Pikku-uikku
| Pikku-uikku | |
|---|---|
 |
|
| Uhanalaisuusluokitus | |
|
|
|
| Suomessa: | |
| Tieteellinen luokittelu | |
| Domeeni: | Aitotumaiset Eucarya |
| Kunta: | Eläinkunta Animalia |
| Pääjakso: | Selkäjänteiset Chordata |
| Alajakso: | Selkärankaiset Vertebrata |
| Luokka: | Linnut Aves |
| Lahko: | Uikkulinnut Podicipediformes |
| Heimo: | Uikut Podicipedidae |
| Suku: | Pikku-uikut Tachybaptus |
| Laji: | ruficollis |
| Kaksiosainen nimi | |
|
Tachybaptus ruficollis |
|
 Pikku-uikun levinneisyys. Lisääntymisalueet keltaisella, talvehtimisalueet oranssilla ja ympärivuotinen vihreällä. |
|
| Katso myös | |
Pikku-uikku (Tachybaptus ruficollis) on Euroopan pienin uikkulintu. Suomessa se on erittäin vähälukuinen pesimälaji.
Koko ja ulkonäkö
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Pikku-uikku on vesilinnuksi hyvin pieni, ja se voidaaan sekoittaa sorsanpoikaseen. Pituus on 23–29 cm. Ruumis on palleromainen, kaula on erittäin lyhyt ja peräpää hyvin ”tuuhea”. Kesäpuvussa muuten ruskealla linnulla on punainen niska ja kaula, ja suupielessä on silmiinpistävä vaaleankeltainen laikku.[3]
Levinneisyys
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Pikku-uikun pesimäaluetta on Eurooppa, Afrikka ja Aasia Uuteen-Guineaan asti. Euroopan pesimäkanta on 104 000 – 195 000 paria, eniten Saksassa (12 000 – 19 000 paria) ja Ranskassa (12 000 – 19 000 paria).[4] Maailman kannasta noin 15 prosenttia sijoittuu Eurooppaan.[5]
Suomessa pikku-uikku on erittäin vähälukuinen esiintyen siellä täällä Etelä-Suomessa. Suomen pesimäkannaksi on vuosina 2019–2024 arvioitu 10–25 paria.[6] Suomeen saapuu syksyisin tai jo loppukesästä ilmeisesti maan rajojen ulkopuolelta nuoria pikku-uikkuja, minkä takia pesintä voidaan varmistaa vain haudonta-aikaan tai pienten poikasten vaiheessa.[7]
| Raportointikausi | Minimi | Keskimäärin | Maksimi |
|---|---|---|---|
| 2008–2012 | 1 | 20 | |
| 2013–2018 | 10 | 15 | 20 |
| 2019–2024 | 10 | 15 | 25 |
Ympäristöministeriön asetuksella rauhoitettujen eläinten ja kasvien arvoista (243/2025) Suomen rauhoitetuille eläimille on määritelty arvo. Pikku-uikun arvo on 5 899 euroa.[10]
Elinympäristö
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Pikku-uikku pesii yhdyskunnissa rehevän kasvillisuuden keskellä järvien rannoilla. Pikku-uikku ei ole yhtä piilotteleva pesimäaikaan kuin kirjallisuudessa usein kerrotaan. Poikueet voivat olla varsin avoimesti esillä.[7] Siellä missä pesimäjärvi jäätyy, pikku-uikut muuttavat talveksi merenrantaan tai avoveden luo.
Ravinto
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Pikku-uikku on hyvä sukeltaja ja pyydystää ravinnokseen ennen kaikkea kalaa ja vesikasveja.lähde?
Nimi
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Tieteellinen nimi Tachybaptus tulee kreikan sanoista takhus ("nopea") ja bapto ("vajota alas"). Lajinimi ruficollis tulee latinan sanoista rufus ("punainen", "punertava") ja -collis ("-niskainen")[11]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Jobling, James, A.: The Helm Dictionary of Scientific Bird Names. Christopher Helm, 2010. ISBN 978-1-4081-2501-4
Viitteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ BirdLife International: Tachybaptus ruficollis IUCN Red List of Threatened Species. Version 2013.2. 2012. International Union for Conservation of Nature, IUCN, Iucnredlist.org. Viitattu 15.6.2014. (englanniksi)
- ↑ Esko Hyvärinen ym. (toim.): Suomen lajien uhanalaisuus - Punainen kirja 2019, s. 569. Helsinki: Ympäristöministeriö - Suomen ympäristökeskus, 2019. ISBN 978-952-11-4973-3 Teoksen verkkoversio Viitattu 24.7.2021.
- ↑ Svensson, Lars: Lintuopas – Euroopan ja Välimeren alueen linnut, s. 64. (Kolmas uudistettu laitos) Suomentanut Jännes, Hannu ja Nikander, Pekka J.. Kustannusosakeyhtiö Otava, 2023. ISBN 978-951-1-46468-6
- ↑ Little Grebe Tachybaptus ruficollis (pdf) (Population. Population in detail. Supplementary information.) The IUCN Red List of Threatened Species. International Union for Conservation of Nature and Natural Resources & BirdLife International. Viitattu 12.1.2026. (englanniksi)
- ↑ Little Grebe Tachybaptus ruficollis (Population. Population in detail.) The IUCN Red List of Threatened Species. International Union for Conservation of Nature and Natural Resources. Viitattu 12.1.2026. (englanniksi)
- ↑ a b Lehikoinen, Aleksi ym.: Suomen lintujen pesimäkantojen koot ja viimeaikaiset kannanmuutokset (pdf) (Taulukko 1. Lintujen pesimäkantojen koot (keskikanta, minimi pareina, maksimi pareina) Suomessa vuosina 2019–2024 ja lyhytaikainen 12 vuoden kannanmuutos (pääasiassa 2013–2024)) Linnut-vuosikirja 2024. BirdLife Suomi. Arkistoitu 7.11.2025. Viitattu 12.1.2026.
- ↑ a b Suomen 3. lintuatlaksen (2006–2010) tulokset (pdf) Suomen III lintuatlas – Jari Valkama, Ville Vepsäläinen ja Aleksi Lehikoinen, Luonnontieteellinen keskusmuseo Luomus. Creative Commons Nimeä-Epäkaupallinen-JaaSamoin 4.0. Viitattu 12.11.2024.
- ↑ Species trends at the Member State level. Period: 2008–2012. Country: Finland (Tachybaptus ruficollis ruficollis) Article 12 of the Birds Directive web tool. Euroopan ympäristövirasto. Arkistoitu 17.12.2025. Viitattu 12.1.2026. (englanniksi)
- ↑ Species trends at the Member State level. Period: 2013–2018. Country: Finland (Tachybaptus ruficollis ruficollis) Article 12 of the Birds Directive web tool. Euroopan ympäristövirasto. Arkistoitu 17.12.2025. Viitattu 12.1.2026. (englanniksi)
- ↑ Ympäristöministeriön asetus rauhoitettujen eläinten ja kasvien arvoista Finlex. Viitattu 12.1.2026.
- ↑ Jobling, 2010
Aiheesta muualla
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Väisänen, Risto A., Lammi, Esa & Koskimies, Pertti (1998): Muuttuva pesimälinnusto. Helsinki: Otava. ISBN 951-1-12663-6.
- Pikku-uikku Lintukuva-verkkopalvelu.
- LuontoPortti: Pikku-uikku (Tachybaptus ruficollis)
- ITIS: Tachybaptus ruficollis (englanniksi)