Nikolai Ogarjov

Kohteesta Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Aleksandr Herzen ja Nikolai Ogarjov.

Nikolai Platonovitš Ogarjov (ven. Никола́й Плато́нович Огарёв, 6. joulukuuta 1813 Pietari12. kesäkuuta 1877 Greenwich) oli venäläinen vallankumouksellinen, lehtimies ja runoilija.

Nikolai Ogarjov syntyi vanhaan aatelissukuun. Hän vietti lapsuutensa isänsä maatilalla Penzan läänissä ja asui vuodesta 1820 lähtien Moskovassa. 1820-luvun puolivälissä Ogarjov tutustui Aleksandr Herzeniin, jonka kanssa hän teki yhteistyötä koko elämänsä ajan.[1] Vuodesta 1830 Ogarjov opiskeli Hertzenin kanssa Moskovan yliopistossa,[2] jossa heidän ympärilleen muodostui utopistisesta sosialismista kiinnostunut ystäväpiiri. Ogarjov pidätettiin hallituksen vastaisen toiminnan takia kesällä 1834 ja seuraavana vuonna hänet karkotettiin isänsä maatilalle.[1] Vuonna 1839 hänen sallittiin palata Moskovaan[2].

Vuonna 1839 Ogarjov tutustui Vissarion Belinskiin ja hänen näkemyksensä alkoivat kehittyä kohti materialismia. Seuraavana vuonna hän alkoi julkaista runoja.[1] Vuosina 1841–1846 Ogarjov asui etupäässä Saksassa, Italiassa ja Ranskassa opiskellen filosofiaa, luonnontieteitä ja lääketiedettä. Sittemmin hän asettui maatilalleen Penzan läänissä.[2] Vuonna 1850 Ogarjov joutui jälleen pidätetyksi syytettynä ”kommunistisen lahkon” jäsenyydestä. Hänet vapautettiin pian poliisin valvonnan alaiseksi. Vuonna 1856 Ogarjov muutti toisen vaimonsa kanssa Lontooseen.[1]

Englannissa Ogarjov ryhtyi Herzenin kanssa taistelemaan tsaarinvaltaa vastaan. He julkaisivat yhdessä vallankumouksellista kirjallisuutta, Poljarnaja zvezda -aikakauskirjaa, Kolokol-sanomalehteä ja muita julkaisuja.[1] Herzenin tavoin Ogarjov kannatti länsieurooppalaisesta mallista poikkeavaa ”venäläistä sosialismia” ja oli mukana perustamassa narodnikkien Zemlja i volja -järjestöä.[2]

Vuonna 1865 Ogarjov muutti Sveitsiin, jossa hän yritti luoda yhteyksiä nuoriin venäläisemigrantteihin[1]. Hän osallistui Mihail Bakuninin ja Sergei Netšajevin propagandakampanjoihin[2] ja piti 1870-luvulla yhteyttä vallankumouksellisten narodnikkien Vperjod-lehteen ja sen toimittajaan Pjotr Lavroviin. Viimeiset vuotensa Ogarjov vietti sairaana Lontoon Greenwichissä englantilaisen ystävättärensä luona. Vuonna 1966 hänen jäännöksensä siirrettiin Moskovaan Novodevitšin hautausmaalle.[1]

Alkuaikojensa romanttisessa lyriikassa Ogarjov pyrkii ymmärtämään maailmaa ja etsii totuutta, oikeudenmukaisuutta ja vapautta. Runosikermässään Monologi (1844–1847) hän harjoittaa pessimististä reflektointia. Myöhempi runous on tyyliltään julistavaa ja palvelee vallankumouksen asiaa. Keskeisellä sijalla Ogarjovin tuotannossa on runoelma Jumor (1840–1841, 1867–1868), joka yhdistää lyyristä yksinpuhelua ja keskustelua, kirjettä ja päiväkirjaa, tilitystä ja poliittista satiiria. Kaunokirjallisuutta ja taidetta käsittelevissä artikkeleissaan Ogarjov kannatti yhteiskunnallista runoutta ja realismia.[2]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c d e f g Kratkaja literaturnaja entsiklopedija Viitattu 5.1.2016.
  2. a b c d e f Bolšaja sovetskaja entsiklopedija Viitattu 5.1.2016.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]