Raimo Raimela

Kohteesta Wikipedia
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Raimo Olavi Raimela (25. helmikuuta 1916 Kristiinankaupunki24. huhtikuuta 2001 Helsinki)[1][2] oli suomalainen graafinen suunnittelija, animaattori ja Mainosgraafikkojen koulun rehtori.[3]

Raimela aloitti opinnot Taideteollisuuskeskuskoulussa 1936 ja sai ne päätökseen juuri talvisodan kynnyksellä 1939.[1] Jatkosodassa Raimela haavoittui ja komennettiin toipilaana elokuvaajaksi puolustusvoimien valokuvaosastolle.[3] Vuonna 1943 hänet lähetettiin Berliinin UFA-studiolle opiskelemaan animaatiofilmien tekoa. Sieltä hän toi Suomeen trikkikameran, jonka avulla alkoi tehdä opetuskäyttöön tarkoitettuja animaatioelokuvia sekä puolustusvoimille että lääketieteen ja terveysvalistuksen tarpeisiin.[4] Eräs hänen kuvaajankykyjään tarvinnut oli hammaslääketieteellisiä röntgenkuvauslaitteita kehittänyt professori Yrjö Paatero.[3]

Raimela teki animaatioita etenkin yhtiöille Fennada-Filmi ja Felix-Filmi.[1] Animaatioelokuvien lisäksi Raimela suunnitteli valtavan määrän erilaisia painotuotteita, kuten yritysten liikemerkkejä, kirjelomakkeistoja, vuosikertomuksia ja historiikkeja sekä valomainoksia ja messuosastoja.[5] Erityisen tunnetuksi Raimela tuli julisteistaan, joita hän teki muun muassa Suomen Filmiteollisuudelle, Punaiselle Ristille. Painettujen, ympäri Suomen elokuvateattereita levinneidien elokuvajulisteiden ohella Raimela maalasi säännöllisesti käsin helsinkiläisen elokuvateatteri Rexin katolle tarvittavia elokuvamainoksia.[3] Raimela toimi yli 20 vuotta Postipankin konttoreiden julkisivugrafiikan ja mainosjulisteiden suunnittelijana.[1]

Raimela oli yksi Mainosgraafikkojen koulun perustajajäsenistä ja opettajista. Hän toimi koulun rehtorina vuodesta 1963 aina 1980-luvun alkuun saakka, jolloin jäi eläkkeelle.[3]

Palkintoja[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Raimelan verenluovutuksen edistämiseksi suunnittelema juliste Taas tarvitaan verta sai ensimmäisen palkinnon kansainvälisen Punaisen Ristin Monacossa pidetyssä julistekilpailussa 1959.[1][5] Vuonna 1955 Raimela voitti sekä Vuoden juliste- että Vuoden elokuvajuliste -palkinnot. Elokuvajulisteistaan hänet palkittiin myös 1957 ja 1958.[3]

Raimo Raimela sai taideteollisuuden valtionpalkinnon 1981.[1]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]