Mustatiira

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Mustatiira
Čorík čierny (Chlidonias niger) a (4644831482).jpg
Uhanalaisuusluokitus

Elinvoimainen [1]

Suomessa: Äärimmäisen uhanalainen [2]

Elinvoimainen

Tieteellinen luokittelu
Domeeni: Aitotumalliset Eucarya
Kunta: Eläinkunta Animalia
Pääjakso: Selkäjänteiset Chordata
Alajakso: Selkärankaiset Vertebrata
Luokka: Linnut Aves
Lahko: Rantalinnut Charadriiformes
Heimo: Tiirat Sternidae
Suku: Mustatiirat Chlidonias
Laji: niger
Kaksiosainen nimi

Chlidonias niger
(Linnaeus, 1758)

Chlidonias niger map.svg
Alalajit
  • C. n. niger
  • C. n. surinamensis
Katso myös

 Wikispecies-logo.svg Mustatiira Wikispeciesissä
 Commons-logo.svg Mustatiira Commonsissa

Mustatiira (Chlidonias niger) on pieni tumma tiira.

Koko ja ulkonäkö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Mustatiiran pää ja kaula ovat mustat, vatsa tummanharmaa, selkä ja siiven yläpinnat tuhkanharmaat, pyrstö vaaleahko ja alaperä valkoinen.

Levinneisyys[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Mustatiira pesii Pohjois-Amerikassa ja Euroopassa. Euroopan linnut talvehtivat Afrikassa. Suomessa mustatiira pesii vakituisesti vain muutamilla lintujärvillä eri puolilla Etelä- ja Keski-Suomea. Eräs tunnetuimmista ja suurimmista populaatioista sijaitsee Evijärven Jokisuunlahdella, jossa pesiviä pareja on parhaimmillaan ollut noin 20 vuodessa. Pesimäpaikkojen ulkopuolella mustatiira on harvinainen vieras kevät- ja syysmuuton aikana.

Elinympäristö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Mustatiira viihtyy rehevillä lintujärvillä.

Lisääntyminen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kelluvassa pesässä on 2–4 munaa.

Ravinto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Mustatiira syö pääasiassa hyönteisiä ja joskus pieniä kalanpoikasia.

Nimi[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Chlidonias (kreik.) tarkoittaa pääskysenkaltaista ja niger (lat.) tarkoittaa mustaa. [3]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. BirdLife International: Chlidonias niger IUCN Red List of Threatened Species. Version 2013.2. 2012. International Union for Conservation of Nature, IUCN, Iucnredlist.org. Viitattu 1.6.2014. (englanniksi)
  2. Esko Hyvärinen, Aino Juslén, Eija Kemppainen, Annika Uddström & Ulla-Maija Liukko (toim.): Suomen lajien uhanalaisuus - Punainen kirja 2019, s. 566. Helsinki: Ympäristöministeriö - Suomen ympäristökeskus, 2019. ISBN 978-952-11-4973-3. Teoksen verkkoversio (viitattu 14.8.2021).
  3. Jobling, 2010

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tämä lintuihin liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.