin: Handbook of histology methods for bone and cartilage, s. 217. Humana Press, 2003. ISBN 978-0-89603-960-5. Kirja Googlen teoshaussa (viitattu 07.05.2010). (englanniksi)
- ↑ Neelima Rajvaidya, Dilip Kumar Markandey: Microbiology, s. 217. APH Publishing, 2006. ISBN 978-8131300046. Kirja Googlen teoshaussa (viitattu 07.05.2010). (englanniksi)
- ↑ Keihei Ueno, Toshiaki Imamura, K. L. Cheng: Handbook of organic analytical reagents, s. 519. CRC Press, 1992. ISBN 9780849342875. Kirja Googlen teoshaussa (viitattu 07.05.2010). (englanniksi)
Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ChemBlink: Basic Red 2 (englanniksi)