Tämä on lupaava artikkeli.

Portaat (kirja)

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Portaat
Κλίμαξ
Suomenkielisen käännöksen kansi
Suomenkielisen käännöksen kansi
Alkuperäisteos
Kirjailija Johannes Siinailainen
Kieli kreikka (Bysantin)
Genre teologia, asketiikka
Julkaistu noin 600
Suomennos
Suomentaja Johannes Seppälä
Kustantaja Ortodoksisen kirjallisuuden julkaisuneuvosto
Julkaistu 1985
Ulkoasu sidottu
Sivumäärä 284
ISBN 951-9071-74-1
Nuvola apps bookcase.svg
Löydä lisää kirjojaKirjallisuuden teemasivulta

Portaat (kreik. Κλίμαξ, Klimaks; lat. Scala tai Climax Paradisi, 'Paratiisin portaat') on Johannes Siinailaisen kirjoittama kristillinen teologinen teos, joka on merkittävä ortodoksisen kirkon luostariasketismin kannalta. Se kuvaa ihmisen sisäistä kasvua hyveiden portaita pitkin kohti täydellisyyttä sekä kärsimyksistä ja intohimoista vapaata tilaa, jonka ihminen voi saavuttaa rukouksen avulla.[1][2]

Teoksen koko otsikko on Abba Johanneksen, Siinain vuoren munkkien igumenin, askeettinen puhe, jonka lisänimenä on ’hengelliset laintaulut’, jonka hän lähetti Raitoon igumenille abba Johannekselle; se jakaantuu kolmeenkymmeneen puheeseen, jotka portainten astinten tavoin ohjaavat seuraajaansa alemmasta ylempään; sen tähden kirjaa kutsutaan myös portaiksi.[1]

Historia ja merkitys[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Johannes Siinailainen kirjoitti teoksen noin vuonna 600. Hän oli aiemmin toiminut Siinain luostarin igumenina ja vetäytynyt tämän jälkeen takaisin erakkoelämään, jona aikana myös teos syntyi.[1] Tuolloin Johanneksen kaima, Punaisenmeren rannalla sijaitsevan Raitoon (Raithu, El-Tor) luostarin igumeeni Johannes Raitoolainen pyysi häntä kirjoittamaan munkeille ohjeeksi teoksen, joka esittäisi kaiken luostarielämälle tarpeellisen.[3] Kyseinen Egyptiin kuuluva alue oli tuolloin vielä osa Bysantin valtakuntaa.[4]

Paratiisin portaat. Pyhän Katariinan luostarissa Siinailla oleva ikoni esittää munkit kiipeämässä portaita (ja putoamassa niiltä) Kristuksen luokse.

Johannes halusi teoksellaan osoittaa munkeille tien hengelliseen täydellistymiseen eli jumalallistumiseen (theosis). Tämän vertauskuvana toimivat portaat, joiden yläpäässä on Jumala. Portaiden idea on peräisin ensimmäisessä Mooseksen kirjassa kuvatusta Jaakobin unesta: ”Yöllä Jaakob näki unessa portaat, jotka ulottuivat maasta taivaaseen, ja Jumalan enkelit kulkivat niitä ylös ja alas”.[5][6] Teoksen eräänlaisena edeltäjänä voidaan nähdä Gerontikon (Apofthegmata patrōn), joka antaa myös ohjeita luostarielämälle.[4]

Johannes sai teoksen mukaan nimen Johannes Klimakos, ”Portaiden Johannes”. Teoksen ansiosta häntä on kutsuttu myös ”toiseksi Moosekseksi” ja teosta sen joissakin käsikirjoituksissa ”Hengellisiksi laintauluiksi” (Plakes pneumatikai). Teoksesta on säilynyt useita käsikirjoituksia, mikä kertoo sen laajasta suosiosta.[1][4]

Portaiden saamasta suosiosta kertoo myös se, että teos käännettiin jo varhain useille kielille, kuten syyriaksi, arabiaksi, armeniaksi ja kirkkoslaaviksi.[1] Latinankielinen käännös syntyi 1200-luvulla, ja se painettiin Venetsissa vuonna 1518. Matthaeus Raderus julkaisi teoksen kreikankielisen tekstin ensimmäisen painetun laitoksen (editio princeps) yhdessä latinankielisen käännöksen kanssa Pariisissa vuonna 1633.[4] Teoksen espanjankielinen käännös La escala espiritual de San Juan Clímaco oli vuonna 1532 ensimmäinen Amerikan mantereella painettu kirja.[7]

Johanneksen teosta on käytetty kristillisen kilvoittelun ohjekirjana erityisesti luostareissa, mutta se on ollut suosittu yhtä lailla ”maailmassa elävien” maallikoidenkin parissa. Teosta on hyödynnetty niin idässä kuin lännessäkin.[2][1] Teoksella on ollut suuri vaikutus ennen kaikkea ortodoksiseen hesykastiseen liikkeeseen, ja siitä ovat saaneet vaikutteita muun muassa Simeon Uusi teologi ja Gregorios Palamas.[6]

