Protogenes Kaunoslainen
| Protogenes Kaunoslainen | |
|---|---|
| Πρωτογένης ὁ Καύνιος | |
 Protogenes, nykyaikainen kuvitelma. |
|
| Henkilötiedot | |
| Syntynyt | 300-luku eaa. Kaunos |
| Kuollut | 300/200-luku eaa. Rhodos |
| Ammatti | taidemaalari |
| Taiteilija | |
| Kuuluisimpia töitä | Ialysos, Lepäävä satyyri |
Protogenes Kaunoslainen (m.kreik. Πρωτογένης ὁ Καύνιος, Prōtogenēs ho Kaunios, lat. Protogenes Caunius; 300-luku eaa.) oli antiikin kreikkalainen taidemaalari, joka oli kotoisin Kaunoksesta ja toimi Rhodoksessa.[1]
Elämä
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Protogenes toimi 300-luvun eaa. puolivälissä kreikkalaisen maalaustaiteen suurimmalla kukoistuskaudella ja oli Apelleen aikalainen. Tarkemmin hänet ajoitetaan 112. olympiadin aikaan eli vuoteen 332 eaa. Lähes kaikki mitä hänestä tiedetään on peräisin Plinius vanhemmalta kohdasta, joka on melko epäselvä, mutta josta tulevat kuitenkin ilmi pääpiirteet hänen elämästään ja teoksistaan.[1][2]
Protogenes oli kotoisin Kaarian Kaunoksesta, joka oli Rhodoksen vallan alla.[1][3] Suda tosin esittää hänen kotipaikakseen Lyykian Ksanthoksen. Protogenes toimi pääosin Rhodoksessa. Siksi häneen viitataan joskus nimityksellä Protogenes Rhodoslainen. Ainoa toinen kaupunki, jossa hänen sanotaan käyneen, on Ateena, jossa hän teki maalauksen Akropoliin Propylaiaan.[1]
Protogenes vaikuttaa olleen niitä taiteilijoita, jotka saivat ansaitsemansa maineen vasta ystävien ja suosijoiden avulla. Hänen sanotaan eläneen köyhyydessä ja tuntemattomuudessa aina viidenteenkymmenenteen ikävuoteen saakka, ansaiten elantonsa maalaamalla laivoja, jotka tuohon aikaan oli koristeltu hienoinkin maalauksin. Hän vaikuttaa kuuluneen itseoppineisiin taiteilijoihin, eikä ollut taidoistaan velkaa saamalleen opetukselle. Mikäli hänellä oli joku opettaja, tämän nimeä ei ainakaan tiedetä. Se, että Protogenes pysyi tuntemattomuudessa pitkään, kertoo, ettei hän kuulunut mihinkään kuuluisaan maalaustaiteen koulukuntaan.[1]
Protogenes nousi tunnetuksi Apelleen ansiosta. Tämä kuuli Protogeneestä ja etsi hänet käsiinsä heti Rhodokselle tultuaan. Seuranneesta taidonnäytekisasta kerrotaan Apelleen yhteydessä. Nostaakseen Protogeneen mainetta Apelles tarjosi tämän maalauksista, jolle maalari itse oli laittanut vain pienen hinnan, jättimäisen summan, 50 talenttia kappaleelta, ja levitti samalla sanaa, että aikoi myydä teokset ominaan. Näin rhodoslaiset heräsivät ymmärtämään, millainen kyky heillä oli keskuudessaan. Kun rhodoslaiset nyt halusivat pitää osan Protogeneen maalauksista saarella, Apelles myi ne heille kovaan hintaan.[1][2]
Kun Demetrios Poliorketes yritti vallata Rhodoksen, hänen kerrotaan välttäneen tarkoituksella hyökkäämästä kaupungin haavoittuvimpaan kohtaan, ettei vahingoittaisi kyseiseen kaupungin osaan sijoitettua Protogeneen mestariteosta Ialysosta. Hän myös suhtautui mairittelevasti itse taiteilijaan. Protogenes asui ja työskenteli piirityksen aikana kaupunginmuurien ulkopuolella olleessa talossaan käytännössä keskellä Demetrioksen sotaleiriä ja jatkoi työtään. Kun Demetrios kysyi Protogeneeltä, kuinka hän uskalsi asua ja työskennellä muurien ulkopuolella, hän vastasi, että tiesi kuninkaan olevan sodassa Rhodosta vastaan, ei taidetta vastaan. Demetrios asetti vartijat hänen talonsa ympärille, ettei hän kärsisi mitään vahinkoa, ja sen sijaan, että olisi kutsunut taiteilijan luokseen halutessaan, vieraili itse seuraamassa tämän työskentelyä kesken sotatoimien.[1][2]
