Mispeli

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Mispeli
Mespilus germanica2.jpg
Uhanalaisuusluokitus

Elinvoimainen [1]

Elinvoimainen

Tieteellinen luokittelu
Domeeni: Aitotumaiset Eucarya
Kunta: Kasvit Plantae
Alakunta: Putkilokasvit Tracheobionta
Kaari: Siemenkasvit Spermatophyta
Alakaari: Koppisiemeniset Magnoliophytina
Luokka: Kaksisirkkaiset Magnoliopsida
Lahko: Rosales
Heimo: Ruusukasvit Rosaceae
Suku: Mispelit Mespilus
Laji: germanica
Kaksiosainen nimi

Mespilus germanica
L.

Synonyymit
  • Crataegus germanica (L.) Kuntze
Katso myös

 Wikispecies-logo.svg Mispeli Wikispeciesissä
 Commons-logo.svg Mispeli Commonsissa

Mispeli (Mespilus germanica) on ruusukasvilaji, jota kasvatetaan hedelmiensä vuoksi sekä koristepensaana ja -puuna. Se on mispelien (Mespilus) suvun ainoa laji.[2] Laji muistuttaa päärynäpuuta, mutta sen hedelmä on erilainen.

Ulkonäkö ja koko[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Mispelin kukka
Mispelin hedelmiä

Mispeli kasvaa yleensä noin kuusimetriseksi, mutta saattaa yltää liki kymmenmetriseksi puuksi. Puuksi se lyhytikäinen ja elää yleensä vain 30–50 vuotta.[2][3] Valkoiset kukat ovat 3–6 cm leveitä.[2] Mispelin erittäin kova hedelmä muistuttaa rusehtavaa ruusunmarjaa, jossa on tähden muotoinen uurre keskellä ja viisi terälehteä sivuilla. Ranskalaiset kutsuvat hedelmää nimellä cul de chien (suom. koiranperse).[3][4]

Levinneisyys[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Mispelin luontainen levinneisyysalue ulottuu Kaakkois-Euroopasta Länsi- tai jopa Keski-Aasiaan. Viljelyn takia lajia esiintyy paljon laajemmalla alueella, muun muassa Keski- ja Länsi-Euroopassa.[2]

Käyttö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Mispeli on ikivanha viljelylaji sen hedelmien takia. Hedelmiä voi nauttia sellaisenaan, perinteisesti viinin kera. Hedelmät poimitaan raakana ja jätetään perinteisesti oljille kypsymään.[3] Vasta, kun hedelmät ovat ylikypsiä, lähes mätiä, pehmennyt malto voidaan lusikoida pois.[3][5] Ylikypsistä tai pakkasen puremista hedelmistä tehdään myös säilykkeitä tai hyytelöjä.[2] Viktorian ajan Englannissa mispeliä nautittiin usein portviinin kera aterian päätteeksi.[6] Kaikkia maku ei kuitenkaan miellytä. George Bunyard, 1800-luvulla elänyt englantilainen puutarhuri, vertaili eri mispelilajeja toisiinsa ja totesi: ”Kaikki ovat tasavertaisen epämiellyttäviä”.lähde?

Mispelin ominaisuuksista Platina toteaa: ”Kun mispeli syödään ruokailun aluksi, se hillitsee tehokkaasti sekaisen vatsan kuivan ja viileän ominaisuutensa vuoksi. Lisäksi mispeli on tehokas apu hammassärkyyn.”[7]

Lajia käytetään myös koristekasvina.[2]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Mitchell, Alan & Wilkinson, John: Euroopan puuopas. Suom. Arto Kurtto. Kustannusosakeyhtiö Otava, Helsinki 2009 (1997).

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Mespilus germanica IUCN Red List of Threatened Species. International Union for Conservation of Nature, IUCN, Iucnredlist.org. (englanniksi)
  2. a b c d e f Euroopan puulajit 2009, s. 174.
  3. a b c d Puulajipuisto: Mispeli (Arkistoitu versio) Viitattu 20.6.2015.
  4. Le néflier d'Allemagne (Arkistoitu versio) Fruits Oubliés (ranskaksi)
  5. History in your garden Daily Mail, 22.5.2009 Viitattu 20.6.2015. (englanniksi)
  6. Featured furuit trees (englanniksi)
  7. Milham, M.: Platina´s on right pleasure and good health. The university of North Carolina, Asheville: Pegasus press, 1999. (englanniksi)