Neil Magny

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Neil Magny
Henkilötiedot
Syntynyt3. elokuuta 1987 (ikä 36)
Bushwick, Brooklyn, New York
Kansalaisuus  Yhdysvallat
Vapaaottelija
Lempinimi The Haitian Sensation
Aktiivisena 2010–
Pituus 191 cm
Paino 78 kg
Painoluokka välisarja (2010–2011, 2013–)
keskisarja (2011–2012)
Kätisyys oikea
Taistelutyyli brasilialainen jujutsu, paini[1], nyrkkeily
Seura Elevation Fight Team (2012–)
Easton Training Center
Tilastot
Ottelut 34
Voitot 26
– tyrmäyksellä 7
– luovutuksella 3
– päätöksellä 16
Tappiot 8
– tyrmäyksellä 2
– luovutuksella 4
– päätöksellä 2

Aoutneil "Neil" Jacques Magny (s. 3. elokuuta 1987 Bushwick, Brooklyn, New York) on yhdysvaltalainen välisarjan vapaaottelija. Hän on otellut UFC:ssä vuodesta 2013 alkaen. Magnylla on UFC:n historian toiseksi eniten voittoja välisarjassa.[2]

Varhaiselämä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Magny kasvoi Brooklynissa äitinsä ja viiden sisaruksen kanssa.[3] Hänellä on haitilaiset ja dominikaaniset sukujuuret.[4] Hän muutti perheensä kanssa useasti ja ollessaan 15-vuotias Magny asui Chicagossa. Hän kiinnostui tuolloin ensimmäistä kertaa vapaaottelusta high schoolissa käydessään punttisalilla World Gymissä. Magny huomasi takahuoneessa olleen brasialaisen jujutsun harjoittelusali, jossa entinen WEC:n mestari Miguel Torres harjoitteli. Hän jutteli Torresin kanssa ja innostui harjoittelemaan lajia.[4] Sittemmin Magny valmistui Thornwood High Schoolista ja jatkoi opiskelujaan Southern Illinois University Edwardsvilleen, jossa hän suoritti alemman korkeakoulututkinnon rikosoikeudesta.[5]

Magny oli Yhdysvaltain armeijassa seitsemän vuotta kevytajoneuvomekaanikkona ja suoritti yhden tehtävän vuodesta 2007 aina 2008 saakka Afganistanissa.[3][5]

Vapaaottelu[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Magny aloitti vapaaottelu-uransa C3 Fights -organisaatiossa 2010. Hän otteli kaksi ottelua Nolan Norwoodia ja Nate Prattia vastaan, jotka hän voitti luovutuksella ja tuomariäänin. Magny otteli saman vuoden marraskuussa vielä kaksi ottelua eri organisaatioissa, jotka hän voitti molemmat teknisellä tyrmäyksellä. Magny voitti vielä Kevin Nowaczykin tuomariäänin huhtikuussa 2011, kunnes siirtyi ottelemaan Combat USA:n Wisconsin vs. Illinois turnaukseen.[6] Hän voitti ensin toukokuussa 2011 Quartus Stittin triangelikuristuksella toisessa erässä, mutta kärsi tappion loppuottelussa Andrew Tracea vastaan jäätyään giljotiinikuristukseen. Magny otteli turnauksen jälkeen vielä helmikuussa 2012 Daniel Sandmannia vastaan Hoosier Fight Club -organisaatiossa, jossa hän voitti ottelun tuomariäänin.

The Ultimate Fighter (2012)[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Magny pääsi mukaan Ultimate Fighter: Team Carwin vs. Team Nelson ohjelmaan 2012, jossa hän voitti alkukarsinnassa Frank Camachon. Hänet valittiin tämän jälkeen Shane Carwinin joukkueeseen ottamaan osaa välisarjan turnaukseen. Magny voitti ensimmäisellä kierroksella ottelunsa brasilialaiseen jujutsuun erikoistunutta Cameron Diffleyta vastaan tuomariäänin. Toisella kierroksella Magny puolestaan voitti entisen Strikeforce ottelijan Bristol Marunden tuomariäänin.[7] Välierissä Magny kohtasi Mike Riccin, jolle hän hävisi tyrmäyksellä ensimmäisessä erässä.

