Pistesiipi

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Pistesiipi
Uhanalaisuusluokitus
Suomessa:

Elinvoimainen [1]

Tieteellinen luokittelu
Domeeni: Aitotumaiset Eucarya
Kunta: Eläinkunta Animalia
Pääjakso: Niveljalkaiset Arthropoda
Alajakso: Kuusijalkaiset Hexapoda
Luokka: Hyönteiset Insecta
Lahko: Perhoset Lepidoptera
Alalahko: Glossata
Osalahko: Erilaissuoniset Heteroneura
Yläheimo: Yökkösmäiset Noctuoidea
Heimo: Siilikkäät Arctiidae
Alaheimo: Keltasiivet Lithosiinae
Suku: Pelosia
Laji: muscerda
Kaksiosainen nimi

Pelosia muscerda
Hufnagel, 1767

Katso myös

  Pistesiipi Wikispeciesissä
  Pistesiipi Commonsissa

Pistesiipi (Pelosia muscerda) on hoikka, siilikkäisiin kuuluva perhoslaji.

Koko ja ulkonäkö

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kapeasiipinen, harmaa perhoslaji. Etusiivet ovat lähes tasaisen vaaleanharmaat, etureunasta usein hieman vaaleammat, pituuteensa nähden kapeat ja kärjestään lähes suorat. Siiven keskivaiheilla on kolmesta neljään mustan pisteen muodostama rivi siiven etureunasta kohti siiven takareunan kärkeä. Lisäksi lähempänä siiven tyveä ja takareunaa on vinottain kaksi mustaa pistettä. Takasiivet ovat harmaanvalkoiset, etureunastaan vähän tummemmat. Lepäävä perhonen pitää siipiään vaakatasossa osittain päällekkäin, mikä antaa sille lähes suorakaiteen muodon. Siipiväli on koiraalla 23–27 mm ja naaraalla 24–32 mm.[2][3][4][5]

Levinneisyys ja lentoaika

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lajin levinneisyys ulottuu Pohjois-Espanjasta Keski- ja Pohjois-Euroopan poikki itään aina Japaniin saakka. Suomessa laji on eteläinen tulokas, joka tavattiin ensimmäisen kerran vuonna 1927[4]. Havainnot painottuvat nykyäänkin etelärannikon tuntumaan, mutta hajanaisia löytöjä on suunnilleen PoriJoensuu-linjalle saakka. Perhoset lentävät yhtenä sukupolvena heinäkuun puolivälistä elokuun puoleenväliin.[6]

Elinympäristö ja elintavat

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pistesiipi elää kosteissa lehtimetsissä usein lähellä rantaa ja saattaa sopivalla paikalla olla runsaslukuinen. Perhosilla on myös taipumusta vaellella etsien uusia elinpaikkoja. Perhoset aloittavat lentonsa hämärän laskeutuessa ja jatkavat pimeän aikaan. Molemmat sukupuolet tulevat hyvin valolle sekä syömään makealla nesteellä kostutetulle syötille.[4]

Naaras munii munat ryhmiksi puiden jäkäläisille oksille tai rungolle. Munat kuoriutuvat paria viikkoa myöhemmin ja toukat kasvavat hitaasti ennen talvehtimistaan kuorenraoissa. Toukat ovat yöaktiivisia ja viettävät piilottelevaa elämää oleskellen päivät puunkoloissa tai vastaavissa paikoissa. Siksi toukkia tapaa luonnossa harvoin. Ne ovat täysikasvuisia touko-kesäkuun vaihteessa ja koteloituvat toukkakarvoilla suojettuun kotelokoppaan kaarnankoloon tai jäkäläkasvuston alle. Kotelovaihe kestää 3–4 viikkoa.[4]

Toukka syö puiden oksilla kasvavia viherleviä ja jäkäliä. Kasvatuksessa se kelpuuttaa myös kuihtuneet kasvinlehdet, mutta niiden kuulumisesta ruokavalioon luonnossa ei ole tietoa.[4]

  1. Lauri Kaila, Marko Mutanen: Tuhkapistesiipi – Pelosia muscerda Suomen Lajitietokeskus. 2019. Viitattu 23.3.2022.
  2. Svenska fjärilar (ruotsiksi)
  3. UK Moths (englanniksi)
  4. a b c d e Nationalnyckeln till Sverges flora och fauna. Fjärilar: Ädelspinnare–tofsspinnare Lepidoptera: Lasiocampidae–Lymantriidae. ISBN 978-91-88506-58-0 s. 338–340
  5. Norges sommerfugler (norjaksi)
  6. Perhoswiki[vanhentunut linkki]

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]