Peltotädyke

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Peltotädyke
Veronica agrestis Sturm48.jpg
Tieteellinen luokittelu
Domeeni: Aitotumaiset Eucarya
Kunta: Kasvit Plantae
Alakunta: Putkilokasvit Tracheobionta
Kaari: Siemenkasvit Spermatophyta
Alakaari: Koppisiemeniset Magnoliophytina
Luokka: Kaksisirkkaiset Magnoliopsida
Lahko: Lamiales
Heimo: Ratamokasvit Plantaginaceae
Suku: Tädykkeet Veronica
Laji: agrestis
Kaksiosainen nimi

Veronica agrestis
L.

Katso myös

 Wikispecies-logo.svg Peltotädyke Wikispeciesissä
 Commons-logo.svg Peltotädyke Commonsissa

Peltotädyke (Veronica agrestis) on ratamokasvien (Plantaginaceae) heimoon, tädykkeiden (Veronica) sukuun kuuluva yksivuotinen kasvilaji. Peltotädyke muistuttaa jonkin verran himmeätädykettä (Veronica opaca), kiiltotädykettä (Veronica polita) sekä persiantädykettä (Veronica persica), mutta lajit ovat erotettavissa toisistaan etenkin kukkien ulkonäön perusteella.[1]

Peltotädykkeen kukka ja lehtiä.

Peltotädyke on ruohovartinen ja kasvutavaltaan tavallisesti maanmyötäinen. Sen lehdet ovat soikeanpuikeita ja nyhälaitaisia. Peltotädykkeen kukat sijaitsevat yksittäin lehtihangoista kasvavien kukkaperien päissä. Kukkaperät ovat tavallisesti lehtiä lyhyempiä ja kukat ovat pieniä sekä valkoisia tai vaaleansinertäviä. Verhiönliuskat ovat tylppäkärkisiä ja leveimmillään keskeltä. Teriö on yleensä valkoinen, mutta osa terälehdistä voi toisinaan olla vaaleansinisiä. Peltotädyke kukkii huhtikuusta syyskuulle. Hedelmä on herttamaisen pyöreä, lyhytperäinen ja villakarvainen.[1]

Peltotädyke kasvaa pääasiassa kesantopelloilla, puutarhoissa sekä joutomailla[1]. Suomessa peltotädykettä tavataan maan etelä- ja lounaisosissa, yleisimmin Ahvenanmaalla ja Varsinais-Suomessa[2]. Peltotädyke on Suomessa muinaistulokas. Ruotsissa peltotädyke on yleinen maan etelä- ja keskiosissa[1].

Peltotädykkeen tieteellisen nimen lajinimi (agrestis) tulee kreikan sanasta agros (suom. pelto)[1].

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c d e Den virtuella floran: Åkerveronika (Veronica agrestis) Den virtuella floran. 1997. Naturhistoriska riksmuseet. Viitattu 25.7.2020. (ruotsiksi)
  2. Raino Lampinen & Tapani Lahti: Kasviatlas 2018: Peltotädyke (Veronica agrestis) Kasviatlas. Luonnontieteellinen keskusmuseo. Viitattu 25.7.2020.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]