Ralph Enckell

Kohteesta Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Ralph Enckell (vasemmalla) isännöi YK:n pääsihteeriä U Thantia Suomessa vuonna 1962.

Carl Fredrik Ralph Alexander Enckell (13. toukokuuta 1913 Helsinki18. toukokuuta 2001 Helsinki) oli suomalainen diplomaatti.

Enckell toimi ulkoministeriön palveluksessa vuodesta 1934 alkaen. Hän oli lähetystösihteerinä Tukholmassa vuosina 1944–1945, Pariisissa 1945–1950 ja Moskovassa 1950–1954 sekä ulkoministeriön poliittisen osaston päällikkönä vuosina 1955–1959. Enckell palveli Suomen pysyvänä edustajana Yhdistyneissä kansakunnissa 1959–1965, suurlähettiläänä Tukholmassa 1965–1969, OECD-edustustossa Pariisissa 1969–1976, edelleen Suomen edustustossa Pariisissa sekä samalla Unescossa 1972–1976 ja Varsovassa 1976–1980. Enckellin seuraaja ulkoministeriön poliittisen osaston päällikkönä, YK-suurlähettiläänä ja Tukholman-suurlähettiläänä oli Max Jakobson.

Ralph Enckell sai erikoislähettilään ja täysivaltaisen ministerin arvonimen vuonna 1957 ja hänet vihittiin valtiotieteen kunniatohtoriksi Turun yliopistossa 1970. Hänen poikkeukselliset ansionsa diplomaattina palkittiin Suomen Leijonan ritarikunnan suurristillä 1978.

Äidinkielensä ruotsin ohella Enckell hallitsi täydellisesti suomen, englannin, ranskan ja venäjän. Hänen kielitaitonsa oli suurelta osin jo lapsuuskodin perua: hänen isänsä oli suomenruotsalainen ja äitinsä englantilainen, ja isän toimiessa 1920-luvulla Suomen suurlähettiläänä Pariisissa hän oli käynyt ranskalaista koulua. Työskennellessään itse 1950-luvulla Suomen Moskovan-suurlähetystössä Enckell opiskeli perusteellisesti venäjän.[1]

Enckell tunnettiin diplomaattikunnan piirissä värikkäänä persoonana. Kun Vietnamin sotaa näkyvästi arvostellut Ruotsin opetusministeri, myöhempi pääministeri Olof Palme tuomitsi Tšekkoslovakian miehityksen vuonna 1968, Enckell luonnehti sarkastisesti puolueettomuuspolitiikan eroa Suomen ja Ruotsin välillä: ”Suomi pyrkii hoitamaan suhteensa sekä itään että länteen yhtä hyvin, Ruotsi yhtä huonosti.” Enckellin sanat kantautuivat luonnollisesti aikanaan Palmen korviin, ja tämä pahoitti niistä syvästi mielensä.[2] Ilkka Pastisen mukaan Enckell oli luonteeltaan temperamenttinen ja vaativa, korostuneen isänmaallinen sekä monien alaistensa pelkäämä esimies.[3]

Enckell näytteli salanimellä Ilmari Mänty pääosaa Nyrki Tapiovaaran ohjaamassa elokuvassa Varastettu kuolema vuonna 1938. Se jäi kuitenkin hänen ainoaksi elokuvaroolikseen.[4]

Ralph Enckell oli ministeri Carl Enckellin poika ja kenraaliluutnantti Oscar Enckellin veljenpoika. Hän oli avioliitossa kaksi kertaa: vuosina 1936–1948 Marie-Christine Söderhjelmin ja vuodesta 1949 kuolemaansa saakka Laura Virkkusen (vuoteen 1935 Snellman) kanssa. Akateemikko Rabbe Enckell oli Ralph Enckellin isän pikkuserkku.

Vuonna 2013, jolloin oli tullut kuluneeksi sata vuotta Ralph Enckellin syntymästä, julkaistiin Markku Reimaan hänestä kirjoittama elämäkerta Diplomatian taikuri.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Ilkka Pastinen: Uusi maailmanjärjestys: kylmästä sodasta globalisaatioon, s. 157–158. Helsinki: Otava, 2007.
  2. Max Jakobson: Tilinpäätös, s. 101. Helsinki: Otava, 2003. ISBN 951-1-18856-9.
  3. Pastinen 2007, s. 162.
  4. Varastettu kuolema (1938): Huomautukset Elonet.fi. Viitattu 13.12.2012.

Kirjallisuutta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]