Pikku-uikku
Pikku-uikku | |
---|---|
![]() |
|
Uhanalaisuusluokitus | |
Suomessa: | |
Tieteellinen luokittelu | |
Domeeni: | Aitotumaiset Eucarya |
Kunta: | Eläinkunta Animalia |
Pääjakso: | Selkäjänteiset Chordata |
Alajakso: | Selkärankaiset Vertebrata |
Luokka: | Linnut Aves |
Lahko: | Uikkulinnut Podicipediformes |
Heimo: | Uikut Podicipedidae |
Suku: | Pikku-uikut Tachybaptus |
Laji: | ruficollis |
Kaksiosainen nimi | |
Tachybaptus ruficollis |
|
![]() Pikku-uikun levinneisyys. Lisääntymisalueet keltaisella, talvehtimisalueet oranssilla ja ympärivuotinen vihreällä. |
|
Katso myös | |

Pikku-uikku (Tachybaptus ruficollis) on Euroopan pienin uikkulintu. Suomessa se on erittäin vähälukuinen pesimälaji.
Koko ja ulkonäkö
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Pikku-uikku on vesilinnuksi hyvin pieni, ja se voidaaan sekoittaa sorsanpoikaseen. Pituus on 23–29 cm. Ruumis on palleromainen, kaula on erittäin lyhyt ja peräpää hyvin ”tuuhea”. Kesäpuvussa muuten ruskealla linnulla on punainen niska ja kaula, ja suupielessä on silmiinpistävä vaaleankeltainen laikku.[3]
Levinneisyys
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Pikku-uikun pesimäaluetta on Eurooppa, Afrikka ja Aasia Uuteen-Guineaan asti. Siellä missä pesimäjärvi jäätyy, pikku-uikut muuttavat talveksi merenrantaan tai avoveden luo. Suomessa laji on erittäin vähälukuinen esiintyen siellä täällä Etelä-Suomessa. Suomen pesimäkannaksi on arvioitu 10–20 paria.[4] Suomeen saapuu syksyisin tai jo loppukesästä ilmeisesti maan rajojen ulkopuolelta nuoria pikku-uikkuja, minkä takia pesintä voidaan varmistaa vain haudonta-aikaan tai pienten poikasten vaiheessa.[5] Euroopan pesimäkanta on 104 000 –195 000 paria, eniten Saksassa (12 000 – 19 000 paria) ja Ranskassa (12 000 – 19 000 paria).[4]
Elinympäristö
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Pikku-uikku pesii yhdyskunnissa rehevän kasvillisuuden keskellä järvien rannoilla. Pikku-uikku ei ole yhtä piilotteleva pesimäaikaan kuin kirjallisuudessa usein kerrotaan. Poikueet voivat olla varsin avoimesti esillä.[5]
Ravinto
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Pikku-uikku on hyvä sukeltaja ja pyydystää ravinnokseen ennen kaikkea kalaa ja vesikasveja.lähde?
Nimi
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Tieteellinen nimi Tachybaptus tulee kreikan sanoista takhus ("nopea") ja bapto ("vajota alas"). Lajinimi ruficollis tulee latinan sanoista rufus ("punainen", "punertava") ja -collis ("-niskainen")[6]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Jobling, James, A.: The Helm Dictionary of Scientific Bird Names. Christopher Helm, 2010. ISBN 978-1-4081-2501-4
Viitteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ BirdLife International: Tachybaptus ruficollis IUCN Red List of Threatened Species. Version 2013.2. 2012. International Union for Conservation of Nature, IUCN, Iucnredlist.org. Viitattu 15.6.2014. (englanniksi)
- ↑ Esko Hyvärinen ym. (toim.): Suomen lajien uhanalaisuus - Punainen kirja 2019, s. 569. Helsinki: Ympäristöministeriö - Suomen ympäristökeskus, 2019. ISBN 978-952-11-4973-3 Teoksen verkkoversio Viitattu 24.7.2021.
- ↑ Lars Svensson: Lintuopas – Euroopan ja Välimeren alueen linnut, s. 64. (Kolmas uudistettu laitos) Suomentanut Hannu Jännes ja Pekka J. Nikander. Kustannusosakeyhtiö Otava, 2023. ISBN 978-951-1-46468-6
- ↑ a b Little Grebe (Tachybaptus ruficollis) (pdf) The IUCN Red List of Threatened Species. Supplementary information. International Union for Conservation of Nature and Natural Resources & BirdLife International. Viitattu 12.11.2024. (englanniksi)
- ↑ a b Suomen 3. lintuatlaksen (2006–2010) tulokset (pdf) Suomen III lintuatlas – Jari Valkama, Ville Vepsäläinen ja Aleksi Lehikoinen, Luonnontieteellinen keskusmuseo Luomus. Creative Commons Nimeä-Epäkaupallinen-JaaSamoin 4.0. Viitattu 12.11.2024.
- ↑ Jobling, 2010
Aiheesta muualla
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Väisänen, Risto A., Lammi, Esa & Koskimies, Pertti (1998): Muuttuva pesimälinnusto. Helsinki: Otava. ISBN 951-1-12663-6.
- Pikku-uikku Lintukuva-verkkopalvelussa
- LuontoPortti: Pikku-uikku (Tachybaptus ruficollis)
- ITIS: Tachybaptus ruficollis (englanniksi)