Plutarkhos kertoo samasta tarinasta hieman erilaisen version. Sen mukaan maalaus, jota Protogenes tuolloin työsti, oli Ialysos itse. Rhodoslaiset, jotka olivat huolissaan maalauksen turvallisuudesta, lähettivät Demetrioksen luokse lähettiläitä pyytääkseen tätä säästämään teoksen. Demetrios vastasi, että tuhoaisi ennemmin isänsä potretit kuin kyseisen maalauksen.[1][4] Aulus Gellius kertoo vielä kolmannen mutta vähiten uskottavan version tapahtumista.[1][5]
Näiden kertomusten perusteella Protogenes eli ainakin vuoteen 303 eaa. saakka. Mikäli hän nousi kuuluisuuteen 50-vuotiaana, kuten kerrottua, hän olisi voinut syntyä joskus 104. olympiadin aikaan eli noin 364 eaa. Joskus hänen toimintansa huippukaudeksi on arvioitu 112.–120. olympiadit eli vuodet 332–300 eaa.[1]
Teokset
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Maalaukset
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Antiikin lähteet antavat Protogeneen maalauksista kauttaaltaan hyviä arvioita, ja häntä kiitettiin erityisesti luonnon tarkasta kuvaamisesta. Petronius sanoo, että hänen teoksensa ”kilpailivat itse luonnon todellisuuden kanssa”.[1][6] Cicero mainitsee hänet yhtenä taiteilijoista, joiden teokset olivat täydellisiä kaikilla tavoin.[1][7]
Quintilianus sanoo Protogeneen erottuneen muista aikansa taidemaalareista siinä, kuinka huolellisesti teki teoksensa.[1][8] Erästä maalausta hänen sanotaan työstäneen seitsemän vuotta tai toisen antiikin aikaisen tiedon mukaan jopa 11 vuotta.[1][9] Apelleen mukaan Protogenes vei tämän liiankin pitkälle: Apelleen kerrotaan Ialysoksen nähtyään todenneen, että sekä Protogenes että hänen maalauksensa olivat suurenmoisia, ja että Protogenes oli kaikin tavoin hänen itsensä veroinen ellei parempikin, paitsi kahdessa asiassa: Protogenes ei tiennyt, milloin teos piti jo jättää rauhaan, ja toiseksi hävisi tietynlaisen viehkeyden kuvaamisessa, jonka katsoi omaksi erikoisosaamisekseen. Pliniuksen mukaan Protogenes maalasi suhteellisen vähän maalauksia, koska käytti niihin niin paljon aikaa.[1][2][10]
Ialysos
Protogeneen mestariteos oli jo mainittu Ialysos, joka esitti Rhodoksen suojelusheerosta Ialysosta. Sen arvellaan olleen sijoitettu Rhodoksen Ialysokselle omistettuun temppeliin, jossa se selvisi Demetrioksen piirityksestä, kuten edellä on kerrottu.[1]
Pliniuksen kertoman tarinan mukaan Protogenes eli maalauksen tekoajan eli useita vuosia pelkillä kostutetuilla lupiineilla, jotta voittaisi kyllä nälän ja janon tunteen mutta ei altistaisi itseään millekään ylimääräiselle ruumiilliselle nautinnolle, joka häiritsisi omistautumista työlle. Plinius kertoo myös Protogeneen maalanneen teoksen neljästi päällekkäin säästääkseen sen kulumiselta, niin että jos yksi kerros kuluisi pois, seuraava tulisi esille. Nykyisin tätä perustelua ei pidetä uskottavana, vaan ennemmin on katsottu, että ylimaalaaminen, jos Pliniuksen tarina tältä osin pitää edes paikkansa, olisi liittynyt taiteilijan jo mainittuun tapaan työskennellä maalaustensa kanssa perusteellisesti.[1]
Toinen Pliniuksen tarina kertoo siitä, kuinka Protogenes sai aikaan haluamansa vaahdon väsyneen metsästyskoiran suuhun. Kun maalari oli tyytymätön useisiin yrityksiinsä tuottaa haluttu vaikutelma, hän heitti lopulta turhautuneena sienen, jolla oli toistuvasti pyyhkinyt yrityksensä pois, päin maalaustaan. Sienen kosketus maalaukseen kuitenkin tuotti juuri halutunlaisen kuvan koiran vaahdosta.[1] Sekstos Empeirikos kertoo saman tarinan Apelleesta, joka olisi ollut maalaamassa vaahtoa hevosen suuhun. Pyrrhonistit käyttivät sitä esimerkkinä tapauksesta, jossa se mitä halutaan, seuraakin siitä, kun tavoittelusta luovutaan.[11]
