Rex Bosley

Britannian lähetystön väkeä poistumassa Suomesta 8. syyskuuta 1941. Mies keskellä on todennäköisesti Rex Bosley.

Reginald Walter ”Rex” Bosley (22. maaliskuuta 1909 Erdington – 22. heinäkuuta 1989) oli Ison-Britannian ulkomaantiedustelu MI6:n eli Secret Intelligence Servicen (SIS) tiedustelu-upseeri, joka toimi pitkään Helsingissä. SIS:n Helsingin-toimiston johtaja hän oli maaliskuusta 1945 vuoteen 1960.

Bosleyn lisänimi oli The Ferret (suom. ”fretti” tai ”nuuskija”). Pääministeri ja myöhemmin presidentti Urho Kekkoselle hän oli tärkeä länsikontakti henkilökohtaisten tapaamisten ja viestinvaihdon kautta, missä Bosley käytti nimimerkkiä Taulukauppias. Bosleyn kautta brittihallinnolla oli merkittävä epävirallinen yhteys Kekkoseen.

Perhetausta ja varhaisvaiheet

Rex Bosleyn vanhemmat olivat pianonvirittäjä William Walter Bosley ja Caroline Bartley Bosley. Rex työskenteli nuoruudessaan jonkin aikaa vakuutusvirkailijana. Hän saapui ensimmäisen kerran Suomeen 1928 ja meni samana vuonna naimisiin Tatjana Strauchin kanssa. Strauch oli asunut Terijoella, minne avioiduttuaan myös palasi. Bosley kävi Terijoella kauppakoulua. Seuraavana vuonna pariskunnalle syntyi poika Anthony. Rex Bosley saapui pysyvämmin Suomeen vuonna 1930.

Bosleyn vaiheista Suomessa 1930-luvulla on hajatietoja oleskelusta mm. Varkaudessa ja Viipurissa, missä hän työskenteli eri yrityksissä. Hänen kontaktiensa Britannian tiedusteluun arvellaan syntyneen 1930-luvun alussa.

Hän kuului vuonna 1926 perustettuun Suomalais-Englantilaiseen Yhdistykseen, jonka jäseniä olivat mm. myöhemmin Iso-Britannian lähetystössä työskennellyt Eileen Daggett, jatkosodan aikaan vakoilusta tuomittu Clarice Stackelberg (o.s. Proctor) sekä Juhani Ahon pojan Björn Soldanin vaimo Vivien Soldan (o.s. Birse). Bosley vaikutti näyttelijänä heidän järjestämässään amatööriteatterissa.

Etsivä keskuspoliisi raportoi vuonna 1932 hänen liikkuvan nimellä Thomas Burke esiintyneen kansainvälisen huijarin (oik. Robert Green) seurassa.

Tiedustelu-upseerina valvontakomission liepeillä

Pääartikkeli: Liittoutuneiden valvontakomissio

Suomessa vuosina 1944–1947 toimineessa vaikutusvaltaisessa elimessä oli Neuvostoliiton ohella pieni Ison-Britannian edustus.

Bosley kuului Britannian hallitusta edustaneen ministeri Francis M. Shepherdin avustajiin muodollisella 2. tiedotussihteerin nimikkeellä, mutta toimi todellisuudessa SIS:n tiedustelu-upseerin tehtävässä.

Bosleyn seurannan keskeinen kohde olivat Suomessa vaikuttaneet saksalaismieliset henkilöt, erityisesti ne, joilla oli esim. sympatioita Gestapoa kohtaan tai toisaalta brittivastaisuutta. Näistä oli olemassa ”musta lista”, jolla esiintyivät muun muassa Jouko Itälän ja Petter Forsströmin nimet.

SIS:n tiedusteluaseman johdossa

Maaliskuussa 1945 Iso-Britannian ulkomaantiedustelu SIS käynnisti sodan jälkeen uudelleen organisaatiotaan Helsingissä. Tämä tehtävä oli Bosleyn vastuulla, vaikka toimintaa johti Harry Carr Tukholmasta. Kun Carrin Tukholman-komennus päättyi toukokuussa, siirtyi johtovastuu Bosleylle. Hänet oli vuonna 1947 nimitetty Iso-Britannian Helsingin-lähetystön apulaistiedotuspäälliköksi. Fieldsin (2019) tulkinnan mukaan tässä asemassa kohtasivat tiedustelutietojen hankinta ja vaikuttamaan pyrkivä tiedottaminen.

Bosleyn Helsingin SIS-toiminnan johtokautta kesti vuoteen 1960.

Suhteita suomalaisiin vaikuttajiin

Bosley loi kontakteja eri tahoille toimiessaan Suomessa elinkeinoelämän organisaatioiden palveluksessa. Esimerkiksi Suomen ulkomaankauppaliittoon, The Finnish Trade Review -julkaisun toimitustehtävään, hänet järjesti suhteillaan Suomen pankin pääjohtaja Risto Ryti. Bosleyn suomenkielen taito oli mahdollisesti peräisin puutavarakaupan parista kansainvälisesti merkittävässä Price & Pearce -yhtiössä.

Evon metsäkoululla järjestettiin lokakuussa 1945 Paasikiven III hallituksen ministerin Eemil Luukan isännöimä hirvenmetsästys, jonka yhteydessä Britannian poliittisen edustajan Francis Shepherdin avustajan ominaisuudessa paikalla ollut Bosley tutustui lähemmin hallituksen ministereihin Mauno Pekkalaan, Yrjö Leinoon ja Kaarlo Hillilään. Pitemmällä aikavälillä erityisen merkittäväksi muodostui suhde Urho Kekkoseen.

