Rupert Brooke

Kohteesta Wikipedia
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Rupert Brooke

Rupert Brooke (3. elokuuta 1887 Rugby, Englanti23. huhtikuuta 1915) oli englantilainen runoilija, jota pidettiin Britannian parhaimpiin kuuluvana nuorena lyyrikkona. Hän kuoli 27-vuotiaana ensimmäisessä maailmansodassa saamaansa verenmyrkytykseen Turkin Gallipolissa, ja monet hänen parhaina pidetyistä runoistaan julkaistiin vasta hänen kuolemansa jälkeen.[1][2]

Rupert Brooke syntyi yhtenä kolmesta veljeksestä, joista kaikki kohtasivat kuoleman jo nuorina. Komea nuori mies harrasti jalkapalloa, krikettiä, tennistä ja uintia ja alkoi jo yhdeksänvuotiaana kirjoittaa runoja. Teini-ikäisenä hän harrasti kirjoittamista jo hyvin vakavissaan. Hän opiskeli Cambridgen yliopiston King’s Collegessa ja tuli tunnetuksi biseksuaalisista suhteistaan niin mies- kuin naisopiskelijoihin. Yksi heistä oli Lytton Stracheyn pikkuveli James, joka tunsi Virginia Woolfin ja muita Bloomsburyn ryhmän jäseniä.[1]

Brooke matkusteli laajasti. Jo teinivuosinaan hän kävi kaksi kertaa Italiassa, sitten Saksassa ja vuonna 1912 hän matkusti ensin maitse läpi Yhdysvaltojen ja Kanadan ja otti sitten San Franciscosta laivan Havaijille, Samoalle, Fidžille ja Tahitille.[1]

Ensimmäisen maailmansodan alussa vuonna 1914 Brooke liittyi vapaaehtoisena Britannian kuninkaalliseen laivastoon. Palveltuaan ensin Belgiassa hänet lähetettiin Gallipoliin, jossa hän ei ehtinyt mukaan taisteluihin ennen kun sai hyttysenpuremasta kuolettavan verenmyrkytyksen. Sotilaat hautasivat 27-vuotiaan runoilijan Skýroksen saarelle Kreikkaan.[1]

Brooken hauta Kreikan Skýroksella.

Runoilijauransa alussa Brooke ihaili niin sanottuja ”dekadentteja” kirjailijoita kuten Charles Baudelairea, Algernon Swinburnea, Oscar Wildea ja Walter Pateria. Hänen opiskeluaikaiset rakkausrunonsa ilmentävät vaikutteita romanttisilta runoilijoilta John Keatsiltä ja Percy Shelleyltä. Brooke tapasi sitten William Butler Yeatsin, joka neuvoi häntä siirtymään tyhjistä abstraktioista kohti modernismia. Hän ei ottanut neuvosta vaarin vaan löysi esikuvakseen Shakespearen aikalaisen John Donnen.[1]

Brooken parhaina runoina pidetään hänen viimeisinä vuosinaan syntyneitä sota-aiheisia sonetteja, joista tunnetuin on ”The Soldier”. Ne sisältyvät hänen kuolemansa jälkeen 1915 julkaistuun kokoelmaan 1914 and Other Poems.[3][1]

Teoksia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • The Pyramids (1904)
  • The Bastille (1905)
  • Poems (1911)
  • 1914, and Other Poems (1915)
  • Letters from America (1916)

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c d e f Brooke, Rupert, Gale Contextual Encyclopedia of World Literature 2009. Vaatii HighBeam-tilauksen. Viitattu 6.12.2015.
  2. Salonen, Lippo & Salonen, Sirkka (suom.) & Väänänen, Juha (toim.): ”Lister, Joseph”, Kuka teki mitä, Kuvitettu elämäkerrallinen hakuteos, s. 156. Alkuteos Howat, Gerald & Wallis, Frank (toim.): Who Did What? Mitchell Beazley Illustrated Biographical Dictionary. Mitchell Beazley 1985. Suuri Suomalainen Kirjakerho, 1986. ISBN 951-643-251-4.
  3. Martikainen, Elina: Kirjoitettu sota. Sotadiskursseja suomalaisessa kaunokirjallisuudessa (1917–1995), s. 20. Väitöskirja. Tampere: Tampereen yliopisto, yhteiskunta- ja kulttuuritieteiden yksikkö, 2013. ISBN 978-951-44-9283-9. Teoksen verkkoversio (pdf) (viitattu 6.12.2015).

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]