Pohjantie
Pohjantie oli Laatokan ja Pohjanlahden välinen kauppareitti, jota pitkin venäläiset ja karjalaiset kulkivat Käkisalmesta Oriveden ja Pielisen kautta Maanselän läpi Oulujärvelle ja sieltä edelleen Ouluun. Reitti on tunnettu 1500-luvulta ja todennäköisesti ollut käytössä jo aikaisemminkin.
Reitin kulku on kirjattu ylös Nousia Venäläisen kertomana Kustaa Vaasan kirjuri Jaakko Teitille vuonna 1557. Teitin luettelon mukaan Käkisalmesta matkattiin Laatokkaa pitkin myöhempään Hiitolaan, josta kuljettiin maitse nykyisen Parikkalan Pyhäjärvelle. Pyhäjärvellä otettiin käyttöön kavaasit (venäläis-karjalaiset veneet), jotka piti vetää maitse Puhoksenkosken ja pienen kannaksen yli Orivedelle. Sieltä matka jatkui vesitse Pielisjokea myöten Pieliselle. Nousia Venäläisen mukaan Pielisen molempia rantoja asuttivat tuohon aikaan venäläiset.
Nousia Venäläisen vuonna 1556 antaman kertomuksen perusteella Lieksanjokea on pidetty keskeisenä vesitienä Vienanmerelle. Kertomuksessa todetaan pariinkin otteeseen, että Lieksanjoki ulottui Valkeaanmereen eli Vienanmereen saakka. Nousian mukaan reitti oli seuraava: Lieksan kylä – Pankajärvi – Tuulijärvi – Kolvasjärvi – Repola – Roukkula – Kiimasjärvi – "Leassjervi" (tarkoittanee Njuokkijärveä) – Piismalahti – Jyskyjärvi – Suopassalmi – Paanajärvi – Piepjärvi – Usmana – Kemijoki.[1]
Pielisen pohjoisrannalta matka jatkui maitse Maanselän[2] harjanteiden yli Nuasjärvelle nykyisen Kajaanin kaakkoispuolelle. Nousia Venäläisen kertoman mukaan Nuasjärvellä oltiin taas Ruotsin kuninkaan mailla.[3] Oulujärveltä oli selkeä reitti Oulujokea myöten Pohjanlahdelle.
Historioitsija Jalmari Jaakkolan mukaan koko reitti voitiin kulkea veneillä. Myöhemmin tuo väite on useaan otteeseen todettu vääräksi, mutta ajatus elää sitkeästi. Kustaa Vilkuna on paikantanut karjalankieliset reitin paikannimet nykykielisinä.
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Turunen, Matti (toim.): Tienraivausta Pohjois-Karjalassa 1550–1990. Tiemuseon julkaisuja 14, 1996. ISBN 9789517262156.
- Lions Club Valtimo ry: Valtimo: Kotiseututeos Karjalan ja Kainuun kauniista rajakunnasta. Lions Club Valtimo ry, 1994. ISBN 952-90-6060-2.
Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ Jukka Kokkonen: Kainuun ja pielisen Karjalan asukkaiden kontaktit Venäjän Karjalaan kreivin ajasta sarkasotaan., s. 51. Suomalaisen kirjallisuuden seura, 2002.
- ↑ Maanselkä (kylä). Wikipedia, 7.3.2020. Artikkelin verkkoversio. fi
- ↑ Nenonen, Marko & Toivo, Raisa Maria Toivo. Idän ja lännen välillä: vanhan kauppatien varrella, artikkeli teoksessa Tienraivausta Pohjois-Karjalassa, s. 18–24.