Olof Palmen murha

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Taiteilijan näkemys Olof Palmen murhasta.
Palmen murhapaikka.
Tunnelgatan, minne murhaaja pakeni. Nykyään Olof Palmes gata.
Tukholmalaiset kunnioittamassa Palmea murhapaikalla.

Ruotsin pääministeri Olof Palme murhattiin ampumalla perjantaina 28. helmikuuta 1986 kello 23.21 paikallista aikaa Tukholman ydinkeskustassa. Ampuja pakeni paikalta. Murhasta syytettiin alkujaan Christer Petterssonia, joka lopulta vapautettiin todisteiden puutteessa[1]. Ruotsin poliisi ilmoitti kesäkuussa 2020 pääsyyttäjä Krister Peterssonin uskovan, että syyllinen on niin sanottu Skandia-mies eli Stig Engström. Samalla ilmoitettiin, että tutkinnat lopetetaan, koska epäilty on jo kuollut.[2]

Olof Palmen murha[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Olof Palme oli kello 23.21 Sveavägenin ja Tunnelgatanin kulmassa palaamassa Grand Cinema -elokuvateatterista vaimonsa Lisbethin kanssa. Kuten tavallista, heidän mukanaan ei kulkenut henkivartijoita. Takaapäin tulleen ampujan luodeista ensimmäinen osui pääministeriä selkään haavoittaen häntä vaikeasti. Jälkimmäinen luodeista raapaisi hänen puolisoaan selkään, eikä hän saanut vakavia vammoja. Ampuja pakeni paikalta juosten ensin pitkin Sveavägeniä, sitten portaita ylös Malmskillnadsgatanille ja siitä edelleen David Bakares gatalle. Ampujan liikkeistä ei sen jälkeen ole tietoa. Muutaman minuutin kuluttua ampumisesta paikalle saapui kolme poliisipartiota ja kaksi ambulanssia. Kello 23.28 Olof Palmea lähdettiin kiidättämään ambulanssilla tukholmalaiseen Sabbatsbergin sairaalaan. Palmen vaimo Lisbeth tuli miehensä mukaan samaan ambulanssiin. Haavoittunut pääministeri saatiin toimitettua lyhyehkön ajomatkan jälkeen sairaalan ensiapuasemalle. Elvytysyritykset jäivät kuitenkin tuloksettomiksi, ja sairaalassa hänet todettiin kuolleeksi lauantain 1. maaliskuuta puolella kello 0.06.

Palmen hautajaiset järjesti Ruotsin sosiaalidemokraattinen puolue 15. maaliskuuta 1986 Tukholman kaupungintalossa. Hautajaisiin osallistui kymmeniä valtionpäämiehiä, ja tilaisuuteen oli lähettänyt edustajansa kaikkiaan yli sata valtiota. Hautajaisissa puhuivat muun muassa Yhdistyneiden kansakuntien pääsihteeri Javier Pérez de Cuéllar, Suomen pääministeri Kalevi Sorsa Pohjoismaiden edustajana, Länsi-Saksan entinen liittokansleri Willy Brandt Sosialistisen internationaalin edustajana ja Intian pääministeri Rajiv Gandhi kolmannen maailman edustajana. Sadattuhannet ruotsalaiset seurasivat Palmen ruumissaattoa halki Tukholman.

Murha-ase[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Poliisin jäljittämä murha-ase on merkiltään Smith & Wesson Model 28 (Highway Patrolman) kuusituumaisella piipulla. Aseen kaliiperi on .357 Magnum. Samankaliiperisia aseita on tarjolla muiltakin valmistajilta. Vuonna 1986 niitä oli Ruotsissa noin neljätuhatta, joista kymmenen oli ilmoitettu varastetuiksi. Näistä kymmenestä suurin osa on päätynyt poliisille, mutta jotkut aseet ovat olleet liian huonossa kunnossa jotta niillä voisi ampua koeammuntoja.[3]

