Reserpiini

Kohteesta Wikipedia
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Reserpiini
Reserpiini
Systemaattinen (IUPAC) nimi
Metyyli-18-hydroksi-11,17-dimetoksi-3,20-
johimbaani-16-karboksylaatti-3,4,5-trimetoksibentsoaatti
[1]
Tunnisteet
CAS-numero 50-55-5
ATC-koodi C02AA02
PubChem 5770
DrugBank APRD00472
Kemialliset tiedot
Kaava C33H40N2O9 
Moolimassa 608,67 g/mol
SMILES Etsi tietokannasta: eMolecules, PubChem
Fysikaaliset tiedot
Sulamispiste 264,5 °C (508 °F) [2]
Liukoisuus veteen 73 mg/l[2](30 °C)
Farmakokineettiset tiedot
Hyötyosuus 50 %
Metabolia Hepaattinen
Puoliintumisaika 1. vaihe: 4,5 h
2. vaihe :27,1 h
Ekskreetio Renaalinen
Terapeuttiset näkökohdat
Raskauskategoria

D(AU) D(US)

Reseptiluokitus
Antotapa oraalinen, intramuskulaarinen, intravenoosi
Reserpiinitabletteja

Reserpiini (C33H40N2O9) on indolipohjainen alkaloidi ja antipsykoottinen ja antihypertensiivinen lääke. Aineen käytöstä psykoosien hoitamisessa on luovuttu,[3] koska muilla lääkeaineilla on saavutettu parempia tuloksia ja vähäisempiä sivuvaikutuksia kliinisessä käytössä.[4] Reserpiini eristettiin rauwolfianjuuresta (Rauwolfia serpentina) 1950-luvun puolivälissä.[5] Ensimmäisenä aineen kokonaissynteesin suoritti Robert Burns Woodward vuonna 1956.[6]

Suomessa tämä lääkeaine oli käytössä, sekä useilla eri kauppanimillä, vuodesta 1960 vielä 1970-luvun keskivaiheillekin varsin yleisesti. Eräs tunnetuimmista reserpiinivalmisteista on todennäköisesti ollut Serpasil jota valmisti Ciba-lääkeyhtiö (sittemmin Ciba-Geigy, nyk. Novartis).[7]

Vaikutusmekanismi[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Reserpiini estää VMAT-kuljettajaproteiinin toiminnan, ja monoamiinioksidaasi ja katekoli-O-metyylitransferaasi aiheuttavat noradrenaliinin ja adrenaliinin sekä vähemmissä määrin dopamiinin ja serotoniinin ennenaikaisen hajoamisen. Suojattomat välittäjäaineet muuntuvat muotoon, jossa ne eivät saavuta synapsia. Verenpainetta alentava vaikutus perustuu reserpiinin kykyyn vaikuttaa katekoliamiineihin.

Sivuvaikutukset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Sivuvaikutuksina saattoi ilmetä nuhan tapaisia oireita sekä ripulia ja ekstrapyramidaalioireita eli parkinsonismin kaltaisia oireita. Mahdolliset gastro-intestinaaliset vaivat, kuten akuutti vatsahaava, saattoivat voimistua lääkityksestä. Reserpiini saattoi aiheuttaa mahan ärsytystä ja vatsahappojen lisääntymistä.[8] Reserpiini aiheutti tunnetusti myös käyttäjälleen masennusta, mikä oli omiaan vähentämään sen suosiota[9]. Sitä on käytetty myöhemminkin muun muassa neurofarmakologian tutkimuksessa[9].

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Reserpine - Compound Summary NCBI. Viitattu 9.6.2019.
  2. a b Reserpine [USAN:INN:BAN:JANRN: 50-55-5] NLM. Viitattu 25.5.2008.
  3. Skitsofrenian ja muiden psykoosien hoitoon käytettävät lääkeaineet Duodecim. Viitattu 25.5.2008.
  4. Psykoosien hoitoon tarkoitetut lääkeaineet Medicina. Viitattu 25.5.2008.
  5. Historical approach to reserpine discovery and its introduction in psychiatry Grupo Ars XXI. Viitattu 25.5.2008.
  6. The Stork Synthesis of (-)-Reserpine organic-chemistry.org. Viitattu 25.5.2008.
  7. 1976 Lääkevalmisteet - Pharmaca Fennica PF76, s. 281
  8. Vartiainen I.: Lääkeaineoppi, SHKS-WSOY, 1960, s. 74-75
  9. a b Jouko Tuomisto ja Björn-Erik Roos: Psykoosien hoitoon tarkoitetut lääkeaineet, s. 318. Helsinki: Kandidaattikustannus, 1982. ISBN 951-99395-7-1.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]