Ruskoniittyperhonen

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Ruskoniittyperhonen
Tieteellinen luokittelu
Domeeni: Aitotumaiset Eucarya
Kunta: Eläinkunta Animalia
Pääjakso: Niveljalkaiset Arthropoda
Alajakso: Kuusijalkaiset Hexapoda
Luokka: Hyönteiset Insecta
Lahko: Perhoset Lepidoptera
Alalahko: Glossata
Osalahko: Erilaissuoniset Heteroneura
Yläheimo: Päiväperhoset Papilionoidea
Heimo: Täpläperhoset Nymphalidae
Alaheimo: Heinäperhoset Satyrinae
Suku: Coenonympha
Laji: hero
Kaksiosainen nimi

Coenonympha hero
(Linnaeus, 1761)

Katso myös

  Ruskoniittyperhonen Commonsissa

Ruskoniittyperhonen (Coenonympha hero) on täpläperhosten heimoon ja heinäperhosten alaheimoon kuuluva pieni päiväperhonen. Laji esiintyy palearktisella alueella.

Levinneisyys[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ruskoniittyperhonen esiintyy Ranskan pohjoisosista itään Keski-Eurooppaan ja Aasiaan Amurille, Koreaan ja Japaniin saakka. Euroopan pohjoisosissa levinneisyysalue ulottuu Ruotsin eteläosiin, Baltiaan ja Venäjällä mahdollisesti Karjalankannakselle. Laji on taantunut erityisesti Länsi-Euroopassa ja kuollut muun muassa Alankomaista sukupuuttoon.

Suomessa ruskoniittyperhonen on havaittu ainoastaan yhden kerran harhailijana Porvoosta.

Koko ja ulkonäkö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ruskoniittyperhosen etusiiven pituus on 15–18 mm. Siipien yläpinnan pohjaväri on koiraalla tumman harmaanruskea ja etusiivessä ei ole kirjauksia. Takasiiven yläpuolella on yleensä rivi keltarenkaisia terättömiä silmätäpliä. Naaraan yläpinnan pohjaväri on yleensä hieman vaaleampi kuin koiraalla ja takasiiven yläpuolen täplät ovat isompia ja valkoteräisiä. Etusiiven alapuolella on vaaleampi postdiskaalijuova. Takasiiven alapuolen silmätäplät ovat valkoteräisiä ja niissä on voimakas oranssinvärinen kehä. Silmätäplärivin sisäpuolella on valkoinen postdiskaalijuova.

Elinympäristö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ruskoniittyperhosen elinympäristöä ovat kosteat niityt ja suomaasto.

Lentoaika ja elintavat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lentoaika on toukokuun lopulta heinäkuuhun yhtenä sukupolvena. Laji talvehtii keskenkasvuisena toukkana.

Ravintokasvi[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Toukan ravintokasveja ovat ohrat (Hordeum), helmikät (Melica), nurmikat (Poa) ja villivehnät (Elymus), esimerkiksi rantavehnä (Elymus arenarius).

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Olli Marttila, Tari Haahtela, Hannu Aarnio, Pekka Ojalainen: Suomen päiväperhoset. Tekijät ja Kirjayhtymä Oy, 1990. ISBN 951-26-3471-6.
  • Lionel G. Higgins, Norman D. Riley, suom. Olavi Sotavalta: Euroopan päiväperhoset. Kustannusosakeyhtiö Tammi, 1973. ISBN 951-30-2311-7.
  • Pertti Pakkanen: Ruskoniittyperhonen. Suomen Perhostutkijain Seura.