UFC (2013–)[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Magny sai sopimuksen UFC:hen Ultimate Fighterin jälkeen ja kohtasi ensimmäisessä ottelussaan Jon Manley, joka oli samaisessa Ultimate Fighter turnauksessa. Helmikuussa 2013 UFC 157 -tapahtumassa käyty ottelu päättyi Magnyn voittoon tuomariäänin (30–27, 30–27, 29–28). Hän kohtasi seuraavaksi elokuussa Sérgio Moraesin UFC 163 -tapahtumassa, jossa Magny hävisi ensimmäistä kertaa UFC:ssä. Marraskuussa hän kohtasi vielä Seth Baczynskin, jolle Magny kärsi toisen tappion peräkkäin tuomariäänin (28–29, 28–29, 28–29).[8]

Vuoden 2014 Magny aloitti ottelemalla helmikuussa Gasan Umalatovia vastaan, jonka hän voitti tuomariäänin (29–28, 30–27, 30–27). Toukokuussa Magny kohtasi Tim Meansin, joka teki paluun UFC:hen UFC Fight Night: Brown vs. Silva -tapahtumassa. Se oli samalla ensimmäinen kerta, kun Magny oli tapahtuman pääkortilla. Hän voitti kamppailun tuomariäänin (29–28, 29–28, 30–27). Kesäkuussa Magny kohtasi Uudessa-Seelannissa Rodrigo de Liman, jonka hän voitti teknisellä tyrmäyksellä. Elokuussa Magny puolestaan voitti Alex Garcian tuomariäänin (29–28, 30–27, 30–27). Lokakuussa Magny kohtasi William Macárion Brasiliassa UFC 179 -tapahtumassa. Hän voitti kamppailun teknisellä tyrmäyksellä kolmannessa erässä. Samalla Magny jakoi Roger Huertan ennätyksen voitettuaan viisi ottelua kalenterivuoden sisällä.[9]

Magny otteli myös vuonna 2015 viidesti, jolla hänestä tuli ensimmäinen ottelija, joka on otellut kaksi kertaa viidesti kalenterivuoden aikana. Magny kohtasi ensin helmikuussa Kiichi Kunimoton UFC Fight Night: Henderson vs. Thatch -tapahtumassa. Hän voitti kamppailun takakuristuksella kolmannen erän alussa. Magny palkittiin ottelusta illan suoritus bonuksella, joka oli samalla hänen ensimmäinen.[10] Toukokuussa hän otteli Lim Hyun-gyuta vastaan Filippiineillä. Magny voitti ottelun teknisellä tyrmäyksellä toisessa erässä. Hänet palkittiin toisen kerran peräkkäin illan suoritus bonuksella.[11] Elokuussa Magny otteli Demian Maiaa vastaan UFC 190 -tapahtumassa Brasiliassa. Hän hävisi ottelun takakuristuksella toisessa erässä, joka katkaisi hänen seitsemän ottelun voittoputken. Magny palasi vain noin kaksi viikkoa myöhemmin ja kohtasi Erick Silvan UFC Fight Night: Holloway vs. Oliveira -tapahtumassa Kanadassa, jossa hän oli illan toisena pääotteluna. Magny voitti ottelun hajaäänin (28–29, 29–28, 30–27). Marraskuussa Magny otteli Meksikossa Kelvin Gastelumia vastaan The Ultimate Fighter Latin America 2 Finale: Magny vs. Gastelum, joka oli samalla hänen uran ensimmäinen pääottelu. Magny voitti ottelun hajaäänin (47–48, 48–47, 48–47) ja ansaitsi Gastelumin kanssa illan kamppailu bonuksen.[12]

Magny otteli tällä kertaa kolmesti 2016 aikana. Hän kohtasi maaliskuussa Hector Lombardin illan toisena pääotteluna UFC Fight Night: Hunt vs. Mir -tapahtumassa Australiassa. Magny voitti ottelun teknisellä tyrmäyksellä kolmannessa erässä. Magny palkittiin illan suoritus bonuksella. Huhtikuussa hän allekirjoitti neljän ottelun jatkosopimuksen.[13] Elokuussa Magny kohtasi Lorenz Larkinin UFC 202 -tapahtumassa. Hän hävisi kamppailun teknisellä tyrmäyksellä ensimmäisen erän lopussa. Joulukuussa Magny kohtasi vielä entisen välisarjan mestarin Johny Hendricksin UFC 207 -tapahtumassa. Hendricks kuitenkin ylitti sallitun painorajan punnituksissa ja ottelu käytiin epävirallisessa painoluokassa. Magny voitti kamppailun tuomariäänin (29–28, 29–28, 29–28). Vaikka Hendricks vei hänet usein alasvienneillä mattoon, Magny oli aktiivisempi ja oli kahdesti lähellä voittaa ottelun triangelikuristuksella.[14]