Teos on inspiroinut perinteisen bysanttilaisen ikonityypin, joka kuvaa taivaaseen nousevia portaita tai tikapuita, joita pitkin munkit kiipeävät. Portaiden yläpäässä on Kristus.[6] Tällaisten ikonien välityksellä myös lukutaidottomat saattoivat tuntea Johanneksen ja Portaiden ajatuksen.[4]

Sisältö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

»Sinä saavuit pyhälle vuorelle ja nostit katseesi taivaaseen, kohotit jalkasi kamaralle, juoksit, kiiruhdit ylös, kohosit, nousit hyveitten kerubien kantamana, liisit tuulen siivillä ja astuit ylös riemun raikuessa saatuasi voiton vihollisesta. Avasit tien ja kuljit edeltä, mutta vielä nytkin ohjaat ja käyt kaikkien meidän edellämme, sillä olet noussut pyhien Tikapuitten huipulle ja yhdistynyt rakkauteen. Ja Jumala on rakkaus.[8]»

Johanneksen teos koostuu 30 "portaasta" eli luvusta tai puheesta. Lisäksi teokseen kuuluu yleensä Johannes Siinailaisen ja Johannes Raitoolaisen välinen kirjeenvaihto, anonyymi johdanto, Daniel Raitoolaisen kirjoittama Johanneksen elämäkerta ja lopussa oleva sielunpaimenelle tarkoitettu opetuspuhe, joka on osoitettu Johannes Raitoolaiselle.[4]

Kuvitusta Portaiden venäjänkielisessä käsikirjoituksessa 1400-luvun alusta.
Portaiden (Scala paradisi) kansilehti vuodelta 1482.
Paratiisin portaat. Venäläinen ikoni 1500- tai 1600-luvulta.

Teoksen kuvaamat portaat edustavat erilaisia hyveitä, jotka kilvoittelijan on saavutettava, sekä paheita, jotka tämän on vältettävä.[4] Portaat voidaan nähdä vertauskuvana siitä, ettei hengellista täydellistymistä voi saavuttaa kerralla, yhdellä askelmalla, vaan se on saavutettava askelma kerrallaan.[6] Teoksen päämääränä oli monin tavoin ohjata lukijoita, etteivät he eksyisi tiellään, ja auttaa heitä välttämään kompastuskivet. Teos sisältää vertauksia ja historiallisia yksityiskohtia, jotka ovat peräisin pääosin luostarielämästä, ja kuvaavat annettujen ohjeiden käytännöllistä soveltamista.

Luvut voidaan jakaa osiin niin, että luvut 1–4 käsittelevät maallisen elämän hylkäämistä, askeesia ja kuuliaisuutta hengelliselle isälle, luvut 5–7 katumusta ja murhetta tienä todelliseen iloon, luvut 8–16 paheiden voittamista ja hyveiden saavuttamista, luvut 17–26 erilaisten asketismin ansojen (kuten laiskuus, ylpeys ja mielen tylsistyminen) välttämistä, luvut 27–29 hiljaisuuden (hesykhia) ja intohimoista vapaan mielentilan (apatheia) saavuttamista sekä luku 30 uskoa, toivoa ja rakkautta, jotka pitävät koossa kaikkia muita hyveitä.

Luvut[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Osa luvuista käsittelee useita aiheita, siksi teoksen sisältö on jaettu lukuihin usealla tavalla. Tässä noudatetaan suomennoksessa käytettyä jakoa.

