National Football Conference
 |
Tähän artikkeliin tai osioon ei ole merkitty lähteitä, joten tiedot kannattaa tarkistaa muista tietolähteistä. Voit auttaa Wikipediaa lisäämällä artikkeliin tarkistettavissa olevia lähteitä ja merkitsemällä ne ohjeen mukaan. |
National Football Conference (NFC) on toinen kahdesta amerikkalaisen jalkapallon ammattilaisliigan National Football Leaguen eli NFL:n konferensseista.
Historia
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]National Football Conference syntyi, kun kaksi ammattilaisliigaa, American Football League (AFL) ja National Football League yhdistyivät vuonna 1970. NFC:en siirtyivät vanhasta NFL:stä 13 joukkuetta ja American Football Conferenceen siirtyivät entiset AFL-joukkueet vahvistettuna vanhan NFL:n joukkueilla Cleveland Browns, Pittsburgh Steelers, ja (tuolloin vielä nimellä tunnettu) Baltimore Colts.
Liigojen yhdistymisen jälkeen NFC:en on liittynyt kolme uutta joukkuetta. Kun Seattle Seahawks ja Tampa Bay Buccaneers liittyivät NFL:een kaudella 1976, ne sijoitettiin väliaikaisesti NFC:en ja AFC:en yhdeksi kaudeksi, mutta jo 1977 joukkueet vaihtoivat konferensseja keskenään. Carolina Panthers liittyi uutena NFL-joukkueena NFC:en vuonna 1995. Vielä yhden uudelleenjärjestelyn myötä Seahawks palasi NFC:en vuonna 2002 samalla nostaen NFC-joukkueiden määrän kuuteentoista.
Rakenne ja runkosarja
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Konferenssin sisällä kuusitoista joukkuetta on jaettu neljään divisioonaan (North, South, East ja West), joissa on neljä joukkuetta kussakin. Jokainen joukkue kohtaa runkosarjan aikana kaksi kertaa jokaisen divisioonavastustajansa, kerran sekä vieras- että kotiottelussa. Näiden divisioonan sisäisten ottelujen lisäksi jokainen joukkue saa vastaansa kymmenen muuta joukkuetta runkosarjan aikana. Kahteen otteluun saadaan vastustaja edellisen vuoden menestyksen perusteella ja loppuun kahdeksaan otteluun valitaan kaikki joukkueet kahdesta muusta AFC:n tai NFC:n divisioonasta. Kahdeksan ottelun vastustajat vaihtelevat aina vuosittain. Esimerkiksi vuonna 2006 jokainen NFC East -joukkue sai kauden aikana vastaan paitsi oman divisioonansa joukkueet, myös kaikki joukkueet divisioonista AFC South ja NFC South.
Jokaisen NFL-runkosarjan loputtua pelataan pudotuspelisarja, johon pääsee kuusi NFC:n joukkuetta. Pudotuspelipaikka myönnetään automaattisesti neljälle divisioonavoittajalle. Kaksi muuta joukkuetta jatkavat nk. villeinä kortteina (engl. wild card) NFC:n parhaimman voitto–tappio-suhteen perusteella. NFC:n pudotuspelien kaksi parasta joukkuetta kohtaavat NFC:n mestaruusottelussa (engl. NFC Championship Game), jonka voittaja saa palkinnoksi George Halas Trophyn ja paikan NFL:n loppuottelussa, Super Bowlissa. Toinen Super Bowl -joukkue selvitetään samalla järjestelmällä AFC:stä.