Pietarin evankeliumi

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Pietarin evankeliumi
Κατὰ Πέτρον ἐυαγγέλιον
Akhimista löydetty Pietarin evankeliumin sisältävä fragmentti.
Akhimista löydetty Pietarin evankeliumin sisältävä fragmentti.
Alkuperäisteos
Kirjailija tuntematon (Pseudo-Pietari)
Kieli muinaiskreikka (koinee)
Genre evankeliumi, apokryfinen kirjoitus
Julkaistu n. 70–160
Suomennos
Suomentaja Johannes Seppälä
Kustantaja Ortokirja ry
Julkaistu 1981 teoksessa Pietarin evankeliumi sekä Pietarin ja Andreaan teot
Ulkoasu nidottu
Sivumäärä 4 s.
ISBN 951-95565-1-6
Nuvola apps bookcase.svg
Löydä lisää kirjojaKirjallisuuden teemasivulta

Pietarin evankeliumi (m.kreik. Κατὰ Πέτρον ἐυαγγέλιον, Kata Petron euangelion) on varhaiskristillinen Uuden testamentin apokryfisiin kirjoihin kuuluva pseudepigrafinen evankeliumi, josta on säilynyt ainoastaan katkelmia Jeesuksen kärsimyshistoriasta.

Historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pietarin evankeliumi on ajoitettu noin vuosiin 70–160.[1] 1800-luvun loppupuolelle asti Pietarin evankeliumi tunnettiin ainoastaan kirkkoisien yksittäisistä maininnoista, jotka tuomitsivat teoksen harhaoppisena mutta eivät juurikaan kertoneet sen sisällöstä.[2] Kirkkoisistä ainakin Serapion Antiokialainen (n. 200 jaa.) on tuntenut Pietarin evankeliumin, samoin Origenes, Eusebios Kesarealainen ja Theodoretos Kyrrhoslainen.[3]

Talvella 1886–1887 ryhmä ranskalaisia arkeologeja M. Bouriantin johdolla löysi Akhmimista eli antiikin Panopoliista Ylä-Egyptistä kirjan, joka sisälsi katkelmia Pietarin evankeliumista, Pietarin ilmestyksestä, Henokin kirjasta sekä eräistä muista teksteistä. Kirja on ajoitettu 500-luvun lopulle, ja sen tekstit julkaistiin 1892. Myöhemmin Oksyrhynkhoksesta on löydetty kaksi lyhyttä papyruskäsikirjoitusta, jotka sisältävät katkelmia Pietarin evankeliumista (P.Oxy. 2949 ja P.Oxy 4009). Nämä katkelmat ovat peräisin 100-luvun lopulta tai 200-luvun alusta. [4] Nämä löydöt viittaavat siihen, että Pietarin evankeliumi on ollut aktiivisessa käytössä ainakin joissakin egyptiläisissä luostareissa.

Sisältö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Säilynyt Pietarin evankeliumin jakso sisältää Jeesuksen kärsimyshistorian, ylösnousemuksen ja ylösnousseen ilmestyksiä. Koska evankeliumin alkua ei ole säilynyt, ei tiedetä, rajoittuiko se alun perin kärsimyshistoriaan vai sisälsikö se myös Jeesuksen opetuksia ja tekoja kanonisten evankeliumien tapaan.

Rakenne[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Käytössä on kaksi tapaa viitata Pietarin evankeliumin yksittäisiin kohtiin. Seuraavassa taulukossa[5] arabialaiset numerot 1–60 viittaavat Adolf von Harnackin laatimaan jaejakoon, roomalaiset numerot I–XIV J. A. Robinsonin lukujakoon, jota tarkennetaan tarvittaessa liittämällä lukunumeroihin Harnackin numeroinnin mukaiset jaenumerot.

