Tämä on lupaava artikkeli.

Pilkkarunot

Kohteesta Wikipedia
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Pilkkarunot
Σίλλοι
Alkuperäisteos
Kirjailija Timon Fleiuslainen
Kieli muinaiskreikka
Genre filosofia, satiiri
Julkaistu noin 250 eaa.[1]
Nuvola apps bookcase.svg
Löydä lisää kirjojaKirjallisuuden teemasivulta

Pilkkarunot (m.kreik. Σίλλοι, Silloi)[2] oli pyrrhonistista skeptisismiä edustaneen Timon Fleiuslaisen kirjoittama satiirinen ja parodinen teos, joka arvosteli filosofiaa pilkallisten runojen muodossa.[1][3]

Historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Timon kirjoitti Pilkkarunot noin vuonna 250 eaa. Se on hänen merkittävin ja suosituin teoksensa. Teoksen alkukielinen nimi on monikko kreikan kielen sanasta sillos (σίλλος, ’kierosilmäinen’).[4] Teos voidaan nähdä Timonin yrityksenä esitellä omaa pyrrhonistista ajatteluaan ja kirjoittaa kriittistä filosofian historiaa tavalla, joka olisi jossain määrin uskollinen hänen opettajansa Pyrrhonin pyrkimykselle välttää filosofian kirjoittamista kokonaan.[5]

Teos ei ole säilynyt nykyaikaan, mutta sen runoista on säilynyt 65 katkelmaa, yhteensä 133 säettä, muiden antiikin aikaisten kirjailijoiden teosten kautta. Merkittävin lähde on Diogenes Laertioksen teos Merkittävien filosofien elämät ja opit, joka lainaa usein Timonin runosäkeitä filosofien elämäkertojen yhteydessä. Muita lähteitä ovat muun muassa myöhempi pyrrhonisti Sekstos Empeirikos sekä Athenaios ja Aristokles Messeneläinen.[3] Aristokles kuvasi teoksen ”loukkaukseksi kaikkia ihmisiä kohtaan”.[5]

Myöhemmin nimestä silloi tuli nimitys vastaavanlaisten satiiristen ja parodisten teosten lajityypille. Ksenofanes oli kirjoittanut samanlaisia filosofisia satiireja jo ennen Timonia. Myöhemmän antiikin aikana hänen nimiinsä laitettiin viisi kirjaa pilkkarunoja. Siitä huolimatta silloi-muoto on laitettu Timonin nimiin, ja Timonia pidetään lajityypin varsinaisena perustajana. Ksenofanes ja Timon tunnetaan yhdessä nimellä sillografit.[1][5] Timonin teoksesta kirjoitettiin antiikin aikana kaksi kommentaaria nimeltä Pilkkarunoista; toisen kirjoitti Apollonides Nikaialainen[6] ja toisen Sotion Aleksandrialainen.[5]

Sisältö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Timonin Pilkkarunot käsitti kolme kirjaa tai runoa. Sen runot oli kirjoitettu heksametrimuodossa,[1] ja sen oletetaan olleen pituudeltaan noin tuhat runosäettä. Filosofian lisäksi teos parodioi näin samalla Timonin runollisia vaikutteita, Hesiodosta, Homerosta ja attikalaista komediaa.[3]

Diogeneen mukaan ensimmäinen kirjoista oli minämuodossa esitetty monologi. Toinen ja kolmas kirja olivat puolestaan dialogimuodossa. Niissä Timon esitti kyselevänsä Ksenofaneelta eri filosofeista, ja Ksenofanes vastasi. Toinen kirja käsitteli tällä tavalla varhaisempia filosofeja ja kolmas kirja myöhempiä filosofeja.[7] Tällainen kyselevä esitys edustaa samalla skeptisen filosofian käytäntöä. Tutkijat ovat lähes yksimielisiä siitä, että teos sisälsi jonkinlaisen nekyia-kohtauksen eli laskeutumisen Haadeeseen.[3] Tämä kehyskertomukselle valittu lajityyppi voidaan nähdä Homeroksen Odysseian vastaavien kohtien parodiana.[5][8]