Kuvaus murhaajasta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Silminnäkijöiden mukaan murhaaja oli iältään 30–50 vuotta ja 180–185 senttimetriä pitkä. Hänellä oli päällään pitkä tumma takki, joka peitti lukuisten todistajien mukaan kolme neljäsosaa vartalosta. Silminnäkijä Yvonne Niemisen mukaan murhaajalla oli sisäkengät, minkä vuoksi tämä liukasteli juostessaan karkuun. Osan mielestä murhaajalla oli päässään joko pipo tai lippalakki.[4]

Yvonne Niemisen mukaan murhaajalla oli mukanaan pieni laukku, jota tämä yritti laittaa kiinni rynnätessään pois murhapaikalta. Murhaaja liikkui luotettavimpien todistajalausuntojen mukaan ketterästi ja voimakkaasti. Murhaajan kasvoja eivät silminnäkijät muista selvästi.[4]

Tuntomerkit sopivat Stig Engströmiin, jolla oli murhayönä päällään pitkä tumma takki ja lippalakki ja mukanaan pieni laukku. Myös ikä ja pituus sopivat suurin pirtein Engströmiin.[4]

Tutkinnat ja niiden päättäminen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tutkintaprosessi[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Palme-jutun tutkintaprosessi on Ruotsin kaikkien aikojen kallein ja yksi maailman kalleimpia. Kesäkuuhun 2020 mennessä tutkinnat olivat maksaneet poliisille yli 57 miljoonaa euroa. Tähän ei ole laskettu syyttäjän kuluja eikä oikeudenkäyntejä.[2] Ruotsin entisen lain mukaan Palmen murha olisi vanhentunut rikoksena vuonna 2011, jolloin siitä oli kulunut 25 vuotta. 1. heinäkuuta 2010 voimaan astuneen uuden rikoslain mukaan vakavat rikokset, kuten murhat, eivät vanhene koskaan. Siksi myös Palmen murhan rikosoikeudellista tutkintaa voitiin jatkaa.

Tutkinnan päättäminen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Epäilty Stig Engström[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Murhatutkinnan johtaja pääsyyttäjä Krister Petersson ilmoitti kesäkuussa 2020 uskovansa vuonna 2000 kuolleen Stig Engströmin olevan syyllinen Olof Palmen murhaan. Peterssonin mukaan näyttö olisi riittänyt Engströmin vangitsemiseen ja jatkotoimiin kuten kotietsintöjen ja muiden tutkinnallisten pakkokeinojen käyttämiseen. Petersson ei ottanut kantaa siihen, riittäisikö olemassa oleva näyttö Engströmin syyllisyyden todistamiseen oikeudenkäynnissä. Peterssonin mukaan olemassa olevan näytön perusteella mitään muuta varteenotettavaa tutkimussuuntaa ei ollut jäljellä. Koska tarpeellisia jatkotutkimuksia ei enää ollut mahdollista tehdä eivätkä rikostekniset tutkimukset olleet tuottaneet uusia tuloksia, tutkintaryhmä totesi, ettei murhatutkinnan jatkamiselle ollut edellytyksiä.

Tutkijoiden ei ollut onnistunut löytää asiallisia perusteita sille, että Engströmin osuutta tapahtumiin oli päätetty kokonaan lakata tutkimasta vuonna 1987. Tätä päätöstä Petersson piti ratkaisevana syynä siihen, että rikostutkinta oli tuolloin epäonnistunut.

