Otto Larma

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Otto Emil Larma, vuoteen 1925 Lindqvist (13. lokakuuta 1901 Hämeenlinna6. helmikuuta 1986 Helsinki) oli suomalainen juristi, joka toimi korkeimman hallinto-oikeuden jäsenenä.[1]

Henkilöhistoria[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Larma syntyi ajuri Otto Emil Lindqvistin ja Hilma Aleksandra Gustafssonin perheeseen. Hänen puolisonsa vuodesta 1929 oli Kukka Ihana Varjoranta. Larma tuli ylioppilaaksi Hämeenlinnan lyseosta 1921 ja suoritti Helsingin yliopistossa ylemmän oikeustutkinnon 1927. Lakitieteen kandidaatiksi hän valmistui sieltä 1940 ja lisensiaatiksi 1948. Varatuomarin arvon Larma sai 1930.[1]

Larma oli Helsingin rahatoimikamarin asiamiesosaston apulainen 1928, Martti Muttilaisen, Lennartti Pohjanheimon ja Martti Pitkäsen asianajotoimiston apulainen 1928–1932 ja Viipurin kaupunginhallituksen ylimääräinen sihteeri 1932, vt. apulaissihteeri 1933 ja kaupunginasiamies 1933–1937. Suomen kaupunkiliiton lainopillinen sihteeri Larma oli 1937–1945 ja sisäasiainministeriön vanhempi hallitussihteeri 1945–1957 ja 1961–1963.[1]

Korkeimmassa hallinto-oikeudessa hän oli ylimääräinen hallintoneuvos 1957–1960 ja 1963–1964 ja jäsen eli hallintoneuvos 1964–1971. Larma oli myös lainvalmistelukunnan vt. nuorempi jäsen 1938–1939, Mannerheimin Lastensuojeluliiton lakimies 1938–1953 ja eduskunnan laki- ja talousvaliokunnan sihteeri 1953–1957.[1][2][3]

Julkaisuja[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Järjestysoikeuden käsikirja, 1947 (toim. muiden kanssa)
  • Maaseudun uusi rakennuslainsäädäntö selitettynä, 1949
  • Kunnallisasiain käsikirja, 1955 (toim. muiden kanssa)
  • Rakennusmääräysten hakusanasto, 1958
  • Rakennuslaki ja -asetus, 1963
  • Kunnallismiehen kirja, 1972 (toim. A. Eskolan kanssa)

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c d Kautto, Timo: Larma, Otto (1901–1986) Kansallisbiografia-verkkojulkaisu (maksullinen). 21.3.2005. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura. Viitattu 21.4.2024.
  2. Kuka kukin on 1954, s. 448. Viitattu 20.4.2024.
  3. Hallintoneuvos Otto Larma 70-vuotias. Etelä-Suomen Sanomat, 13.10.1971, nro 277, s. 6. Kansalliskirjasto. Viitattu 21.4.2024. (ei-vapaa)

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]