Pikkukiuru
| Pikkukiuru | |
|---|---|
_(cropped).jpg) |
|
| Uhanalaisuusluokitus | |
|
|
|
| Tieteellinen luokittelu | |
| Kunta: | Eläinkunta Animalia |
| Pääjakso: | Selkäjänteiset Chordata |
| Luokka: | Linnut Aves |
| Lahko: | Varpuslinnut Passeriformes |
| Heimo: | Kiurut Alaudidae |
| Suku: | Pikkukiurut Alaudala |
| Laji: | rufescens |
| Kaksiosainen nimi | |
|
Alaudala rufescens |
|
| Synonyymit | |
|
Calandrella rufescens |
|
 |
|
| Alalajit | |
|
|
| Katso myös | |
Pikkukiuru (Alaudala rufescens) on kiurua muistuttava pieni varpuslintu.
Koko ja ulkonäkö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Linnun pituus on 13–14,5 cm ja paino 17–22 g. Puvultaan se muistuttaa pientä kiurua, mutta nokka on lyhyt ja tukeva. Kiurun tavoin se voi nostaa päälaen höyhenensä töyhdöksi. Koiras laulaa lennossa. Sukupuolet ovat samanvärisiä.
Esiintyminen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Euroopassa laji esiintyy vain osissa Espanjaa, Romaniaa ja Ukrainaa sekä Kaukasuksella. Euroopan populaation koko on 3,1–8 miljoonaa yksilöä. Euroopan ulkopuolella laji esiintyy Turkista itään kapeahkona vyöhykkeenä läpi Aasian Koreaan saakka, Pohjois-Afrikassa ja Kanariansaarilla. Lajista tunnetaan noin 10 alalajia. Se on paikkalintu esiintymisalueen länsiosissa ja muuttolintu alueen itäosissa.[2]
Suomessa pikkukiuru on tavattu kolmasti vuoden 2006 loppuun mennessä: Turku 18. marraskuuta 1962, Järvenpää 16. tammikuuta–1. helmikuuta 1975 ja Hailuoto 25.–26. syyskuuta 2004.[3]
Elinympäristö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Arot, suola-aavikot ja muut matalakasvustoiset avomaat. Pesimäajan jälkeen pikkukiurut liikkuvat parvissa, joissa voi joskus olla jopa 2 000 yksilöä. Suurimmat parvet tavataan juomapaikoilla ja siellä, missä siemenravintoa on tarjolla runsaasti.[2]
Lisääntyminen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Pesä on maassa mättäässä tai kasvillisuuden suojassa. Munia on 2–5, tavallisimmin 3 tai 4, joita naaras enimmäkseen hautoo. Molemmat emot huolehtivat poikasista, jotka jättävät pesän lentokyvyttöminä noin 9 päivän ikäisinä.[2]
Ravinto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Siemensyöjä, joka kesäaikaan syö pääasiassa hyönteisiä ja muita pieniä selkärangattomia.[2]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ BirdLife International: Alaudala rufescens IUCN Red List of Threatened Species. Version 2022-2. 2022. International Union for Conservation of Nature, IUCN, Iucnredlist.org. Viitattu 19.1.2023. (englanniksi)
- ↑ a b c d Cramp, Stanley (päätoim.) 1988: Handbook of the Birds of Europe, the Middle East and North Africa. – Oxford University Press. Hongkong.
- ↑ Rariteettikomitea (Arkistoitu – Internet Archive)
Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Lampolahti, Janne 1985: Pikkukiuru Calandrella rufescens* tavattu Porissa. – Lintumies 6.1985 s. 312. LYL.
- Pikkukiuru Lintukuva-verkkopalvelussa
| ||||||||||