Vuonna 2017 Magny otteli poikkeuksellisesti vain kahdesti edellisvuosiin nähden. Syyskuussa hän kohtasi entisen kevytsarjan mestarin Rafael dos Anjosin, joka siirtyi kesäkuussa välisarjaan. Magny hävisi ottelun käsitriangelikuristuksella ensimmäisessä erässä.[15] Joulukuussa hän kohtasi puolestaan entisen välisarjan tilapäismestarin Carlos Conditin UFC 219 -tapahtumassa. Hän voitti kamppailun tuomariäänin (30–27, 30–27, 29–28).[16]

Magny otteli myös vuonna 2018 kahdesti, joista ensimmäinen käytiin toukokuussa Englannissa Craig Whitea vastaan. Kaksikon välinen ottelu oli illan toinen pääottelu UFC Fight Night: Thompson vs. Till -tapahtumassa. Hän voitti ottelun teknisellä tyrmäyksellä lyönnein ja polvipotkulla ensimmäisen erän lopussa. Marraskuussa Magny kohtasi välisarjan seitsemänneksi rankatun Santiago Ponzinibbion Argentiinassa UFC Fight Night: Magny vs. Ponzinibbio -tapahtumassa.[17] Hän hävisi ottelun tyrmäyksellä neljännessä erässä.[18]

Magnyn oli määrä otella Elizeu Zaleski dos Santosia vastaan toukokuussa 2019, mutta dos Santos ilmoitti maaliskuussa ettei hänelle ole tarjottu sopimusta. Sitä vastoin Magnyn uudeksi vastustajaksi valittiin Vicente Luque, mutta Yhdysvaltain antidopingtoimikunta ilmoitti Magnyn jääneen kiinni dopingista (Di-Hydroxy-LGD-4033) 5. toukokuuta 2019 ennen ottelua tehdyssä testissä.[19] Sittemmin 11. syyskuuta 2019 Magnyn ottelukielto kumottiin.[20]

Magny kohtasi paluuottelussaan Li Jingliangin maaliskuussa 2020. Ottelu käytiin UFC 248 -tapahtumassa, jossa hän voitti kamppailun tuomariäänin (30–27, 30–27, 30–27). Kesäkuussa Magny otteli Anthony Rocco Martinia vastaan, jonka hän voitti myös tuomariäänin (30–27, 30–27, 29–28). Magnyn oli aluksi määrä otella Geoff Nealia vastaan elokuussa 2020, mutta Neal jätti ottelun väliin loukkaantumisen vuoksi ja hänet korvasi Robbie Lawler. Magny voitti kamppailun tuomariäänin ja nousi samalla välisarjan historian toiseksi voitokkaimmaksi ottelijaksi heti Georges St. Pierren jälkeen.[2]

Hän aloitti vuoden 2021 Michael Chiesaa vastaan tammikuussa illan pääotteluna UFC on ESPN: Chiesa vs. Magny -tapahtumassa Abu Dhabissa. Magny hävisi viisieräisen kamppailun tuomariäänin (46–49, 46–49, 46–49) vastustajansa hallittua ottelua suurimmaksi osaksi mattokamppailussa.[21] Toukokuussa hän kohtasi Geoff Nealin, jota vastaan Magnyn piti otella edellisvuoden toukokuussa. Hän voitti kamppailun tuomariäänin (29–28, 29–28, 30–27) oltuaan kaksi viimeistä erää vastustajaansa vahvempi.[22]

Magny aloitti vuoden 2022 maaliskuussa, jolloin hän kohtasi Max Griffinin. Ottelu käytiin UFC on ESPN: Blaydes vs. Daukaus -tapahtumassa, jossa Magny voitti kamppailun hajaäänin (29–28, 28–29, 29–28). Samalla hän nousi tasoihin Georges St. Pierren kanssa voitokkaimpana välisarjan ottelijana 19 voitolla.[23]

Ottelutyyli[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Magnyn suurin vahvuus on hänen kunto ja kyky otella useita kertoja vuoden aikana. Hänen päätyyli on sekoitus nyrkkeilyä, painia ja brasilialaista jujutsua, joissa hän on tasaisen varma. Kuntonsa ansiosta Magny voi säädellä ottelun kulkua ja erityisesti ottelun loppuerissä.[24]