Näiden tarinoiden varjoon jää Pliniuksella kokonaan se, miltä maalaus tarkkaan ottaen näytti. Tiedetään vain, että se esitti heeroksen joko metsästämässä tai palaamassa metsästysretkeltä. Cicero näki maalauksen Rhodoksella ollessaan,[1][12] ja viittaa siihen tavalla, joka ehkä antaa ymmärtää sen olleen tuossa vaiheessa jo kulunut.[1][13] Hän mainitsee maalauksen myös tärkeimpien hänen aikaansa säilyneiden taideteosten luettelossaan.[1][14] Strabonin aikana maalaus oli edelleen Rhodoksessa,[1][15] mutta Pliniuksen aikana se oli viety Roomaan Rauhan temppeliin, johon oli koottu myös lukuisia muita taideteoksia. Suda mainitsee maalauksen ihmeellisenä ja suurenmoisena teoksena, mutta vaikuttaa sekoittavan heeros Ialysoksen Dionysokseen, vaikkakin tekstikohdan lukutapa on kyseenalainen.[1]
Lepäävä satyyri
Protogeneen toiseksi tunnetuin maalaus oli Lepäävä satyyri, joka oli Pliniuksen mukaan se teos, jota hän työsti Rhodoksen piirityksen aikana. Se esitti satyyriä, joka lepäsi nojaten pylvääseen, mutta jolla oli edelleen panhuilu käsissään. Aihe oli sama kuin Praksiteleen veistoksessa Lepäävä satyyri. Protogeneen maalaus oli Rhodoksessa vielä Strabonin aikana. Hän kertoo, että Protogenes oli maalannut pylvään päähän aluksi peltopyyn, mutta yleisö piti sitä niin aidon näköisesti maalattuna, että se vei huomion teoksen pääaiheelta. Lisäksi ihmiset toivat maalauksen luokse aitoja peltopyitä, jotka alkoivat yleisön riemuksi sirkuttaa maalauksen linnulle, koska pitivät sitä elävänä. Tämän vuoksi Protogenes, joka katsoi työnsä menneen hukkaan, pyysi temppelin hoitajilta luvan ja poisti linnun maalauksesta.[1]
Maalaus Propylaiassa
Pliniuksen mukaan Protogenes teki Ateenan Akropoliin Propylaiaan maalauksen, joka esitti Paralosta ja Ammoniasta, jotka olivat ateenalaisten pyhiä laivoja. Ei ole tietoa, oliko kyseessä yksi maalaus vai kaksi erillistä. Pliniuksen kuvauksen mukaan maalauksella tai maalauksilla oli jotakin tekemistä myös Nausikaan ja faiaakien saaren kanssa, mutta tarkempi yhteys ei käy ilmi. Pausaniaan mukaan yksi Propylaian maalauksista esitti Nausikaata ja tämän neitoja kylpemässä, sekä Odysseusta, joka oli heidän lähellään, niin kuin kohtaus oli kuvattu Homeroksen Odysseiassa. Hän kuitenkin laittaa maalauksen Polygnotoksen nimiin mainitsematta lainkaan pyhiä laivoja. Ristiriitaa on selitetty niin, että Protogeneen maalaus olisi esittänyt satamaa, jossa neidot juhlivat jollekin jumalalle omistettua juhlaa, ja laivat olisivat tuoneet tälle jumalalle uhrejaan. Tämän teoksen jotkut sitten olisivat tulkinneet maalaukseksi Nausikaasta neitoineen ja jotkut maalaukseksi Ateenan pyhistä laivoista. Cicero mainitsee maalauksen yhdeksi hienoimmista hänen aikaansa säilyneistä teoksista, mutta ei mainitse taiteilijan nimeä. Plinius kertoo, että Protogenes olisi liittänyt maalaukseen koristeeksi myös vähäisempiä sotalaivoja muistona oman uransa alkuvaiheista.[1][14][16]
Muut maalaukset
Toinen Protogeneen Ateenaan maalaama teos oli thesmothetai-virkamiehiä esittänyt maalaus, joka oli sijoitettu Buleuterioniin.[1][17]
Pliniuksen luettelossa Protogeneen muihin maalauksiin lukeutuvat muun muassa maalaukset, joiden aiheina olivat Kydippe, Tlepolemos, tragediakirjailija Filiskos, kuningas Antigonos, urheilija sekä Aristoteleen äiti. Plinius kertoo Aristoteleen ehdottaneen Protogeneelle, että tämä tekisi maalauksia Aleksanteri Suuresta, mutta Protogenes teki vain yhden, jossa tämä esiintyi: Plinius kutsuu sitä nimellä Aleksanteri ja Pan.
