Panamapalmukasvit

Kohteesta Wikipedia
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Panamapalmukasvit
Cyclanthus bipartitus, hedelmistö.
Cyclanthus bipartitus, hedelmistö.
Tieteellinen luokittelu
Domeeni: Aitotumaiset Eucarya
Kunta: Kasvit Plantae
Alakunta: Streptophyta
Kaari: Versokasvit Embryophyta
Alakaari: Putkilokasvit Tracheophyta
Yläluokka: Euphyllophyta
Luokka: Siemenkasvit Spermatophyta
Alaluokka: Koppisiemeniset Angiospermae
Ylälahko: Yksisirkkaiset Lilianae eli Monocotyledoneae
Lahko: Pandanales
Heimo: Panamapalmukasvit Cyclanthaceae
A. Richard, nom. cons.
Katso myös

 Wikispecies-logo.svg Panamapalmukasvit Wikispeciesissä
 Commons-logo.svg Panamapalmukasvit Commonsissa

Panamapalmukasvit (Cyclanthaceae) on yksisirkkaisten Pandanales-lahkoon kuuluva trooppisen Amerikan kasviheimo, jonka tunnetuin suku on panamapalmut (Carludovica).

Tuntomerkit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Panamapalmukasvit ovat kookkaita ruohoja, joiden lehdissäkin voi esiintyä putkiloita ja solukoissa limasoluja. Lehdet sijoittuvat varteen kahtena spiraalikierteisenä rivinä ja ovat ruodillisia; ruoti on enemmän tai vähemmän liereä, lapa pitkittäislaskoksellinen, hammaslaitainen ja/tai syväjakoinen. Kasvit ovat yksikotisia ja kukat yksineuvoisia. Ne sijaitsevat puikelomaisissa kukinnoissa, jotka ovat joskus haaraisia. Kukissa on limakanavia. Hedekukat ovat kehättömiä ja heteet ovat tyvestään yhtyneitä. Emikukan vaihtelevasti kehänalaisessa sikiäimessä on paljon siemenaiheita. Siemenissä on lyhyt alkio, jossa on juurimaisia ritsoideja.[1]

Panamapalmukasvit ovat helposti sekoitettavissa oikeisiin palmukasveihin. Erottavana tuntomerkkinä on lehtiruoti, joka panamapalmukasveilla on tavallisesti huomattavasti pehmeämpi ja enemmän tai vähemmän liereä, kun taas palmukasveilla ruoti on usein sisäsivultaan litistynyt.[2]

Levinneisyys[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Panamapalmukasvit ovat kotoisin Keski- ja Etelä-Amerikan trooppisista osista.[3]

Luokittelu[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Heimoon kuuluu kaksitoista sukua ja 225 lajia, jotka jaetaan kahdeksi alaheimoksi. Alaheimojen evoluutio itsenäisinä kehityshaaroina lienee alkanut viimeisimmän arvion mukaan runsaat 40 miljoonaa vuotta sitten. Cyclanthus-fossiileja on äskettäin tunnistettu Euroopan eoseenikautisista kerrostumista, jotka on ajoitettu noin 50 miljoonan vuoden taakse, mikä asettaa em. ikäarvion kyseenalaiseksi.[4]

Alaheimot[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Cyclanthoideae Burnett[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Alaheimossa on vain yksi laji, Cyclanthus bipartitus, joka kasvaa Keski-Amerikassa, Etelä-Amerikan pohjoisosassa ja Pienillä Antilleilla. Sen päällysketon alla on kivisoluja, soluissa oksalaattikiteitä, ja limasoluja on vain kukinnoissa. Kasvi on maitiaisnesteellinen, ja siinä on myös väliseinällisiä ilmaonteloita. Lehtilapa on syvään kaksiosainen. Kukinto sisältää hede- ja emikukkakiehkuroita. Hedekukassa on heteitä kummassakin kiehkurassa neljässä rivissä. Emikukassa on pieni kehä, joutoheteitä ja sikiäin, jossa istukat sijaitsevat tiheässä. Siemenaiheet ovat pitkävartisia. Hedelmä on kuiva kerrannaishedelmä (synkarppi) ja sisältää särmäisiä siemeniä limaan uponneina.[5]

Carludovicoideae Harling[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Osa alaheimon kasveista on päällyskasveja ja/tai liaaneja ja ruohovartisia köynnöksiä. Soluissa on joskus oksalaattikiteitä. Kasvi sisältää limaa ja tanniinisoluja. Lehdet ovat soikeita tai enemmän tai vähemmän kolmiosaisia, laidoiltaan tavallisesti syvähampaisia. Kukat ovat yksineuvoisia ja sijaitsevat kukinnoissa. Hedekukissa on noin kymmenen tai paljon heteitä, joiden palhot ovat tyvestään turvonneita; osa heteistä on toimimattomia rauhasmaisia joutoheteitä. Emikukat ovat 4-8-lukuisia, ja niissä on pitkiä rihmamaisia joutoheteitä ja neljä emiä, joiden sikiäimet ovat enemmän tai vähemmän kehänalaisia. Hedelmä on luumarjamainen, toisinaan kerrannainen, epätavalliseen tapaan avautuva (esim. kansiluomainen); eläimet levittävät siemeniä.[6]

Alaheimossa on yksitoista sukua ja 225 lajia. Runsaslajisimmat suvut ovat Asplundia (100 lajia), Dicranopygium (50 lajia) ja Sphaeradenia (50 lajia). Panamapalmujen (Carludovica) pölyttäjinä toimivat eräät kärsäkkäät, ja niiden toukkien on havaittu syövän panamapalmukasvien sikiäimiä.[7]

Suvut[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Seuraavat suvut kuuluvat panamapalmukasveihin:[8]

  • Asplundia Harling
  • Carludovica Ruiz & Pav. – panamapalmut
  • Chorigyne R.Erikss.
  • Cyclanthus Poit.
  • Dianthoveus Hammel & Wilder
  • Dicranopygium Harling
  • Evodianthus Oerst.
  • Ludovia Brongn.
  • Schultesiophytum Harling
  • Sphaeradenia Harling
  • Stelestylis Drude
  • Thoracocarpus Harling

Kuvia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Stevens (2001), viittaus 24.2.2015
  2. Stevens (2001), viittaus 24.2.2015
  3. Stevens (2001), viittaus 24.2.2015
  4. Stevens (2001), viittaus 24.2.2015
  5. Stevens (2001), viittaus 24.2.2015
  6. Stevens (2001), viittaus 24.2.2015
  7. Stevens (2001), viittaus 24.2.2015
  8. http://data.kew.org/cgi-bin/vpfg1992/genlist.pl?CYCLANTHACEAE

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]