Pystyottelijana[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Magnyn pystyottelijan taidot keskittyvät pääosin nyrkkeilyyn ja ulottuvuuden hyödyntämiseen. Hän käyttää tämän vuoksi enimmäkseen suoria lyöntejä, jotka ovat Magnylle enemmän hyödyksi.[24] Lisäksi hänen lyönti määränsä on usein suuri ottelua kohden, jota hän kykenee ylläpitämään kuntonsa ansiosta.[24] Tästä johtuen Magnyn ottelut usein kääntyvät hänen edukseen mitä pidemmälle ottelu etenee. Useat ottelijat eivät tästä syystä ole voimallisesti kovia lyömään vaan, kuten Magny he keskittyvät lyöntien määrään. Hän on kyennyt siitä huolimatta horjuttamaan vastustajiaan etukäden jabilla, jota hän käyttää erittäin aktiivisesti otteluissa. Usein myös siksi, että hän löytää oikean etäisyyden vastustajaansa ja se toimii myös vastustajansa hämäämiseen pakottaen tekemään jonkin liikkeen. Riippuen kuinka vastustaja reagoi Magny voi katsoa ulottuvuutensa ansiosta kauemmin, kuinka hän hyödyntää vastustajansa virheet. Magny käyttää harvoin potkuja, jotka keskittyvät joko alapotkuihin, tai päähän kohdistuineisiin suoriin potkuihin. Hänen harvempiin tekniikoihin kuuluu alakoukku, jolla Magny on kuitenkin onnistunut saamaan hyviä suorituksia otteluissa. Pystysidonta otteessa hän on myös erittäin vahva, joka osittain johtuu siitä, että hän on välisarjan muihin ottelijoihin nähden huomattavasti pidempi. Magny usein joko pyrkii potkimaan polvella vastustajansa kehoon tai viemällä ottelun mattoon.[24]

Matolla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Magnyllä ei ole painitaustaa, mutta Elevation Fight Teamissä harjoitellessaan hän on kehittynyt painijana erityisesti alasviennessä. Kuntonsa ansiosta Magnyn alasviennyt korostuvat entisestään, jotka hän saa usein pystysidonta otteesta. Pituutensa myötä Magny onnistuu tämän myötä joko voimalla tai kamppaamalla viemään vastustajansa mattoon. Erityisesti hän pyrkii pääsemään vastustajansa selkään ja sitomaan toisen ranteen. Tämän avulla Magny voi vapaammin lyödä vastustajaansa kyynärpäällä tai nyrkein kasvoihin. Saatuaan vastustajansa mattoon Magny pyrkii pääsemään mountiin eli vastustajansa päälle, jossa hän lyö lähes taukoamatta. Magny kykenee myös hallitsemaan vastustajaansa pituutensa ansiosta antaen lisäpainoa lantiollaan.[24]

Vaikka Magny on harjoitellut pitkään brasilialaista jujutsua hän ei ole kovin aktiivinen hakemaan eri lopetuksia, mutta käyttää jujutsuotteita muutoin painin ohella. Useimmiten se näkyy pyrkiessään pääsemään vastustajansa päälle ja lukiten jalat kehon ympäri. Tästä johtuen Magny on erittäin vaarallinen dominoivissa asennoissa, joihin hän onnistuu pääsemään jujutsutaitojensa ansiosta.[24] Erityisesti guardin ohittaminen on osoittautunut Magnyn vahvaksi puoleksi. Hän pyrkii venyttäen jalkojaan pääsemään pois puoli guardista pitäen samalla painonsa korkealla lähellä vastustajansa päätä. Magny voi näin joko potkaista tai työntää loukussaa olleen toisen jalkansa myös vapaaksi. Tämän jälkeen mikäli hän yrittää lopetusta Magny hakee kimuraa, joka avaa uuden mahdollisuuden vastustajan yrittäessä puolustaa lukkoa. Hän käyttää tätä taktiikkaa myös pelkästään guardin ohittamiseen, eikä välttämättä tarkoituksellisesti yritä saada heti lukkoa.[24] Magny pyrkii ajoittain myös hakemaan takakuristusta, jolla hän on voittanut Kiichi Kunimoton.

Saavutukset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vapaaottelu[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

