Operaatio Praying Mantis
 |
Tämän artikkelin tai sen osan kieliasua on pyydetty parannettavaksi. Voit auttaa Wikipediaa parantamalla artikkelin kieliasua. |
| Operaatio Praying Mantis | |||||||||
|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|
| Osa Irakin–Iranin sotaa | |||||||||
 Iranin laivaston fregatti Sahand palaa Yhdysvaltojen hyökkäyksen jälkeen. | |||||||||
| |||||||||
| Osapuolet | |||||||||
 Yhdysvallat |
 Iran | ||||||||
| Komentajat | |||||||||
|
Anthony A. Less |
Mohammad-Hossein Malekzadegan | ||||||||
| Tappiot | |||||||||
| 1 AH-1T SeaCobra + 2 lentäjää |
2 tuhottua tukikohtaa 3 upotettua alusta Useita vahingoittuneita aluksia 1 vahingoittunut hävittäjä yli 50 sotilasta | ||||||||
Operaatio Praying Mantis oli sarja Yhdysvaltojen tekemiä iskuja Irania vastaan Persianlahdella 18. huhtikuuta 1988. Operaatio Irania vastaan oli vastaus Yhdysvaltain laivaston aluksen vahingoittumisesta iranilaiseen merimiinaan neljä päivää aikaisemmin tuolla alueella.
Praying Mantis oli Yhdysvaltojen suurin meritaistelutoimi toisen maailmansodan jälkeen ja ensimmäinen kerta, kun sotalaivat hyökkäävät toisiaan vastaan meritorjuntaohjuksilla.[1]
Tausta
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]14. huhtikuuta 1988 Yhdysvaltain laivaston ohjusfregatti USS Samuel B. Roberts osui miinaan Persianlahdella, kansainvälisillä vesillä. Miinan räjähdys lävisti aluksen rungon ja rikkoi sen pohjan kölin, mutta alus säästyi täpärästi uppoamiselta. Kymmenen miehistön jäsentä loukkaantui, mutta yksikään ei kuollut. USS Samuel B. Roberts osallistui Operaatio Earnest Williin, jossa saatettiin kuwaitilaisia öljytankkereita ja suojattiin niitä Iranin iskuilta. Käynnissä oli Irakin–Iranin sota, johon liittyi myös tankkerisodaksi kutsutut hyökkäykset kaupallisia aluksia vastaan.[1]
Alueelta löydetyt räjähtämättömät miinat vastasivat sarjanumeroiltaan iranilaisia, joita Yhdysvallat oli saanut haltuunsa aikaisemmin. Tämän todisteen perusteella presidentti Ronald Reagan määräsi sotilaallisen vastaiskun Irania kohtaan. Kolme Yhdysvaltain laivaston pintatoimintaryhmää (Surface Action Group, SAG), Bravo, Charlie ja Delta, määrättiin operaatioon. Nämä olivat kolmen sotalaivan osastoja ja niiden mukana kulki muun muassa sotilashelikoptereita ja Yhdysvaltain merijalkaväen joukkoja.[1]
Sotatoimet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Aamulla 18. huhtikuuta 1988, kello 7.55, Yhdysvaltain laivaston alukset antoivat VHF-radiolla varoitusviestin Sassanin ja Sirrin öljynporauslautoilla olleille Iranin vallankumouskaartin sotilaille. Nuo Persianlahdella sijainneet rakennelmat olivat kiinteitä öljynporausalustoja, joita Vallankumouskaarti käytti tukikohtinaan tuohon aikaan. Englanniksi ja farsiksi annetussa varoituksessa sanottiin, että iranilaisilla on viisi minuuttia aikaa poistua lautoilta, jotka tullaan tuhoamaan kello 8.00. Osa iranilaisista pakeni hinaajilla, osa jäi miehittämään ja puolustamaan lauttoja.[1][2]
Kello 8.04 SAG Bravon laivat avasivat tulen tykeillään kohti Sassania. Iranilaiset vastasivat tuleen ZSU-23-ilmatorjuntatykeillään, joita kuitenkin tuhoutui tulituksessa välittömästi tämän jälkeen. Yhdysvaltalaiset keskeyttivät tulituksen, jotta lisää iranilaisia voisi paeta turvallisesti, mutta pian tulitusta laivoilta ja helikoptereista jatkettiin. Ryhmä merijalkaväen sotilaita laskeutuivat lautalle köysillä helikoptereista kello 9.25 ja miehittivät sen puolessa tunnissa. Ryhmä asetti lautalle yli 450 kilogrammaa muoviräjähteitä, minkä jälkeen ryhmä evakuoitiin ja lautta räjäytettiin.[1][2]