  • 1. Turhanaikaisen elämän hylkäämisestä (Περί αποταγής)
  • 2. Huolista vapautumisesta (Περί απροσπαθείας)
  • 3. Muukalaisuudesta; Vasta-alkajia seuraavista unista (Περί ξενιτείας)
  • 4. Autuaasta ja ainamuistettavasta kuuliaisuudesta (Περί υπακοής)
  • 5. Huolellisesta ja totisesta katumuksesta, mukana myös Pyhien tuomittujen elämä ja Vankilasta (Περί μετανοίας)
  • 6. Kuoleman muistamisesta (Περί μνήμης θανάτου)
  • 7. Iloa tuottavasta murheesta (Περί του χαροποιού πένθους)
  • 8. Vihastumattomuudesta ja sävyisyydestä (Περί αοργησίας)
  • 9. Kaunasta (Περί μνησικακίας)
  • 10. Panettelusta (Περί καταλαλιάς)
  • 11. Paljonpuhumisesta ja vaikenemisesta (Περί πολυλογίας και σιωπής)
  • 12. Valheesta (Περί ψεύδους)
  • 13. Välinpitämättömyydestä (Περί ακηδίας)
  • 14. Tunnetusta neidosta, kavalasta vatsasta (Περί γαστριμαργίας)
  • 15. Katoamattomasta puhtaudesta ja siveydestä, jonka katoavaiset saavuttavat vain tuskalla ja vaivalla (Περί αγνείας)
  • 16. Rahanhimosta ja samalla omaisuudettomuudesta (Περί φιλαργυρίας; Περί ακτημοσύνης)
  • 17. Tunnottomuudesta eli sielun kuoleutumisesta ja mielen kuolemasta ennen ruumiin kuolemaa (Περί αναισθησίας)
  • 18. Unesta ja rukouksesta ja yhteisössä laulamisesta (Περί ύπνου και προσευχής)
  • 19. Ruumiillisesta valvomisesta ja kuinka sitä tulee harjoittaa (Περί αγρυπνίας)
  • 20. Epämiehekkäästä pelosta (Περί δειλίας)
  • 21. Monimuotoisesta turhan kunnian pyynnöstä (Περί κενοδοξίας)
  • 22. Päättömästä ylpeydestä (Περί υπερηφανείας)
  • 23. Sanoinkuvaamattomista jumalanpilkan ajatuksista (Περί λογισμών βλασφημίας)
  • 24. Totiseen viisauteen eikä luontoon kuuluvista sävyisyydestä, yksinkertaisuudesta ja pahuudettomuudesta sekä pahuudesta (Περί πραότητος και απλότητος)
  • 25. Paheitten tuhosta, korkeimmasta nöyryydestä, joka saavutetaan näkymättömästä tunteesta (Περί ταπεινοφροσύνης)
  • 26. Erottamisesta (Περί διακρίσεως)
    • Osa 1: Ajatusten, paheitten ja hyveitten erottamisesta (Περί διακρίσεως λογισμών και παθών και αρετών)
    • Osa 2: Hyvästä erottamiskyvystä (Περί διακρίσεως ευδιακρίτου)
    • Osa 3: Lyhyt yhteenveto kaikesta edellä sanotusta (Σύντομος ανακεφαλαίωσις των προηγουμένων)
  • 27. Hiljaisuudesta (Περί ησυχίας)
    • Osa 1: Ruumiin ja sielun pyhästä hiljaisuudesta (Δια την ιεράν "ησυχίαν", την ψυχικήν και την σωματικήν)
    • Osa 2: Hiljaisuuksien eroista ja erottamisesta (Περί διαφοράς και διακρίσεως ησυχιών)
  • 28. Hyveitten pyhästä äidistä, autuaasta rukouksesta, ja siitä miten siinä pitää seistä niin hengellisesti kuin ruumiillisestikin (Περί προσευχής)
  • 29. Maanpäällisestä taivaasta, Jumalaa jäljittelevästä himottomuudesta ja täydellisyydestä ja sielun ylösnousemisesta ennen yleistä ylösnousemusta (Περί απαθείας)
  • 30. Hyveitten kolminaisuusliitosta (uskosta, toivosta ja rakkaudesta) (Περί αγάπης, ελπίδος και πίστεως)

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c d e f Seppälä, Johannes: "Esipuhe". Teoksessa Johannes Siinailainen 1985, s. 5–6.
  2. a b Kärkkäinen, Tapani: Kirkon historia. Ortodoksin käsikirja, s. 65. 2. painos. Ortodoksisen kirjallisuuden julkaisuneuvosto, 2008. ISBN 978-951-8979-27-5.
  3. "Raitoon igumenin Johanneksen kirje Siinain Johannekselle". Teoksessa Johannes Siinailainen 1985, s. 19–20.
  4. a b c d e f g James, Liz (toim.): A Companion to Byzantium, s. 282–285. Blackwell Companions to the Ancient World. John Wiley & Sons, 2010. ISBN 1444320025. Teoksen verkkoversio. (englanniksi)
  5. 1. Moos. 28:12
  6. a b c d The Ladder of Divine Ascent (Teoksessa Orthodox Tradition, osa XII, nro. 4, s. 60-63.) Orthodox Christian Information Center. Viitattu 7.4.2014. (englanniksi)
  7. Harrisse, Henri: Bibliotheca Americana Vetustissima: A Description of Works relating to America published between the years 1492 and 1551, s. 365–366. Nide 1. Philes, 1866. Teoksen verkkoversio. (englanniksi)
  8. Johannes Siinailainen: Portaat, Puhe paimenelle. Teoksessa Johannes Siinailainen 1985, s. 284. Suomennos Johannes Seppälä.

Kirjallisuutta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Suomennos[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Johannes Siinailainen: Portaat. (Alkuteos: Κλίμαξ Ίωάννου του Σιναϊτου). Suomentanut Johannes Seppälä. Ortodoksisen kirjallisuuden julkaisuneuvosto, 1985. ISBN 951-9071-74-1.

Muita käännöksiä ja alkutekstien laitoksia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • John Climacus: The Ladder of Divine Ascent. Holy Transfiguration Monastery, 2012. ISBN 0943405033.
  • Luibheid, Colm & Russell, Norman: John Climacus: The Ladder of Divine Ascent. Paulist Press, 1988. ISBN 0809123304.
  • Patrologia Graeca, vol. 88. Paris, 1860.

Muuta kirjallisuutta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Mack, John: Ascending the Heights — A Layman's Guide to The Ladder of Divine Ascent. Conciliar Press, 2000. ISBN 1-888212-17-9.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Teos[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Muuta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]