Pohjankehtoailakki
| Pohjankehtoailakki | |
|---|---|
 |
|
| Uhanalaisuusluokitus | |
| Suomessa: | Äärimmäisen uhanalainen |
|
|
|
| Tieteellinen luokittelu | |
| Domeeni: | Aitotumaiset Eucarya |
| Kunta: | Kasvit Plantae |
| Alakunta: | Putkilokasvit Tracheobionta |
| Kaari: | Siemenkasvit Spermatophyta |
| Alakaari: | Koppisiemeniset Magnoliophytina |
| Luokka: | Kaksisirkkaiset Magnoliopsida |
| Lahko: | Caryophyllales |
| Heimo: | Kohokkikasvit Caryophyllaceae |
| Suku: | Kohokit Silene |
| Laji: | involucrata |
| Alalaji: | tenella |
| Kolmiosainen nimi | |
| Katso myös | |
Pohjankehtoailakki[3] eli pohjanailakki[4] (Silene involucrata subsp. tenella, aikaisemmin Silene furcata subsp. angustiflora)[2] on monivuotinen kohokkikasvi, joka on kehtoailakin (S. involucrata) alalaji. Se on Fennoskandiassa äärimmäisen uhanalainen. Suomessa pohjankehtoailakki on rauhoitettu ja erityisesti suojeltu laji.[5]
.jpg)
Ulkonäkö ja koko[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Pohjankehtoailakki kasvattaa 10–20 senttimetriä korkean, haarattoman varren, joka on alaspäisesti hapsikarvainen sekä etenkin yläosastaan nystykarvainen ja tahmea. Kapealehtisen lehtiruusukkeen lisäksi kasvin varsilehdet ovat tasasoukkia tai tasasoukan suikeita. Pohjankehtoailakki tekee 1–3 punertavaa pystyä kukkaa. Kukkien verhiöt ovat kapean kellomaisia ja ulkoverhiöttömiä. Punertava teriö on verhiötä pidempi. Emiö on viisivartaloinen. Pohjankehtoailakki kukkii Suomessa heinä-elokuussa. Hedelmä on viisiliuskaisesti aukeava kota. Kodan liuskat ovat kaksihalkoisia. Siemenet ovat kapealti siipipalteisia.[6][7]
Levinneisyys[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Pohjankehtoailakki on pohjoinen kasvi, jota tavataan Fennoskandian pohjoisosista Siperiaan Lena-joen tienoille saakka. Lajin toista rotua tavataan Siperiasta Pohjois-Amerikan pohjoisosiin ja Grönlantiin saakka.[7][8] Suomen lähialueilla pohjanailakkia tavataan erittäin harvinaisena Pohjois-Ruotsista ja -Norjasta, Kuolan niemimaalta sekä Venäjän puoleisesta Sallasta. Suomessa laji on tavattu vain kahdelta paikkakunnalta: Kuusamosta Kitkajoen laaksosta, josta laji löydettiin ensimmäisen kerran vuonna 1898, sekä Sallasta Oulankajoen varrelta. Jälkimmäinen esiintymä on kuitenkin hävinnyt.[9]
Elinympäristö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Ainoalla nykyisellä kasvupaikallaan Suomessa pohjankehtoailakki kasvaa joenrantakallion matalasammaleisissa raoissa ja kalliopengermillä. Se viihtyy erityisesti varjopaikoilla ja rapautumapinnoilla. Norjassa lajia on tavattu joenrantasorilla, Ruotsissa tunturijokien varrella, paljakka- ja koivuvyöhykkeiden rajamailla ja jopa ratapenkereillä ja pihamailla. Pohjankehtoailakki on kalkinvaatija.[7]
Suomessa lajin esiintymää uhkaa lähinnä laiton kerääminen ja kasvupaikan umpeenkasvaminen.[7] Lajin on todettu tutkimuksissa taantuvan vähitellen. Vuonna 2006 tehtyjen laskelmien mukaan yksilömäärä on Suomessa noin 300 kappaletta.[5]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Hämet-Ahti, Leena, Kurtto & Arto, Lampinen, Raino & Piirainen, Mikko & Suominen, Juha & Ulvinen, Tauno & Uotila, Pertti & Väre, Henry. Lisäyksiä ja korjauksia Retkeilykasvion neljänteen painokseen. Lutukka 21/2005, s. 41–85.
- Jäkäläniemi, Anne: Pohjanailakki. Teoksessa Suomen uhanalaiset kasvit. Toim. Ryttäri, Terhi & Kalliovirta, Mika & Lampinen, Taina. Kustannusosakeyhtiö Tammi, Helsinki 2012, s. 312–313. ISBN 978-951-31-6593-2.
- Jäkäläniemi, Anne: Pohjanailakki. Teoksessa Uhanalaiset kasvimme. Toim. Terhi Ryttäri ja Taina Kettunen. Suomen ympäristökeskus, Helsinki 1997, s. 245.
- Retkeilykasvio. Toim. Hämet-Ahti, Leena & Suominen, Juha & Ulvinen, Tauno & Uotila, Pertti. Luonnontieteellinen keskusmuseo, Kasvimuseo, Helsinki 1998.
Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ Ericsson, S. & Kemppainen, E.: Silene involucrata subsp. tenella IUCN Red List of Threatened Species. Version 2020-3. 2011. International Union for Conservation of Nature, IUCN, Iucnredlist.org. Viitattu 5.1.2021. (englanniksi)
- ↑ a b Hämet-Ahti et al. 2005, s. 47.
- ↑ Pohjankehtoailakki – Silene involucrata subsp. tenella Laji.fi. Viitattu 5.1.2021.
- ↑ Kassu – Kasvien suomenkieliset nimet: Silene involucrata subsp. tenella (Tolmatchew) Bocquet Finto, Kassu. Viitattu 5.1.2021.
- ↑ a b Metsähallitus: Pohjanailakki (Arkistoitu – Internet Archive) Viitattu 24.10.2017.
- ↑ Retkeilykasvio 1998, s. 118–119.
- ↑ a b c d Jäkäläniemi 1997, s. 245.
- ↑ Den virtuella floran: Polarblära (myös levinneisyyskartat) Viitattu 31.8.2012. (ruotsiksi)
- ↑ Jäkäläniemi 2012, s. 312.
Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Pohjolan kasvien pauloissa: Silene involucrata subsp. tenella - kehtoailakki subsp. pohjankehtoailakki
- Kasviatlas 2016: Pohjankehtoailakin (Silene involucrata subsp. tenella) levinneisyys Suomessa
- Laitinen, T., Eeronheimo, H. & Ilmonen, J. 2009: Metsähallituksen vastuulajien tila ja suojelutaso vuonna 2006. Pohjanailakki – Silene furcata Raf. ssp. angustiflora (Rupr.) Walters. – Tietolomake, lajit. Metsähallitus, 5 s.