Puunveisto

Kohteesta Wikipedia
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Puusta veistettyjä kurkia

Puunveisto on puun työstämistä poistamalla ylimääräistä puuta, jolloin puuesine saavuttaa muotonsa.[1] Puusta voidaan veistää esimerkiksi puuveistoksia, huonekaluja tai muita käyttöesineitä kuten kulhoja, rasioita tai lusikoita.[2][3] Taltta on puunveiston tärkein työkalu.

Puunveisto jaetaan kahteen pääluokkaan, reliefien eli korkokuvien veistoon, sekä kolmiulotteiseen kuvanveistoon.[3]

Historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ihmishahmoinen toteemipaalu Alaskan Ketchicanissa

Puunveisto on perinteisesti keskittynyt Afrikkaan, Amerikkaan, Australiaan ja Oseaniaan. Amerikan luoteisrannikolta ja Oseaniasta tunnetaan suurista puunrungoista veistetyt toteemipaalut. Afrikkalaisen veistotaiteen keskus on Nigeriasta päiväntasaajalle ulottuva alue. Afrikasta tunnetaan esimerkiksi mielikuvituksellisten ja rohkeasti tyyliteltyjen puunaamioiden veistoperinne.[4]

Aasialaisista puuveistoksista tunnetaan esimerkiksi šintolaisuuden torii-portit. Buddhalaisuuden monimuotoisesta puuveistosten historiasta arvostetaan erityisesti 900-luvun kiinalaisia ja 1200-luvun japanilaisia töitä.[5]

Puinen alttaritaulu 1500-luvun Saksasta

Muinaisessa Egyptissä tehtiin paljon puuveistoksia, ja siellä oli tavallista peittää huonolaatuinen puu väripinnalla. Puuveistotaide oli suosittua Kreikan esiklassisella kaudella. Ateenan klassisella kaudella, ja kristillisessä maailmassakin keskiajan jälkeen, suuret patsaat saattoivat olla sisältä puuta ja ulkoa kullattuja. Hellenismin ajalta aina keskiajalle puuta ei länsimaissa juurikaan käytetty. Keskiajalla viikingit nostivat puuveistokset jälleen suosioon etenkin germaanisessa kulttuuripiirissä. Romaanisella ajalla puu oli muita materiaaleja suositumpaa veistoksissa, ja tuolloin suosituimpia aiheita olivat Neitsyt Maria, Jeesuksen ristiinnaulitseminen ja Kristuksen laskeminen ristiltä. Gotiikan ajalla puusta veistettiin paljon etenkin alttaritauluja, jotka olivat tavallisesti lehmusta pohjoisessa ja mäntyä etelässä. Uskonpuhdistuksen myötä 1500-luvulla Pohjois-Euroopan kirkoista poistuivat veistetyt kuvat. Alttaritauluista kehittyi vuosisatojen aikana entistä moniosaisempia ja koristeellisempia, ja niiden valmistustaito saavutti huippunsa barokkiajan Espanjassa.[6]

1900-luvun taiteilijoista puuveistoksia valmistivat esimerkiksi Pablo Picasso ja Ernst Barlach.[7]

Eräs yleismaailmallinen puunveiston muoto ovat koristeelliset puusoittimet.[8] Kaikkialla maailmassa puuveistoksia on usein värjätty.[9]

Työvaiheet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kuvanveistossa puun veistäminen voidaan jakaa kolmeen työvaiheeseen. Karkean veistämisen vaiheessa puusta poistetaan suurin puumäärä. Tämä sanelee materiaalin jakautumisen, mittasuhteet ja pääasiallisten osien tasapainon. Muotoiluvaiheessa profiloidaan veistoksen ääriviivat ja kaikki yksityiskohdat, kunnes saavutetaan oikea muoto. Viimeistelyssä keskitytään veistoksen pintarakenteeseen.[10]

Reliefin veistossa aloitetaan kuvan siirtämisellä puuhun esimerkiksi hiilipaperin avulla tai teräväkärkisellä työkalulla piirustuksen läpi painamalla ja pisteet lyijykynällä yhdistämällä. Sitten hukkapuuta poistetaan sahalla mahdollisimman paljon ja samalla teos pohjataan ja tausta lasketaan. Sen jälkeen ulkomuotoja veistetään esiin melko suoralla koururaudalla, muodot veistetään esille ja kallistetaan, muodot viimeistellään, yksityiskohdat veistetään, ja lopuksi reunat siistitään poistamalla puuta muotojen reunojen alta.[11]

Työkalut[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Puun veistämistä tasataltalla ja nuijalla
Kokoelma puunveistossa käytettäviä kourutalttoja

Puuta veistetään usein taltalla. Talttaan tartutaan yhdellä kädellä ja sitä lyödään kämmenellä tai puunuijalla, jolloin taltta irrottaa puusta lastuja. Mitä pystymmin taltalla lyödään puuhun, sitä syvempi viilto on, ja sitä suurempi lastu puusta irtoaa. Karkeassa veistämisessä käytetään hieman viistoreunaisia, putkimaisia tai puolipyöreitä talttoja, ja taltta asetetaan suureen kulmaan työstettävään pintaan nähden. Puuta muotoiltaessa käytetään talttaa, jonka särmä on pienempi, litteämpi ja terävämpi, ja talttaa kallistetaan vähemmän kuin karkeassa veistämisessä.[12]

Taltan ja nuijan lisäksi veistämisessä voidaan käyttää raspeja, rifflereitä ja viiloja, joilla hiomalla puuainesta voidaan poistaa nopeasti.[13]

Veiston jälki riippuu taltan käyttötavan lisäksi myös puun kovuudesta ja kuiduista sekä siitä, mihin suuntaan puuta veistetään. Syynsuuntaisesti veistämällä pinnasta tulee sileä. Poikkisyin työstettäessä puu saattaa pirstaloitua. Jotkin puut, kuten jalava, ovat ristisyisiä, jolloin puun syyt vaihtavat suuntaa, mikä voi vaikeuttaa veistämistä. Joitain puulajeja voidaan kuitenkin ongelmitta veistää eri suuntiin.[14]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Forrester, Paul: Puutyökirja. Suomentanut Mika Oksanen. Readme.fi, 2014 (alkuteos 2009). ISBN 978-952-220-837-8.
  • Teixidó i Camí, Josepmaria & Chicharro Santamera, Jacinto: Puunveisto. Suomentanut Katja Kangasniemi (englanninkielisestä laitoksesta). Perhemediat, 2009. ISBN 978-952-494-180-8.

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Teixidó & Chicharro 2009, s. 100.
  2. Teixidó & Chicharro 2009, s. 7.
  3. a b Forrester 2014, s. 154.
  4. Teixidó & Chicharro 2009, s. 10–13.
  5. Teixidó & Chicharro 2009, s. 14.
  6. Teixidó & Chicharro 2009, s. 16–19.
  7. Teixidó & Chicharro 2009, s. 26–27.
  8. Teixidó & Chicharro 2009, s. 24–25.
  9. Teixidó & Chicharro 2009, s. 17.
  10. Teixidó & Chicharro 2009, s. 106–107.
  11. Forrester 2014, s. 160–161.
  12. Teixidó & Chicharro 2009, s. 102–103.
  13. Forrester 2014, s. 155.
  14. Teixidó & Chicharro 2009, s. 104–105.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]