Näihin teoksiin voidaan lisätä myös se tunnetuksi tullut maalaus, joka jäi muistoksi Apelleen ja Protogeneen kilpailusta, josta on kerrottu enemmän Apelleen yhteydessä. Pliniuksen mukaan maalauksessa olisi ollut vain kolme toinen toistaan ohuempaa viivaa maalareiden taidonnäytteinä toisilleen. Se oli myöhemmin esillä Roomassa, jossa se sai osakseen paljon ihailua.[1]
Veistokset
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Plinius sanoo Protogeneen toimineen myös kuvanveistäjänä, vaikkakaan yhtään hänen teostaan tältä alalta ei mainita. Plinius sanoo vain hänen olleen yksi niistä taiteilijoista, joka teki pronssiveistoksia urheilijoista, aseistetuista sotilaista ja metsästäjistä.[1][18]
Kirjalliset teokset
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Sudan mukaan Protogenes kirjoitti taiteesta kaksi kirja käsittäneen teoksen nimeltä Maalaamisesta ja muodoista (Περὶ γραφικῆς καὶ σχηματων βιβλία β᾽, Peri grafikēs kai skhēmatōn biblia b').[1]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ a b c d e f g h i j k l m n o p q r s t u v w x y z aa ab ac Smith, William: ”Protogenes (2)”, Dictionary of Greek and Roman Biography and Mythology. Boston: Little, Brown and Company, 1849–1867. Teoksen verkkoversio. (englanniksi)
- ↑ a b c d Plinius vanhempi: Naturalis historia 7.38. s. 37–39, 35.10 s. 36.20.
- ↑ Vrt. Pausanias: Kreikan kuvaus 1.3.4; Plutarkhos: Kuuluisien miesten elämäkertoja, Demetrios 22.
- ↑ Plutarkhos: Kuuluisien miesten elämäkertoja, Demetrios 22; Kuninkaiden ja sotapäälliköiden lausumia (Regum et imperatorem apophthegmata) 183b.
- ↑ Aulus Gellius: Attikan öitä 15.3.
- ↑ Petronius: Satyricon 83, suom. Pekka Tuomisto.
- ↑ Cicero: Brutus 18; katso myös: Varro, Marcus Terentius: De lingua Latina IX.12; Columella: De re rustica I praef. 31.
- ↑ Quintilianus: Puhujan kasvatus 12.10.6.
- ↑ Aelianus: Varia historia 12.41; Fronto, 11.
- ↑ Plutarkhos: Kuuluisien miesten elämäkertoja, Demetrios 22; Aelianus: Varia historia 12.41; vrt. Cicero: Puhuja 22.
- ↑ Sekstos Empeirikos: Pyrrhonismin pääpiirteet I.28. Teoksessa Grahn-Wilder, Malin (toim.): Skeptisismi. Epäilyn ja etsimisen filosofia, s. 34. Helsinki: Gaudeamus, 2016. ISBN 978-952-495-396-2.
- ↑ Cicero: Puhujasta 2.
- ↑ Cicero: Kirjeet Atticukselle (Epistulae ad Atticum) 2.21.
- ↑ a b Cicero: Verrestä vastaan (In Verrem) 4.60.
- ↑ Strabon: Geografika XIV s. 652.
- ↑ Pausanias: Kreikan kuvaus 1.22.6.
- ↑ Pausanias: Kreikan kuvaus 1.3.4.
- ↑ Plinius vanhempi: Naturalis historia 34.8, 19.34.