Paddy Ashdown

Kohteesta Wikipedia
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Paddy Ashdown

Jeremy John Durham Ashdown, Norton-sub-Hamdonin paroni Ashdown, GCMG, KBE, PC, Pääri (27. helmikuuta 1941 New Delhi,[1] Brittiläinen Intia[1]22. joulukuuta 2018 Stoke-sub-Hamdon, Somerset, Englanti[2][2][3]) yleensä Sir Paddy Ashdown, myöhemmin lordi Ashdown, oli brittiläinen poliitikko. Hän oli Liberaalidemokraattien johdossa 1989–1999 ja Bosnia ja Hertsegovinan korkea edustaja 2002–2006.

New Delhistä Ulsteriin ja merijalkaväen kommandoksi[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ashdown syntyi New Delhissä Brittiläisessä Intiassa. Hänen sukunsa oli sotilaita ja siirtomaiden hallintomiehiä, mutta siirtomaa-ajan loppupuolella hänen ollessaan nelivuotias perhe muutti Pohjois-Irlantiin ja osti maatilan. Bedford Schoolissa irlantilainen korotus toi hänelle lempinimen "Paddy". Hän palveli 1959–1972 kuninkaallisessa merijalkaväessä kommandoupseerina (Special Boat Squadron) Borneolla Indonesian–Malesian konfrontaation aikana ja Persianlahdella.[4]

Ulkoministeriön palvelukseen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Jätettyään merijalkaväen hän liittyi 1972 ulkoministeriön palvelukseen ja työskenteli Genevessä vastuussa suhteista YK:n järjestöihin oli mukana mm. ETYK-konferenssissa Helsingissä 1975. Jätettyään ulkoministeriön hän työskenteli 1976–1981 eri yrityksissä, aluksi Westlands Groupissa ja sitten Tescanissa. Tescanin mentyä konkurssiin 1981, hän oli neljä kuukautta työttömänä ja meni nuorisotyöntekijäksi Dorsetissa. Hän oli ehdolla parlamenttiin liberaalien ehdokkaana jo 1979[5], ja pääsi sinne 1983 Yeovilin vaalipiiristä.[5]

Suosittu puoluejohtaja[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Puolueessaan Ashdown kuului sosiaalidemokraattiseen siipeen ja kannatti 1977 Lib-Lab-liittoa ja puhui risteilyohjuksia vastaan ja vastusti puolustusteollisuuden yksityistämistä. Hän arvosteli Thatcherin hallitusta sen päätöksestä sallia Yhdysvaltain Libyan pommituksen Britannian maaperältä. Heinäkuussa 1988 hänestä tuli pienpuolueet liberaalit ja sosiaalidemokraattisen puolueen liberaalidemokraattiseksi puolueeksi yhdistäneen puolueen johtaja. Sen kannatus oli 1989 noin kolme prosenttia. Ashdown oli kuitenkin maan suosituin puoluejohtaja, ja liberaalidemokraatit sai 1992 18 prosenttia äänistä ja 1997 19 prosenttia ja 46 parlamenttiedustajaa, ja se oli vuonna 1999 maan toiseksi suurin puolue jättäen konservatiivit taakseen paikallisvaaleissa.[6]

Hän jätti liberaalidemokraatit 1999 ja jäi parlamentista 2001. Hänet lyötiin ritariksi 2001, ja hän sai elinikäisen aatelisarvon [5] ja ylähuoneen paikan 2001[7]

Ashdown oli Bosnia ja Hertsegovinan korkea edustaja ja Euroopan unionin erityisedustaja 27. toukokuuta 2002 – 31. tammikuuta 2006 Bosnia ja Hertsegovinassa. Korkea edustaja valvoo Daytonin rauhasopimuksen siviilipuolta ja käyttää maassa ylintä päätösvaltaa[8][9].

Vuonna 2006 hän sai Order of St Michael and St Georgen työstään Bosnia ja Hertsegovinassa[10].

Parlamenttiuran jälkeen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Gordon Brown tarjosi juuri ennen nousemistaan Yhdistyneen kuningaskunnan pääministeriksi Ashdownille paikkaa hallituksessaan Pohjois-Irlannin ministerinä. Ashdown ei pitänyt ajatusta hyvänä ja kieltäytyi.[11] Ashdownin sijasta istuimelle nousi Ian Paisley.

Ashdownia suunniteltiin myös Yhdistyneiden kansakuntien Afganistanin lähettilääksi, mutta Kabulin hallitus oli sitä vastaan.[12]

Ashdownin viimeiseksi kirjaksi jäi Nein! Standing Up to Hitler 1935-1944.[13]

Teokset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b Life after Paddy Ashdown: Liberalism needs a new torchbearer Sky News Politics. Sky News.
  2. a b Lord Ashdown was 'simply Paddy' in Norton-sub-Hamdon BBC News England. 23.12.2018. BBC. Viitattu 24.12.2018. (englanniksi)
  3. Ex-Lib Dem leader Paddy Ashdown dies aged 77 BBC News. 22.12.2018. BBC. Viitattu 22.12.2018. (englanniksi)
  4. Five facts about Paddy Ashdown Reuters. Viitattu 24.12.2018. (englanniksi)
  5. a b c Lord Ashdown of Norton-sub-Hamdon - Contributions UK Parliament. (englanniksi)
  6. Ward, Lucy: Sir Paddy Ashdown, End of the Ashdown era 21.1.1999. Guardian. Viitattu 29.6.2007. (englanniksi)
  7. Lord Ashdown of Norton-sub-Hamdon UK Parliament. (englanniksi)
  8. Mandate Office of the High Representative.
  9. General information Office of the High Representative. (englanniksi)
  10. The Order of St Michael and St George: 1818 to 2018 (part two) The Gazette. (englanniksi)
  11. Brown offered Ashdown Cabinet job 21.6.2007. BBC. Viitattu 29.6.2007. (englanniksi)
  12. Kabul against Ashdown envoy role BBC. Viitattu 31.1.2008. (englanniksi)
  13. Nein by Paddy Ashdown review