Engström kuoli vuonna 2000. Hänet tunnetaan myös ”Skandia-miehenä”, koska hän saapui murhapaikalle työpaikaltansa läheisestä vakuutusyhtiö Skandian pääkonttorista.[2][5]

Syyttäjän mukaan Engström oli pukeutunut pitkään takkiin ja lippalakkiin, mikä vastaa todistajien kertomuksia murhaajasta. Yksikään silminnäkijä ei kuitenkaan ole kertonut nähneensä Engströmiä paikalla.[5] Engström oli murhapaikalla Palmen kuolinhetkenä, ja häntä kuulusteltiin aikoinaan silminnäkijänä ja todistajana, mutta ei epäiltynä. Engström oli lehden mukaan kiinnostunut aseista, osasi ampua, ja hänen ystävällään oli hallussaan murha-aseen tyyppisiä revolvereita. Lisäksi Engström oli suorasukaisen vihamielinen Palmea kohtaan.[6][7]

Ruotsalainen aikakauslehti Filter oli toukokuussa 2018 paljastanut, että Palmen murhatutkimuksien uusi epäilty on juuri Stig Engström.[8]

Muita murhasta epäiltyjä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuosien varrella Palmen murhasta on epäilty yli sataa henkilöä.[7] Yli 130 ihmistä on väittänyt murhanneensa Olof Palmen.

Viktor Gunnarsson[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Poliisi tutki aluksi aivan murhan jälkeisinä päivinä saamansa vihjeen perusteella 33-vuotiasta ääriliikkeessä mukana ollutta Viktor Gunnarssonia, joka ruotsalaisen tavan mukaisesti tuli tunnetuksi mediassa nimellä "33-vuotias" ("33-åringen").[9] Poliisi otti Gunnarssonin kiinni kuulusteluja varten, mutta hänet vapautettiin jo keväällä 1986. Gunnarssonin seurantaa ja mm. puhelinkuuntelua jatkettiin vielä vuoteen 1988, jolloin Christer Pettersson tuomittiin murhasta käräjäoikeudessa. Gunnarsson kuoli vuonna 1994 Yhdysvalloissa henkirikoksen uhrina.

Kurdijärjestö PKK[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tukholman lääninpoliisimestari Hans Holmérin johdolla tutkimuksissa keskityttiin pitkän aikaa Kurdistanin työväenpuolueen PKK:n mahdolliseen osuuteen. Tutkintalinjan lähtökohtana oli erään suomalaissyntyisen miehen toukokuussa 1986 poliisille esittämä kertomus, jonka mukaan hän olisi välittänyt kaksi luvatonta käsiasetta vankilassa tapaamalleen kurdimiehelle ja tämä olisi sanonut aikovansa murhata Palmen. Lisäksi Palmen kerrottiin vuonna 1971, tosin suoraan sanomatta, ilmaisseen pelkäävänsä kurdianarkisteja. Tutkimukset huipentuivat tammikuussa 1987 suoritettuun massiiviseen ratsiaoperaatioon, joka ei tuottanut toivottua tulosta. Pian ratsioiden jälkeen Holmér erosi virastaan.

Christer Pettersson[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Joulukuussa 1988, yli kaksi vuotta murhan jälkeen, poliisi pidätti teosta epäiltynä Christer Pettersson -nimisen miehen. Pettersson oli työtön ja sekä huume- että alkoholiongelmainen, ja hän oli vuonna 1970 syyllistynyt satunnaisen sivullisen tappoon kadulla. Lisbet Palme tunnisti Petterssonin murhaajaksi. Palmen leski oli varsin vakuuttunut, että juuri Pettersson oli hänen puolisonsa murhaaja, mutta hänen tekemänsä tunnistuksen luotettavuutta on kyseenalaistettu eri perustein. Tukholman käräjäoikeus tuomitsi Petterssonin 1988 elinkautiseen vankeuteen maallikkojäsenten äänillä. Svean hovioikeus kuitenkin vapautti hänet seuraavana vuonna puutteellisten todisteiden takia, eikä ratkaisusta valitettu.

Myöhemmin vuonna 1997 Ruotsin valtakunnansyyttäjä pyysi vapauttavan päätöksen purkamista, mutta korkein oikeus hylkäsi esityksen. Petterssonilla ei voitu näyttää olleen murha-asetta eikä selkeää murhan syytäkään.

Vakavasti päihdeongelmainen Pettersson kuoli 29. syyskuuta 2004 päähän saamiinsa vammoihin, jotka hän sai kaaduttuaan joitakin päiviä aiemmin.

