Raahen vankileiri
Raahen vankileiri oli yksi Suomen sisällissodan vankileireistä. Se toimi maalis-kesäkuussa 1918 Raahen Porvari- ja Kauppakoulun alueella. Yhteensä leirillä oli vangittuna 772[1] punakaartilaista, joista Suomen sotasurmat -tiedoston mukaan kuoli 139.[2] Joidenkin lähteiden mukaan kuolleita olisi ollut yli 160.[3]
Ensimmäiset vangit Raahen vankileirille sijoitettiin heti 7. helmikuuta tapahtuneen Raahen valtauksen jälkeen. Valkoisten joukot ottivat heitä kiinni myös lähipitäjistä, kuten Siikajoelta, jossa vangiksi jäi vankileirikokemuksistaan myöhemmin muistelmateoksen kirjoittanut Yrjö Jääskelä.[4] Toukokuun aikana Raaheen tuotiin vankeja myös Tampereelta.[3]
Raahen vankileiri oli tunnettu huonoista oloistaan, jonka vuoksi kuolleisuus nousi suureksi. Raahessa menehtyi noin 18% vangeista, kun esimerkiksi Oulussa sijainneessa Raatin vankileirissä lukema oli vain 4–5%. Raahea suurempi kuolleisuus oli vain Tammisaaren, Hämeenlinnan ja Lappeenrannan vankileireillä.[3] Sotasurmatiedoston mukaan lähes kaikki vankileireillä kuolleet menehtyivät nälkään tai erilaisiin kulkutauteihin, teloitettuja on joukossa vain muutamia.[2] Jääskelän vuonna 1978 ilmestyneen Henkipattona Suomessa -kirjan mukaan päivittäinen ruoka-annos Raahen leirillä käsitti vain parin sentin paksuisen leivänpalan ja keittoa, jossa saattoi olla pelkkiä kalanruotoja. Tampereelta tulleiden vankien Jääskelä kertoo syöneen nälkäänsä käpyjä, ruohoa ja käymälän ulosteiden seasta löytämiään kalojen perkuujätteitä. Jääskelän mukaan Raahessa syyllistyttiin myös julmaan kidutukseen. Vankeja pakotettiin piiskaamaan toisiaan jopa kuolemaan saakka tai heitä saatettiin rangaistukseksi seisottaa koko päivän ajan ulkona.[3]
Raahen vankileiri tyhjennettiin kesä-heinäkuun aikana kun vangit kuljetettiin kahdessa erässä Tammisaaren vankileirille. Ensimmäiset 400 vankia vietiin Tammisaareen kesäkuun alussa ja viimeiset 70 kuukautta myöhemmin. Raahen vangit olivat Tammisaareen saapuessaan niin heikossa kunnossa, että elokuun puoliväliin mennessä heistä oli kuollut yli 40%.[3]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ Paavolainen, Jaakko: "Vankileirit Suomessa 1918", s. 111. Tammi 1971. Viitattu 20.2.2014.
- ↑ a b Raahen vankileiri (Arkistoitu – Internet Archive) Vuosina 1914-22 sotaoloissa surmansa saaneiden nimitiedosto. Viitattu 20.2.2014.
- ↑ a b c d e Sivistystietoinen paikkakunta on myös historiatietoinen 17.6.2008. Nettilehti Sermónes. Viitattu 20.2.2014.
- ↑ Rahvas ja vallas (Arkistoitu – Internet Archive) Siikajoen kunta. Viitattu 20.2.2014.
Kirjallisuutta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Jääskelä, Yrjö: Henkipattona Suomessa, Kansankulttuuri Oy, Helsinki/Pori 1978. ISBN 951-615-179-5.