Pikkukiuru

Kohteesta Wikipedia
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Pikkukiuru
Terrera marismeña (Calandrella rufescens) (8649673388) (2).jpg
Uhanalaisuusluokitus

Elinvoimainen [1]

Elinvoimainen

Tieteellinen luokittelu
Kunta: Eläinkunta Animalia
Pääjakso: Selkäjänteiset Chordata
Luokka: Linnut Aves
Lahko: Varpuslinnut Passeriformes
Heimo: Kiurut Alaudidae
Suku: Pikkukiurut Alaudala
Laji: rufescens
Kaksiosainen nimi

Alaudala rufescens
(Vieillot, 1820)

Synonyymit

Calandrella rufescens

Alalajit
  • Alaudala rufescens rufescens
  • Alaudala rufescens polatzeki
  • Alaudala rufescens apetzii
  • Alaudala rufescens minor
  • Alaudala rufescens nicolli
  • Alaudala rufescens pseudobaetica
  • Alaudala rufescens heinei
  • Alaudala rufescens aharonii
  • Alaudala rufescens persica
  • Alaudala rufescens leucophaea
Katso myös

 Wikispecies-logo.svg Pikkukiuru Wikispeciesissä
 Commons-logo.svg Pikkukiuru Commonsissa

Pikkukiuru (Alaudala rufescens) on kiurua muistuttava pieni varpuslintu.

Koko ja ulkonäkö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Linnun pituus on 13–14,5 cm ja paino 17–22 g. Puvultaan se muistuttaa pientä kiurua, mutta nokka on lyhyt ja tukeva. Kiurun tavoin se voi nostaa päälaen höyhenensä töyhdöksi. Koiras laulaa lennossa. Sukupuolet ovat samanvärisiä.

Esiintyminen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Euroopassa laji esiintyy vain osissa Espanjaa, Romaniaa ja Ukrainaa sekä Kaukasuksella. Euroopan populaation koko on 3,1–8 miljoonaa yksilöä. Euroopan ulkopuolella laji esiintyy Turkista itään kapeahkona vyöhykkeenä läpi Aasian Koreaan saakka, Pohjois-Afrikassa ja Kanariansaarilla. Lajista tunnetaan noin 10 alalajia. Se on paikkalintu esiintymisalueen länsiosissa ja muuttolintu alueen itäosissa.[2]

Suomessa pikkukiuru on tavattu kolmasti vuoden 2006 loppuun mennessä: Turku 18. marraskuuta 1962, Järvenpää 16. tammikuuta–1. helmikuuta 1975 ja Hailuoto 25.–26. syyskuuta 2004.[3]

Elinympäristö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Arot, suola-aavikot ja muut matalakasvustoiset avomaat. Pesimäajan jälkeen pikkukiurut liikkuvat parvissa, joissa voi joskus olla jopa 2 000 yksilöä. Suurimmat parvet tavataan juomapaikoilla ja siellä, missä siemenravintoa on tarjolla runsaasti.[2]

Lisääntyminen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Alaudala rufescens minor

Pesä on maassa mättäässä tai kasvillisuuden suojassa. Munia on 2–5, tavallisimmin 3 tai 4, joita naaras enimmäkseen hautoo. Molemmat emot huolehtivat poikasista, jotka jättävät pesän lentokyvyttöminä noin 9 päivän ikäisinä.[2]

Ravinto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Siemensyöjä, joka kesäaikaan syö pääasiassa hyönteisiä ja muita pieniä selkärangattomia.[2]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. BirdLife International: Alaudala rufescens IUCN Red List of Threatened Species. Version 2013.2. 2012. International Union for Conservation of Nature, IUCN, Iucnredlist.org. Viitattu 2.1.2014. (englanniksi)
  2. a b c d Cramp, Stanley (päätoim.) 1988: Handbook of the Birds of Europe, the Middle East and North Africa. – Oxford University Press. Hongkong.
  3. Rariteettikomitea

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Lampolahti, Janne 1985: Pikkukiuru Calandrella rufescens* tavattu Porissa. – Lintumies 6.1985 s. 312. LYL.
  • Pikkukiuru Lintukuva.fi-verkkopalvelussa