Timonin säkeet satirisoivat pääasiassa muiden filosofien oppeja, eivät niinkään itse filosofeja. Kohteena olivat erityisesti dogmaattisten filosofien ja koulukuntien opit.[1] Timonin mukaan nämä filosofit eivät täyttäneet hänen esikuvansa Pyrrhonin esimerkillään asettamaa filosofista ihannetta.[8] Timonin teoksessa esiintyvät Ksenofaneen ja Pyrrhonin[9] lisäksi muun muassa Thales,[10] Anaksagoras,[11] Sokrates,[12] Ksenofon,[13] Aiskhines,[14] Aristippos,[15] Menedemos Eretrialainen,[16] Platon,[17], Arkesilaos,[18], Aristoteles,[19] Antisthenes,[20] Pyrrhon,[18] Zenon Kitionilainen[21] Kleanthes,[22] Pythagoras,[23] Empedokles,[24] Herakleitos,[25] Zenon Elealainen,[26] Demokritos,[27] Protagoras[28] sekä Epikuros.[29] Esimerkiksi Eukleideesta ja muista sokraatikoista Timon kirjoittaa:

»Ἀλλ' οὔ μοι τούτων φλεδόνων μέλει, οὐδὲ γὰρ ἄλλου
οὐδενός, οὐ Φαίδωνος ὅτις γένετ', οὐδ' ἐριδάντεω
Εὐκλείδεω, Μεγαρεῦσιν ὃς ἔμβαλε λύσσαν ἐρισμοῦ.

Nämä loruilijat eivät minua kiinnosta, eikä kukaan
muukaan; ei Faidon, kuka lie ollutkaan, ei riitaisa
Eukleides, joka sai megaralaiset kinaamaan hullun lailla.[30]»

Kaikki filosofit eivät saa Timonilta pelkkää moitetta; Ksenofaneen ja Pyrrhonin lisäksi Timon kiittää myös elealaisen koulukunnan filosofeja Zenonia ja Parmenidesta.[8]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Diogenes Laertios: Merkittävien filosofien elämät ja opit. Suomennos ja selitykset Marke Ahonen. Sisältää useita Pilkkarunojen runosäkeitä. Helsinki: Kustannusosakeyhtiö Summa, 2003. ISBN 952-5418-07-3.

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c d e Brogan, T. V. F.: "Silloi". Teoksessa Greene, Roland et al.: The Princeton Encyclopedia of Poetry and Poetics. Princeton University Press, 2012. ISBN 0691154910. Teoksen verkkoversio.
  2. Diogenes Laertios (DL) IX.69, IX.115. Teoksen nimen suomennos Marke Ahonen.
  3. a b c d Clayman, Dee L.: Timon of Phlius: Pyrrhonism Into Poetry, s. 75–90. Nide 98 / Untersuchungen zur antiken Literatur und Geschichte, ISSN 1862-1112. Walter de Gruyter, 2009. ISBN 3110220806. Teoksen verkkoversio.
  4. Liddell, Henry George & Scott, Robert: σίλλος A Greek-English Lexicon. 1940. Perseus Digital Library, Tufts University. (englanniksi)
  5. a b c d e Marchand, Stéphane: ”Sextus Empiricus’ Style of Writing”. Teoksessa Machuca, Diego. E.: New Essays on Ancient Pyrrhonism, s. 113–142. Leiden & Boston: Brill, 2011. ISBN 978-90-04-20776-9.
  6. DL IX.109.
  7. DL IX.111–112.
  8. a b c Bett, Richard: Timon of Phlius The Stanford Encyclopedia of Philosophy. The Metaphysics Research Lab. Stanford University. Viitattu 2.12.2013. (englanniksi)
  9. DL IX.65.
  10. DL I.34.
  11. DL II.6.
  12. DL II.19.
  13. DL II.55.
  14. DL II.62.
  15. DL II.66.
  16. DL II.126.
  17. DL III.7, III.26.
  18. a b DL IV.33–34, IV.42.
  19. DL V.11.
  20. DL VI.18.
  21. DL VII.15.
  22. DL VII.170.
  23. DL VIII.36.
  24. DL VIII.67.
  25. DL IX.6.
  26. DL IX.25.
  27. DL IX.40.
  28. DL IX.52.
  29. DL X.3.
  30. DL II.107. Suomennos Marke Ahonen.

Kirjallisuutta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Di Marco, Massimo: Timone di Fliunte: Silli. Pilkkarunojen katkelmat sekä italiankielinen johdanto, käännös ja kommentaari. Rome: Edizione dell'Ateneo, 1989.
  • Diels, Hermann Alexander: Poetarum Philosophorum Fragmenta, s. 173–206. Timonilta säilyneet runokatkelmat. Berlin: Weidmann, 1901.
  • Lloyd-Jones, Hugh & Parsons, Peter: Supplementum Hellenisticum, s. 368–395. Timonilta säilyneet runokatkelmat. Berlin & New York: Walter de Gruyter, 1983.