Villivehnät

Kohteesta Wikipedia
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Villivehnät
Juolavehnä (Elymus repens)
Juolavehnä (Elymus repens)
Tieteellinen luokittelu
Domeeni: Aitotumaiset Eucarya
Kunta: Kasvit Plantae
Yläkaari: Putkilokasvit Tracheophyta
Kaari: Siemenkasvit Spermatophyta
Alakaari: Koppisiemeniset Magnoliophytina
Luokka: Yksisirkkaiset Liliopsida
Kladi: Commelinids
Lahko: Poales
Heimo: Heinäkasvit Poaceae
Alaheimo: Pooideae
Suku: Villivehnät Elymus
L.
Katso myös

 Wikispecies-logo.svg Villivehnät Wikispeciesissä
 Commons-logo.svg Villivehnät Commonsissa

Villivehnät (Elymus) on kasvisuku heinäkasvien (Poaceae) heimossa. Villivehnälajit ovat monivuotisia ja niiden kukintona on kerrannaistähkä.[1]

Villivehnät (Elymus) voidaan käsittää joko yhtenä isompana sukuna tai se voidaan hajottaa useammaksi eri suvuksi. Näitä sukuja ovat juolat (Elytrigia) ja vehniöt (Elymus). Aiemmin villivehnien suvusta on jo erotettu rantavehnien (Leymus) suku omaksi suvukseen.

Lajeja[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Suomessa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Suomessa kasvaa vakiintuneena kuusi villivehnälajia ja joitain erikseen määriteltyjä alalajeja. Lisäksi neljästä lajista on satunnaisia havaintoja. Myös monia villivehnäristeymiä on havaittu.[2] Tieteellisessä nimistössä on lähteestä riippuen suurta vaihtelua.

Suomessa kasvavista lajeista juolavehnä ja koiranvehnä ovat yleisiä melkein koko maassa. Neljä muuta ovat harvinaisia tai hyvin harvinaisia, Lapissa tai lounaisrannikolla kasvavia.[1]

Lisäksi Suomessa on tavattu kaksi läheisen rantavehnien (Leymus) suvun lajia[1][3].

Muita lajeja[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c d Hämet-Ahti, L., Suominen, J., Ulvinen, T. & Uotila, P. (toim.): Retkeilykasvio. Helsinki: Luonnontieteellinen keskusmuseo, Kasvimuseo, 1998. ISBN 951-45-8167-9.
  2. Kasviatlas 2014, Elymus-lajit Viitattu 9.1.2016.
  3. a b Hämet-Ahti, L., Kurtto, A., Lampinen, R., Piirainen, M., Suominen, J., Ulvinen, T., Uotila., P. & Väre, H. 2005: Lisäyksiä ja korjauksia Retkeilykasvion neljänteen painokseen – Lutukka 21:41–85.
  4. a b c Mossberg, B. & Stenberg, L.: Suuri Pohjolan kasvio. 2. painos. Suomentanut Vuokko, S. & Väre, H. Tammi, 2005. ISBN 951-31-2924-1.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tämä kasveihin liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.