Jugoslavian turvallisuuspalvelu[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Saksalainen Focus-lehti oli haastatellut Jugoslavian entistä turvallisuusupseeria, joka kertoi, että murhan taustalla olisi ollut Jugoslavian turvallisuuspalvelu. Entisen turvallisuusupseerin mukaan Olof Palmen murhaaja asui Zagrebissa, Kroatiassa ja työskenteli yksityisen turvallisuuspalvelun leivissä.[10]

Hans Rausing[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ruotsalaismiljardööri Hans Kristian Rausingin vaimo Eva Rausing väitti ennen toukokuussa 2012 tapahtunutta kuolemaansa tietävänsä Palmen murhaajan. Hän lähetti viestejä tapausta tutkineelle kirjailija Gunnar Wallille, joka ei kuitenkaan uskonut Rausingia. Sittemmin ruotsalaisviranomaiset ovat ryhtyneet tutkimaan viestejä,[11] joissa murhaajaksi mainitaan Eva Rausingin appi Hans Rausing.[12]

Muita[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Muita Palmen murhasta epäiltyjä tahoja ovat muun muassa Etelä-Afrikan tiedustelupalvelu, Boforsin Intia-kauppoihin liittyvä tekijä, chileläinen äärioikeistolainen Roberto Thieme, äärioikeistolainen salaliitto Ruotsin poliisissa ja Yhdysvaltain keskustiedustelupalvelu CIA.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Olof Palmen murhasta tänään 30 vuotta – paljastuuko tekijä koskaan? www.aamulehti.fi. Viitattu 19.2.2020.
  2. a b c Katso suorana: Syyttäjä uskoo, että Skandia-mies on syyllinen Palmen murhaan, tutkinta lakkautetaan – Yle seuraa hetki hetkeltä Yle Uutiset. 10.6.2020. Yleisradio. Viitattu 10.6.2020.
  3. Landets mest sökta vapen Ny Teknik. 29.2.2016. Viitattu 24.5.2018. (ruotsiksi)
  4. a b c Olof Palmen murhasta epäillään vuonna 2000 kuollutta ”Skandia-miestä”, mutta murha-asetta tai motiivia ei löydetty – lue HS:n yhteenveto tiedotustilaisuudesta hs.fi. 10.6.2020. Viitattu 10.6.2020.
  5. a b Kerttula, Anu: Kuka oli Olof Palmen murhaan syylliseksi nimetty Skandia-mies Stig Engström? Tämän tiedämme hänestä Yle Uutiset. 10.6.2020. Yleisradio. Viitattu 10.6.2020.
  6. Taas käänne Palmen murhan tutkinnassa – Petterson nostaa esiin Skandia-miehen Demokraatti. 23.5.2018. Viitattu 23.5.2018.
  7. a b Was it the star witness? Swedish police trying to solve the 32-year-old murder of Prime Minister Olof Palme investigate 'right-wing competitive shooter' who was first on the scene Daily Mail. 23.5.2018. Viitattu 23.5.2018. (englanniksi)
  8. Palmemordet: Den osannolika mördaren Filter. 23.5.2018. Viitattu 23.5.2018. (ruotsiksi)
  9. Onko Olof Palmen murha viimein ratkeamassa? – SVT:n haastattelema Palme-syyttäjä sanoo nostavansa syytteen ennen kesää ts.fi. 18.2.2020. Viitattu 19.2.2020.
  10. Saksalaisväite: Jugoslavian turvallisuuspalvelu murhasi Olof Palmen hs.fi. Helsingin Sanomat. Viitattu 18.1.2011.
  11. Kataja-Lian, Marika: Tetra Pak -perijän kuollut vaimo väitti tietävänsä Palmen murhaajan yle.fi. 28.8.2012. Yleisradio. Viitattu 1.3.2016.
  12. Hans Rausing: Det speglar sjukdomen aftonbladet.se. 31.8.2012. Aftonbladet. Viitattu 1.9.2012. (ruotsiksi)