Mahu (Lomonosovin piiri)

Wikipediasta
(Ohjattu sivulta Podmošje)
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Mahu
Подмошье, Podmošje
Kaprion eteläpuoliset kylät vuoden 1860 kartalla.
Kaprion eteläpuoliset kylät vuoden 1860 kartalla.

Mahu

Koordinaatit: 59°41′25″N, 28°59′8″E

Valtio Venäjä
Alue Leningradin alue
Piiri Lomonosovin piiri
Kunta Kaprio
Hallinto
 – Asutustyyppi kylä
Väkiluku (2010) 62











Mahu[1] (ven. По́дмошье, Podmošje) on kylä Leningradin alueen Lomonosovin piirin Kaprion kunnassa Venäjällä. Se sijaitsee Länsi-Inkerin ylängön pohjoisreunalla neljä kilometriä Kapriosta lounaaseen. Kylässä on 62 asukasta (vuonna 2010)[2].

Kaprion ujestin Kargalin pogostaan kuulunut kylä mainitaan Novgorodin Vatjan viidenneksen verokirjassa vuonna 1499/1500[3]. Se esiintyy alkuperäisasukkaittensa asuttamana myös ruotsalaisten 1600-luvun alussa laatimassa maakirjassa[4].

Peter von Köppenin mukaan vuonna 1848 Mahussa asui 359 vatjalaista, 17 savakkoa ja 15 äyrämöistä[5]. Kylässä puhuttiin itävatjaa, mutta se oli pitkälti venäläistynyt jo 1900-luvun alkuun mennessä[6]. Paikallisesta kielimuodosta kertoo Lauri Kettusen keräämä Vatjan kielen mahun murteen sanasto[7].

Mahun talonpojat olivat 1860-luvulle saakka tilanomistajan maaorjia[8]. Myöhemmin he kuuluivat Pietarhovin kihlakunnan Kaprion volostiin ja Kaprion ortodoksiseen seurakuntaan. Kylässä oli hautausmaa ja tsasouna.[9] Kaprion luterilaisen seurakunnan kyläluettelossa Mahua ei mainita[10]. Neuvostoaikana Mahu kuului Kaprion kyläneuvostoon[11][12].

Kylä koostuu puutarhapalstojen ympäröimistä omakotitaloista. Kesäasukkaiden määräksi arvioidaan yli 200 henkeä.[13]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Venäjän federaation paikannimiä, s. 187. Helsinki: Kotimaisten kielten tutkimuskeskus, 2006. ISBN 952-5446-18-2. Teoksen verkkoversio.
  2. Itogi Vserossijskoi perepisi naselenija 2010 goda: Leningradskaja oblast (taulukko Tšislennost LO) petrostat.gks.ru. Arkistoitu 15.6.2018. Viitattu 8.2.2016. (venäjäksi)
  3. Perepisnaja obrotšnaja kniga Votskoi pjatiny, 1500 goda: Pervaja polovina, s. 501. Sankt-Peterburg: Arheografitšeskaja komissija, 1868.
  4. Jordeböcker öfver Ingermanland – Pistsovyje knigi Ižorskoi zemli: tom 1, s. 14. Sankt-Peterburg: Tipografija Imperatorskoi akademii nauk, 1859.
  5. v. Köppen, Peter: Erklärender Text zu der Ethnographischen Karte des St. Petersburger Gouvernements, s. 20. St.-Petersburg: , 1867. Teoksen verkkoversio.
  6. Konkova, O. I.: Vod: otšerki istorii i kultury, s. 207. Sankt-Peterburg: MAE RAN, 2009. ISBN 978-5-88431-167-1. Teoksen verkkoversio. (Arkistoitu – Internet Archive)
  7. Kettunen, Lauri: Vatjan kielen mahun murteen sanasto. Castrenianumin toimitteita, 27. Helsinki: Suomalais-ugrilainen seura, 1986.
  8. Sankt-Peterburgskaja gubernija: Spisok naseljonnyh mest po svedenijam 1862 goda, s. 151. Sankt-Peterburg: Tsentralnyi statistitšeski komitet ministerstva vnutrennih del, 1864. Teoksen verkkoversio. (Arkistoitu – Internet Archive)
  9. Kertomus Kaprion seurakunnasta countrysite.spb.ru. Arkistoitu 3.11.2013. Viitattu 8.2.2016.
  10. Mustonen, Juuso (toim.): Inkerin suomalaiset seurakunnat, s. 62. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 1931.
  11. Rykšin, P. Je.: Administrativno-territorialnoje ustroistvo Leningradskoi oblasti, s. 322. Leningrad: Izdatelstvo Lenoblispolkoma i Lensoveta, 1933. Teoksen verkkoversio. (Arkistoitu – Internet Archive)
  12. Administrativno-territorialnoje delenije Leningradskoi oblasti: spravotšnik, s. 87. Leningrad: Lenizdat, 1990. ISBN 5-289-00612-5. Teoksen verkkoversio. (Arkistoitu – Internet Archive)
  13. Generalnyi plan munitsipalnogo obrazovanija Koporskoje selskoje poselenije munitsipalnogo obrazovanija Lomonosovski munitsipalnyi raion Leningradskoi oblasti. Tom 3: Materialy po obosnovaniju копорское.рф. 2015. Viitattu 29.1.2017.