Sörnäisten kurvi

Kohteesta Wikipedia
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Sörnäisten kurvi, Hämeentietä pohjoiseen katsottuna.
Sörnäisten kurvi etelään päin katsottuna. Vasemmalla Sörnäinen, suoraan edessä Kallio ja oikealla Alppiharju (Harjun osa-alue). Kuva toukokuulta 2008.

Sörnäisten kurvi (ruots. Sörnäskurvan), jota kutsutaan myös Sörkan kurviksi tai vain Kurviksi, on alue Helsingin itäisessä kantakaupungissa, Sörnäisten, Kallion ja Alppiharjun kaupunginosien kohtauspaikassa. Alue sijoittuu sen kohdan välittömään läheisyyteen, jossa Hämeentie tekee mutkan oikealle pohjoiseen mentäessä ja jossa siltä länteen haarautuu Helsinginkatu. Kurvi käsittää koko alueen Helsinginkadun ja Hämeentien risteyksessä. Sörnäisten kurvi on lukuisien joukkoliikenneyhteyksien solmukohdassa, jossa sijaitsee myös Sörnäisten metroasema. Yksi Kurvin maamerkeistä oli vakuutusyhtiö Kansan rakennus ja sen katolla sijainnut valotorni.

Sodan jälkeen suomalaiset aikakauslehdet ylläpitivät Kurvin, Vaasankadun ja Linjojen seudun perinteisesti huonoa mainetta. Tuolloin Kurvin levoton maine johtui pääosin siitä, että pientalovaltaisen asuinalueen tuhannet lapset ja nuoret ottivat katutilan haltuunsa omasta ”vaarallisuudestaan” tietämättöminä. Levottomuuteen vaikuttivat myös alueen yömajat ja asuntolat. Apu-lehti julkaisi erityisesti 1950-luvulla rajuja reportaaseja Sörkan alamaailmasta, mutta 1960-luvulla kirjoittelu hiljeni, ja julkisuuskynnyksen ylittivät enää Vaasankadun viinatrokarit. ”Rieha-Helsinki” alkoi keskittyä enemmän Rautatieaseman seudulle.[1] Kurvin läheisyydessä sijaitsevalla Vaasanpuistikolla on ollut 2010-luvulle asti levoton maine. Sitä on kutsuttu puhekielessä myös nimellä Piritori.[2]

Hieman etelämmäksi silloisen Itäisen Viertotien (nyk. Hämeentien) varteen oli 1870-luvulla rakennettu niin sanotut Suruttomain villat[3], ryhmä työläisten asuintaloja, jotka pääosin purettiin 1930-luvun alussa.lähde? Talvisodan toisena päivänä Vaasanpuistikkoon osui viisi räjähdyspommia, mikä aiheutti lähitaloihin varsin suuret sirpale- ja ikkunavauriot.

Hämeentien ja Helsinginkadun kulmaan valmistui vuonna 1937 suuri rakennus, jota kutsuttiin Perämiehen taloksi siinä olleen ravintolan johdosta.[4] Elanto osti talon 1950-luvulla, myi asunnot osakkeiksi ja antoi talolle nimen Hämeentähti. Myöhemmin taloa alettiin kutsua Kurvin taloksi.lähde?

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Nenonen, Kaija—Toppari, Kirsi: Herrasväen ja työläisten kaupunki. Helsingin vanhoja kortteleita 2, s. 258 ja 270-273. Helsingin Sanomat, 1983. ISBN 951-9135-03-0.

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Schulman, Harry; Pulma, Panu; Aalto, Seppo: Helsingin historia vuodesta 1945, s. 209-211. Helsingin kaupunki, 2000. ISBN 951-37-3057-3.
  2. Ikuisen vapun Piritori Elävä arkisto. 4.8.2015. Yle. Viitattu 9.4.2017.
  3. Jan Alanco, Riitta Pakarinen: Signe Brander 1869–1942, Helsingin valokuvaaja – Helsingfors fotograf, s. 9–10. Helsingin kaupunginmuseo, 2004. ISBN 952-473-335-8.
  4. ALAPIHA - tarina Kurvista ennen sotia! Kalliolainen. Viitattu 29.03.2014.