Bosley tunsi Sakari Tuomiojan pitkältä ajalta. Hyvät suhteet Arvo ”Poika” Tuomiseen puolestaan saattoivat Mikko Virran mukaan edistää brittien tuottaman propaganda-aineiston julkaisemista tämän johtamassa Kansan Lehdessä. SIS:n tehtävissään Bosley sai hoitaakseen edeltäjiensä, kuten Harry Carrin ja James Magillin, kontakteja.

Jukka Rislakin mukaan Bosley oli myös vapaamuurari.

Valvontakomission poistuttua Suomesta 1947 suomalaisten vaikuttajien kanssakäyminen Ison-Britanniankin edustajien kanssa osaltaan vapautui. Magill ja Bosley järjestivät muun musdds niin sanottuja torstaikutsuja, joihin osallistui pieninä ryhminä suomalaisia vaikuttajia eri sektoreilta, politiikasta, puolustusvoimista ja elinkeinoelämästä. Kutsut pidettiin Magillin eli Janne Mäkelän luona.

Ison-Britannian sotaministeriön (War Office) ja ulkoministeriön (Foreign Office) arkistoissa on säilynyt brittien ja suomalaisten kanssakäymisestä todistavia dokumentteja, joissa kuvaillaan suomalaisten vaikuttajien luonnetta ja poliittisia näkemyksiä.

Kun Bosleyn virallinen oleskelu Suomessa päättyi 1953, hän arvioi jälkeen jäävän ”parisataa suhdetta tai ystävää”. Myöhemmin hän palasi Suomeen lukuisia kertoja eri rooleissa ja tehtävissä.

1960-luvulla Bosleyn asemapaikkana oli Oslo. Hänen merkittäviä suomalaisia kontaktejaan olivat tuolloin esimerkiksi sotilasasiamies, myöhemmin tiedustelupäällikkö Lars Heinrichs, eduskunnan puhemies Kauno Kleemola ja Helsingin poliisikomentaja Erik Gabrielsson.

Urho Kekkonen ja ”Taulukauppias”

Kekkonen ja Bosley olivat ystävystyneet lokakuussa 1945 järjestetyn hirvijahdin ja siitä alkaneiden tapaamisten seurauksena. Heitä yhdisti muun muassa samankaltainen huumorintaju.

Taulukauppias-nimitys, jota Bosley käytti viesteissään, perustuu hänen itsensä esittämään humoristiseen kielikuvaan. Hän vertasi Ison-Britannian hänelle uskomia luottamuksellisia tietoja tauluihin, joita hänen oli valtion pelastamiseksi myytävä ”herkkäuskoisille ihmisille”.

Kekkosen toisella kaudella hänen tapaamisensa Bosleyn kanssa siirtyvät Tamminiemeen vuodesta 1963 lähtien ja tulivat näin ollen julkisemmiksi.

Kekkosen ja Bosleyn pitkäaikaista ystävyyttä kuvaa, että Kekkonen nimesi 1970-luvun puolivälissä Bosleyn yhdeksi niistä henkilöistä, jotka tuntevat hänet parhaiten. Muita Kekkosen samassa yhteydessä mainitsemia henkilöitä olivat Ragnar Lassinantti ja Viljami Kalliokoski. Kysymys nousi esiin Kekkosen muistelmahanketta valmisteltaessa.

Viimeisen kerran Kekkonen ja Bosley tapasivat vuonna 1977. Parkinsonin tautiasairastanut Bosley kuoli 22. heinäkuuta 1989.

Lähteet

• Fields, Marek: Lännestä tuulee: Britannian ja Yhdysvaltain propaganda kylmän sodan Suomessa. Helsinki: Art House, 2022. ISBN 978-951-884-714-7.
• Kotakallio, Juho: Hänen majesteettinsa agentit: brittitiedustelu Suomessa 1918-1941. Jyväskylä: Atena, 2014. ISBN 978-952-300-025-4.
• Simola, Matti (toim.): ”Suojelupoliisi kylmässä sodassa 1949–1991 (kirj. Kimmo Rentola)”, Ratakatu 12: Suojelupoliisi 1949-2009, s. 9-192. Helsinki: WSOY, 2009. ISBN 978-951-0-35243-4.
• Rislakki, Jukka: Erittäin salainen: vakoilu Suomessa. 2. painos. Helsinki: Love Kirjat, 1982. ISBN 951-835-057-4.
• Seppinen, Jukka: Itsenäinen Suomi vakoilun maailmassa 1917-1945. Jyväskylä: Docendo, 2017. ISBN 978-952-291-389-0.
• Tuikka, Timo J.: Kekkosen takapiru: Kaarlo Hillilän uskomaton elämä. Helsinki: Otava, 2011. ISBN 978-951-1-25226-9.
• Tyrkkö, Maarit: Presidentti ja toimittaja. Julkaisutiedoissa tekijä Maarit Huovinen. , 2016. ISBN 978-951-0-40255-9.
• Virta, Mikko: Operaatio Kekkonen: Lännen agentit Tamminiemen sisäpiirissä. Helsinki: Otava, 2022. ISBN 978-951-1-42805-3.