Orazio Antinori
Orazio Antinori (28. lokakuuta 1811 Perugia Italia – 26. elokuuta 1882 Shewa Etiopia) oli italialainen tutkimusmatkailija ja eläintieteilijä.
Antinori opiskeli luonnonhistoriaa Perugiassa ja Roomassa. Myöhemmin hän teki yhteistyötä Charles Lucien Bonaparten kanssa ja kuvitti teoksen Iconografia della Fauna Italica. 1840-luvun puolivälissä Antinori kiinnostui politiikasta ja toimittajan työstä. 1848 hän osallistui kapteenina hyökkäykseen napolilaisia vastaan, ja myöhemmin hänet karkotettiin maasta. Hän asui Ateenassa ja Smyrnassa ja perehtyi alueen linnustoon.
Vuonna 1854 Antinori matkusti Cristina Trivulzio Belgiojoson kanssa Syyriaan ja Vähään-Aasiaan. 1859 hän matkusti Egyptiin ja kulki ylös Niiliä yhdessä Carlo Piaggian kanssa. Sittemmin hän myi lintukokoelmansa Torinon luonnonhistorialliselle museolle. Antinori asui pitkään myös Tunisiassa, jonka jälkeen hän edusti Italiaa Suezin kanavan vihkiäisissä
Antinori osallistui Odoardo Beccarin tutkimusmatkalle Etiopiaan. Palattuaan Italiaan hänestä tuli Italian maantieteellisen seuran puheenjohtaja. 1876 hän otti osaa Gustavo Chiarinin ja Antonio Cecchin johtamalle retkelle Shewan provinssiin Etiopiassa, missä he tapasivat kuningas Menelik II:n, jolta he saivat luvan perustaa maantieteellinen tutkimusasema Let Marefiaan. Antinori kuoli Shewassa.
Antinori nimesi linnuista ruostehertun (Cisticola troglodytes), kelta-arokertun (Eremomela canescens) ja ruohikkoruusupeipon (Lagonosticta rara).[1]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
| ||||||||||||||||||||||