UFC

Muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Magny on pelattavana hahmona vapaaottelupeleissä EA Sports UFC 2 (2016), EA Sports UFC 3 (2018) ja EA Sports UFC 4 (2020).[25][26][27]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. ↑ Neil Magny MMA-Core Viitattu 20.11.2020 (englanniksi)
  2. ↑ a b They said what?! Pros react to Neil Magny’s victory over Robbie Lawler at UFC Vegas 8 bloodyelbow.com 29.8.2020 Viitattu 20.11.2020 (englanniksi)
  3. ↑ a b Fight Night Saskatoon: First Person - Neil Magny 20.8.2015 Viitattu 21.11.2020 (englanniksi)
  4. ↑ a b Neil Magny Interview MMApocket Viitattu 12.3.2015 Viitattu 21.11.2020 (englanniksi)
  5. ↑ a b 5 Things You Might Not Know About Neil Magny sherdog.com 16.11.2018 Viitattu 22.11.2020 (englanniksi)
  6. ↑ Combat USA Tournament Rosters combatusa.net Viitattu 20.11.2020 (englanniksi)
  7. ↑ ‘TUF 16’ RECAP: EPISODE 10 sherdog.com 16.11.2012 Viitattu 20.11.2020 (englanniksi)
  8. ↑ UFC Fight Night 31 results, photos: Seth Baczynski outworks Neil Magny mmajunkie.usatoday.com 6.11.2013 Viitattu 20.11.2020 (englanniksi)
  9. ↑ THURSDAY TRIVIA: Neil Magny tied record for most wins in a calendar year at UFC 207, but who else is he tied with? mmatorch.com 5.1.2017 Viitattu 20.11.2020 (englanniksi)
  10. ↑ UFC Fight Night 60 bonuses: Neil Magny got his first $50,000. Who joined him? mmajunkie.usatoday.com 15.2.2015 Viitattu 22.11.2020 (englanniksi)
  11. ↑ UFC Fight Night 66 bonuses: Rare winners from UFC Fight Pass prelims mmajunkie.usatoday.com 16.5.2015 Viitattu 22.11.2020 (englanniksi)
  12. ↑ UFC Fight Night Bonuses Gastelum Magny Garner 3650K A piece for Backand Forth Battle sherdog.com 21.11.2015 Viitattu 21.11.2020 (englanniksi)
  13. ↑ Neil Magny signs new four-fight contract with UFC mmafighting.com 1.4.2016 Viitattu 20.11.2020 (englanniksi)
  14. ↑ UFC 207 results: Crowd doesn't like it, but Neil Magny survives takedowns to top Johny Hendricks mmajunkie.usatoday.com 30.12.2016 Viitattu 21.11.2020 (englanniksi)
  15. ↑ UFC 215 results: Rafael dos Anjos runs through Neil Magny to stake title claim mmajunkie.usatoday.com 9.9.2017 Viitattu 21.11.2020 (englanniksi)
  16. ↑ UFC 219 results: Neil Magny spoils Carlos Condit’s return, wins lopsided decision mmamania.com 30.12.2017 Viitattu 21.11.2020 (englanniksi)
  17. ↑ Neil Magny Fighter Ranking versussportssimulator.com Viitattu 22.11.2020 (englanniksi)
  18. ↑ UFC Argentina results: Santiago Ponzinibbio chops down, lays out Neil Magny mmajunkie.usatoday.com 18.11.2018 Viitattu 21.11.2020 (englanniksi)
  19. ↑ Neil Magny: Failed USADA test scratched me from UFC on ESPN+ 10 mmajunkie.usatoday.com 14.5.2019 Viitattu 21.11.2020 (englanniksi)
  20. ↑ Neil Magny Announces His Suspension From USADA Has Been Lifted Due To Tainted Supplement (Arkistoitu – Internet Archive) bloodycanvas.net 11.9.2019 Viitattu 21.11.2020 (englanniksi)
  21. ↑ UFC Fight Island 8 Results: Michael Chiesa Out-Grapples Neil Magny cagesidepress.com 20.1.2021 Viitattu 12.4.2022 (englanniksi)
  22. ↑ UFC Vegas 26 Results: Neil Magny Comes On Strong, Gets By Geoff Neal cagesidepress.com 8.5.2021 Viitattu 12.4.2022 (englanniksi)
  23. ↑ UFC Columbus results: Neil Magny defeats Max Griffin to tie Georges St-Pierre record for most welterweight wins mmafighting.com 26.3.2022 Viitattu 12.4.2022 (englanniksi)
  24. ↑ a b c d e f g UFC Fight Night 78 total technical breakdown, Neil Magny edition mmamania.com 17.11.2015 Viitattu 1.12.2020 (englanniksi)
  25. ↑ Neil Magny easports.com Viitattu 21.11.2020 (englanniksi)
  26. ↑ UFC 3 Men's Welterweight Fighter Roster and Rating ea.com Viitattu 21.11.2020 (englanniksi)
  27. ↑ EA SPORTS UFC 4 Roster - All Fighters in UFC 4 gamesatlas.com 23.7.2020 Viitattu 21.11.2020 (englanniksi)
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Neil_Magny&oldid=20911371”