SAG Charlie avasi tulen kohti Sirriä kello 8.15. Ammus osui kaasutankkiin ja rakennelma leimahti valtavin liekkeihin tappaen kaikki, jotka eivät olleet paenneet. Tulipalon takia ryhmän Navy SEAL -erikoisjoukkoja laskeutuminen lautalle peruttiin, koska se olisi ollut turhaa. Noin kolme tuntia myöhemmin iranilainen partioalus IRIS Joshan lähestyi SAG Charlieta useista varoituksista huolimatta ja ampui Harpoon-meritorjuntaohjuksen, jonka yhdysvaltalaiset torjuivat vastatoimillaan. Joshan sai tämän jälkeen osuman viidestä Yhdysvaltain meritorjuntaohjuksesta ja upposi vielä laivan raatoa kohti ammutun tykkitulen seurauksena.[1][2]
Alueella partioi kaksi F-4-hävittäjää, joista toinen aloitti nopean lähestymisen kohti yhdysvaltalaisaluksia. Konetta varoitettiin, minkä jälkeen yhdysvaltalaislaivat ampuivat kaksi ilmatorjuntaohjusta. Yksi ohjis aiheutti pahaa vahinkoa koneeseen, mutta lentäjä onnistui palaamaan Bandar Abbasiin.[1][2]
Samaan aikaan SAG Delta etsi fregatti IRIS Sabalania. Viisi Iranin vallankumouskaartin Boghammer-pikavenettä hyökkäsivät kostona amerikkalaisten toimista Saudi-Arabian omistamaa Mubarakin öljykenttää vastaan. Ne vahingoittivat joitakin tankkereita ja porauslauttoja. Vastauksena tähän lentotukialus USS Enterpriselta läheteyt A-6-lentokoneet hyökkäsivät veneitä vastaan, upottaen yhden ja vahingoittaen neljää muuta. Toinen iranilainen fregatti, IRIS Sahand, havaittiin matkalla kohti Mubarakia. Alus ampui kohti Enterprisea, jonka lentokoneet yhteistyössä USS Joseph Straussin kanssa hyökkäsivät Sahandia vastaan. Alus upposi yöllä.[1][2]
Kun Saban löydettiin, sitä vastaan pudotettiin pommi, joka osui aluksen savupiippuun ja aiheutti suurta vahinkoa. SAG Delta pyysi laivastolta lupaa aluksen upottamiseen, mutta de-eskaloimiseksi laivasto päätti käskeä hinata laivan Iraniin.[1][2]
Operaatiossa Yhdysvallat tuhosi kaksi Iranin tukikohtaa, upotti kolme alusta, vahingoitti pahasti viittä muuta alusta ja tappoi samalla yli 50 iranilaista. Yhdysvaltojen tappiot olivat yksi SeaCobra-helikopteri, joka putosi tiedustelutehtävällä, ja sen kaksihenkinen miehistö.[1][2]
Seuraukset
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Tapahtumia käsiteltiin myöhemmin Kansainvälisessä tuomioistuimessa. Tuomioistuin hylkäsi Iranin kanteen ja Yhdysvaltain vastakanteen 6. marraskuuta 2003. Keskiössä oli vuonna 1955 solmittu Iranin ja Yhdysvaltojen välinen sopimus kaupan ja navigoinnin vapaudesta. Koska Yhdysvallat kauppasaartoi Irania tuolloin, ei konfliktilla ollut suoraa vaikutusta näihin vapauksiin. Tuomioistuin linjasi, ettei hyökkäyksiä öljynporauslauttoja kohtaan Operaatio Nimble Archerissa ja Praying Mantisissa voida oikeuttaa Yhdysvaltojen välittömien turvallisuusintressejen suojelemisella. Myöskään Iranin vaatimuksia ei hyväksytty, koska maa toimi vaarallisesti miinoitteillaan, eikä käsittelyssä olleet seikat oikeastaan rikkoneet tuota osallismaiden kahdenvälistä sopimusta.[3]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ a b c d e f g h i j Benjamin Brimelow: A deadly fight 33 years ago shows just how destructive a war between the US and Iran could get Business Insider. Viitattu 2.10.2024. (englanniksi)
- ↑ a b c d e f g Operation Praying Mantis United States Naval Institute. Viitattu 2.10.2024. (englanniksi)
- ↑ Summary of the Judgment of 6 November 2003 Kansainvälinen tuomioistuin. Viitattu 2.10.2024. (englanniksi)
Aiheesta muualla
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]