Rupert Brooke
Rupert Brooke (3. elokuuta 1887 Rugby, Englanti – 23. huhtikuuta 1915 Skyros, Kreikka) oli englantilainen runoilija, jota pidettiin kuolemansa aikaan Britannian parhaimpiin kuuluvana nuorena lyyrikkona. Hän kuoli 27-vuotiaana Turkin Gallipolissa ensimmäisessä maailmansodassa saamaansa verenmyrkytykseen. Monet hänen parhaina pidetyt runonsa julkaistiin vasta hänen kuolemansa jälkeen.[1][2]
Rupert Brookella oli kaksi veljeä, ja kaikki kuolivat nuorena. Komea nuori mies harrasti jalkapalloa, krikettiä, tennistä ja uintia ja alkoi jo yhdeksänvuotiaana kirjoittaa runoja. Jo teini-ikäisenä hän harrasti kirjoittamista vakavissaan. Hän opiskeli Cambridgen yliopiston King’s Collegessa ja tuli tunnetuksi biseksuaalisista suhteistaan niin mies- kuin naisopiskelijoihin. Yksi heistä oli Lytton Stracheyn pikkuveli James, joka tunsi Virginia Woolfin ja muita Bloomsburyn ryhmän jäseniä.[1]
Brooke matkusteli laajasti. Jo teinivuosinaan hän kävi kaksi kertaa Italiassa, sitten Saksassa, ja vuonna 1912 hän matkusti ensin maitse halkih Yhdysvaltojen ja Kanadan ja lähti sitten San Franciscosta laivalla Havaijille, Samoalle, Fidžille ja Tahitille.[1]
Brooke liittyi ensimmäisen maailmansodan alussa vuonna 1914 vapaaehtoisena Britannian kuninkaalliseen laivastoon. Hänen palveltuaan ensin Belgiassa hänet lähetettiin Gallipoliin, jossa hän ei ehtinyt mukaan taisteluihin ennen kuin sai hyttysenpuremasta kuolettavan verenmyrkytyksen. Sotilaat hautasivat 27-vuotiaan runoilijan Kreikkaan Skýroksen saarelle.[1]
Runoilijauransa alussa Brooke ihaili niin sanottuja ”dekadentteja” kirjailijoita, kuten Charles Baudelairea, Algernon Swinburnea, Oscar Wildea ja Walter Pateria. Hänen opiskeluaikaiset rakkausrunonsa ilmentävät vaikutteita romanttisilta runoilijoilta John Keatsiltä ja Percy Shelleyltä. Brooke tapasi sitten William Butler Yeatsin, joka neuvoi häntä siirtymään tyhjistä abstraktioista kohti modernismia. Hän ei ottanut neuvosta vaarin vaan löysi esikuvakseen Shakespearen aikalaisen John Donnen.[1]
Brooken parhaina runoina pidetään hänen viimeisinä vuosinaan syntyneitä sota-aiheisia sonetteja, joista tunnetuin on ”The Soldier”. Ne sisältyvät hänen kuolemansa jälkeen 1915 julkaistuun kokoelmaan 1914 and Other Poems.[3][1]
Teokset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- The Pyramids (1904)
- The Bastille (1905)
- Poems (1911)
- 1914, and Other Poems (1915)
- Letters from America (1916)
Suomennettu tuotanto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Fafaja, suom. Heikki Harma, säv. Toni Edelmann, Toni Edelman: 60 v. juhlakonsertti, Edelmusic (CD)
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ a b c d e f Brooke, Rupert[vanhentunut linkki], Gale Contextual Encyclopedia of World Literature 2009. Vaatii HighBeam-tilauksen. Viitattu 6.12.2015. (englanniksi)
- ↑ Salonen, Lippo & Salonen, Sirkka (suom.) & Väänänen, Juha (toim.): ”Lister, Joseph”, Kuka teki mitä, Kuvitettu elämäkerrallinen hakuteos, s. 156. Suuri Suomalainen Kirjakerho, 1986. ISBN 951-643-251-4.
- ↑ Martikainen, Elina: Kirjoitettu sota. Sotadiskursseja suomalaisessa kaunokirjallisuudessa (1917–1995), s. 20. Väitöskirja. Tampere: Tampereen yliopisto, yhteiskunta- ja kulttuuritieteiden yksikkö, 2013. ISBN 978-951-44-9283-9. Teoksen verkkoversio (pdf) (viitattu 6.12.2015). (Arkistoitu – Internet Archive)
Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Rupert Brooke Wikimedia Commonsissa
| ||||||||||||||||||||||||||
