Ritarimittari

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Ritarimittari
Ourapteryx sambucaria01..jpg
Tieteellinen luokittelu
Domeeni: Aitotumaiset Eucarya
Kunta: Eläinkunta Animalia
Pääjakso: Niveljalkaiset Arthropoda
Alajakso: Kuusijalkaiset Hexapoda
Luokka: Hyönteiset Insecta
Lahko: Perhoset Lepidoptera
Alalahko: Glossata
Osalahko: Erilaissuoniset Heteroneura
Yläheimo: Mittarimaiset Geometroidea
Heimo: Mittarit Geometridae
Alaheimo: Lovimittarit Ennominae
Suku: Ourapteryx
Laji: sambucaria
Kaksiosainen nimi

Ourapteryx sambucaria
Linnaeus, 1758

Katso myös

 Commons-logo.svg Ritarimittari Commonsissa

Ritarimittari (Ourapteryx sambucaria) on hento ja kookas, ulkonäöltään erikoisen päiväperhosmainen mittarilaji.

Koko ja ulkonäkö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ritarimittari on isokokoinen, vaaleankeltainen perhonen. Etusiiven kaksi poikkiviirua ovat kellanruskeat, lähes suorat ja melko leveät. Keskipilkku on kellanruskea ja juovamainen. Siivellä on lyhyitä kellanruskeita viiruja ja siiven kärki on erityisen terävä. Takasiivet ovat vaaleankeltaiset, etusiipien tapaan kellanruskeiden viirujen kirjomat ja niissä on yksi kellanruskea poikkiviiru. Erikoisuutena takasiiven takareunassa on selvä kannus ja sen yhteydessä kaksi mustaa täplää, joista etummaisessa on kirkkaanpunainen keskusta. Siipiväli 44–45 mm.[1][2][3]

Levinneisyys ja lentoaika[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lajin levinneisyys ulottuu Portugalista ja Brittein saarilta Skandinavian eteläosiin, Baltiaan ja idässä Venäjän poikki Altaille. Suomesta ritarimittari tavattiin ensimmäisen kerran vuonna 1961 Haminaan kuuluvalta Tammion saarelta[3] ja se on sittemmin levinnyt kaakosta etelärannikkoa pitkin Turun saaristoon ja Ahvenanmaalle saakka. Nykyisin levinneisyys Suomessa kattaa koko etelärannikon, mutta Itä-Suomessa ulottuu sisämaahan ainakin Joensuun korkeudelle saakka. Lento tapahtuu yhtenä lyhytaikaisena sukupolvena heinäkuun alusta lopuun.[4]

Elinympäristö ja elintavat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ritarimittari elää rehevissä ja valoisissa, lehtomaisissa metsissä. Sitä voi kuitenkin tavata myös pensaikkoisilla niityillä, puistoissa ja puutarhoissa. Laji on elintavoiltaan tiukasti yöaktiivinen lennon painottuessa keskiyölle ja perhosia tulee huonosti valolle, mikä vaikeuttaa suuresti niiden löytämistä. Perhosten lentely on nopeaa ja mutkittelevaa. Talvehtiva vaihe on keskenkasvuinen toukka.[3]

Ravintokasvi[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Toukka elää Suomessa terttuseljalla (Sambucus racemosa),[3] muualla muillakin puilla ja pensailla sekä erityisesti muratilla (Hedera helix)[2].

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. http://www2.nrm.se/en/svenska_fjarilar/o/ourapteryx_sambucaria.html
  2. a b http://www.ukmoths.org.uk/show.php?id=1665
  3. a b c d Mikkola K, Jalas I., Peltonen O.: Suomen perhoset. Mittarit 2. Recallmed Oy. Suomen Perhostutkijain Seura. Hangon Kirjapaino, 1989. ISBN 951-9221-23-9. s. 167–168
  4. Perhoswiki

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]