Luvut Jakeet Aihe
I–II 1–5 Oikeudenkäynti
III 6–9 Pilkkaaminen ja pahoinpitely
IV–VI,22 10–22 Ristiinnaulitseminen
VI,23–VII 23–27 Hautaus ja valitus
VIII–IX,34 28–34 Vartijat haudalla
IX,35–XI,44 35–44 Ylösnousemus
XI,45–49 45–49 Vartijoiden tunnustus
XII–XIII 50–57 Naiset haudalla
XIV 58–60 Ylösnousseen ilmestys

Erityispiirteitä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ortokirjan vuonna 1981 julkaiseman suomennoksen kansi.

Useimpien tutkijoiden mukaan Pietarin evankeliumi on kirjallisesti riippuvainen kanonisista evankeliumeista.[6] Niihin verrattuna kärsimyshistorian ihmeenomaiset piirteet ovat kuitenkin kasvaneet selvästi. Lisäksi tietyissä yksityiskohdissa esiintyy juutalaisvastaisia sävyjä: esimerkiksi syy Jeesuksen ristiinnaulitsemisesta vieritetään juutalaisten niskoille selvemmin kuin Uudessa testamentissa.[7]

Tietyissä yksityiskohdissa kuvaus saa dokeettisia piirteitä, eli Jeesuksen ihmisyys ja hänen kärsimyksensä vaikuttaa vain näennäiseltä:

»He toivat paikalle kaksi pahantekijää ja ristiinnaulitsivat Herran heidän keskelleen. Mutta hän vaikeni ikään kuin ei olisi tuntenut lainkaan tuskaa.»
(Piet. ev. 10, käännös Matti Myllykoski)

Pietarin evankeliumi sisältää vanhimman tunnetun kuvauksen itse ylösnousemuksesta:

»…he näkivät vielä haudasta tulevan ulos kolme miestä, joista kaksi tuki kolmatta, sekä ristin tulevan näiden jäljessä. Kahden pään ulottuivat taivaaseen, mutta heidän taluttamansa (miehen pää) ulottui taivastenkin yli. He kuulivat taivaista äänen, joka sanoi: ”Oletko saarnannut poisnukkuneille?” Ja rististä kuului vastaus: ”Kyllä.”»
(Piet. ev. 39–41, käännös Matti Myllykoski)

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Räisänen, Heikki & Hakola, Raimo (toim.): Viisi evankeliumia rinnakkaisteksteinä: Matteus – Markus – Luukas – Johannes – Tuomas (– Pietari). Helsinki: Yliopistopaino, 1993. ISBN 951-570-176-7.
  • Myllykoski, Matti: Pietarin evankeliumi: Akhmîm-fragmentin käännös ja kommentaari. Teologinen Aikakauskirja, 2008, 113. vsk, nro 4, s. 291–300. Helsinki: Teologinen julkaisuseura. ISSN 0040-3555.

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Gospel of Peter Early Christian Writings. Viitattu 10.5.2021.
  2. Myllykoski 2008, s. 291
  3. Piiroinen 1981, s. 4
  4. Myllykoski 2008, s. 292
  5. Myllykoski 2008, s. 294
  6. Myllykoski 2008, s. 292
  7. Myllykoski 2008, s. 292

Kirjallisuutta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Suomennos[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Pietarin Evankeliumi. Teoksessa Pietarin Evankeliumi sekä Pietarin ja Andreaan teot. Suomennos Johannes Seppälä, johdanto Petri Piiroinen. Joensuu: Ortodoksinen kirjallisuusyhdistys Ortokirja ry, 1981. ISBN 951-95565-1-6.

Muita käännöksiä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • The Gospel of Peter. Teoksessa Elliott, J. K.: The Apocryphal New Testament: A Collection of Apocryphal Christian Literature in an English Translation. OUP Oxford, 2005. ISBN 9780198261810.

Muuta kirjallisuutta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Evans, Craig A.: ”Kyseenalaisia tekstejä – Osa II: Pietarin evankeliumi, Egerton-evankeliumi, Marian evankeliumi ja Markuksen salainen evankeliumi”, Jeesus-huijaus paljastuu, s. 93–118. Suomentanut Anne Leu. Juva: Perussanoma, 2015. ISBN 978-951-888-713-6.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]