Piispansauva

Kohteesta Wikipedia
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Limoges'n arkkipiispa Heinrich von Finstingenin (1260–1286) piispansauva Trierin tuomiokirkon aarrekammiossa
Itämaisen tyylinen Syyrian ortodoksisen Antiokian patriarkan piispansauva, jonka käärmemäiset kuviot esittävät Mooseksen sauvaa.

Piispansauva on sekä katolisille, anglikaaniselle ja luterilaiselle kirkolle yhteinen jumalanpalvelusväline. Piispansauva kuvaa kantajansa, piispan hengellistä ohjaajan valtaa paimennettaviensa joukossa.

Läntisissä kirkkokunnissa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Luterilainen kirkko käyttää sauvaa, jonka yläpäässä on vastaava kiemurainen koriste kuin alkuperäisessa paimenen sauvassa. Piispansauvan käytöstä on omat hyvin tarkat ja täsmälliset ohjeet. Perinteisesti piispa käyttää sauvaa vain omassa hiippakunnassaan. Hän kantaa sitä vasemmassa kädessään, sauvan käyrä eteenpäin käännettynä.

Keskiajalla piispat käyttivät sauvaa kirkollisissa kulkueissa, antaessaan piispallisen siunauksen sekä muissa tilaisuuksissa. Reformaation jälkeen piispansauvan käyttö kiellettiin Ruotsissa.Se tuli uudelleen kyttöön 1780, kun Uppsalan arkkipiispa Carl Mennander vihki Johan Wingårdin Göteborgin piispaksi. Ruotsissa vuoden 1811 Kirkkokäsikirja edellytti että niin sauva kuin piispanhiippa annettaisiin vikhimyksessä uudelle piispalle viran merkkinä. Suomessa piispanviran tunnusmerkit, kuorikaapu, piispansauva ja piispanhiippa (mitra) ovat olleet käytössä vuodesta 1930 alkaen, ensin Turun arkkihiippakunnassa, myöhemmin muissakin hiippakunnissa.[1] Pohjoismaiden kirkoissa vain Ruotsissa ja Suomessa on piispansauva käytössä. Kun piispa jää eläkkeelle tai luopuu virastaan, hän jättää sauvan odottamaan seuraajaa.

Roomalaiskatolinen ja anglikaaninen piispansauva ovat samankaltainen kuin luterilaisen kirkon piispansauva.

Ortodoksisessa kirkossa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ortodoksinen piispansauva poikkeaa edellisistä: sen yläpäässä on risti jota ympäröi kaksi käärmettä; tämä kuvaa sitä hengellistä viisautta joka piispalla on oltava:

"Olkaa siis viisaita kuin käärmeet ja viattomia kuin kyyhkyset" (Matteus 10:16)

Piispansauvat ovat yksilöitä; niitä luovutetaan myös lahjoina esimerkiksi valtiovierailujen aikana vierailujen isäntinä toimiville piispoille; eniten tällaisia ehti saada isä arkkipiispa Paavali pitkän toimikautensa ansiosta.

Bysantissa piispat saivat sauvansa keisarilta; Venäjällä puolestaan patriarkat saivat omansa tsaarilta mutta alemmat piispat patriarkalta; nykyisin käytäntö on se että sauva luovutetaan uudelle piispalle vihittäessä ja sen luovuttaa vanhin vihkivä piispa, Suomessa koko ajan arkkipiispa.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Arkkimandriitta Arseni: ORTODOKSINEN SANASTO, s. 219 - 221

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Riikka Kaisti (toim): Ornatus episcoporum Suomen piispojen liturginen asu, s. 25-26. Suomen kirkon hiippakunnat. Turun ja Kaarinan seurakukuntayhtymä Turun Tuomiokirkkomuseo. ISBN 951-95604-3-2, 2000.