Miikka Ruokanen
| Miikka Ruokanen | |
|---|---|
| Henkilötiedot | |
| Syntynyt | 11. huhtikuuta 1953 Rovaniemi, Suomi |
| Puoliso | Jun Li |
| Ura | |
| Uskontokunta | luterilaisuus |
| Koulukunta | dogmatiikka |
| Aiheesta muualla | |
| ruokanen.com | |
Miikka Mauno Ruokanen (s. 11. huhtikuuta 1953 Rovaniemi) on teologian ja filosofian tohtori sekä dogmatiikan emeritusprofessori Helsingin yliopiston teologisessa tiedekunnassa. Hänen erikoisalojaan ovat dogmatiikka, missiologia, teologinen hermeneutiikka, armo-oppi, kontekstuaalinen teologia ja ei-länsimaiset teologiat.
Hän jäi Helsingin yliopistosta eläkkeelle 2019, mutta jatkaa luennoimista Nanjingin teologisen yliopisto professorina.[1] Ruokanen on ollut vaaleissa ehdolla sekä arkkipiispan[2] että Kuopion piispan[3] tehtäviin.
Elämä ja ura
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Ruokasen vanhemmat olivat peräpohjalainen lestadiolaismaanviljelijä Osmo Ruokanen ja Kiuruveden körtteihin kuulunut kyläkauppiaan tytär, kansakoulunopettaja Elisa Niskanen.[4][5] Osmo-isä oli sataprosenttinen sotainvalidi ja hän kuolikin 32-vuotiaana Miikan ollessa vasta kolmevuotias. Yksinhuoltajaksi ja leskeksi jäänyt Elisa-äiti kuoli Miikan ollessa 13-vuotias.[6] Rovaniemellä papisto oli Ruokasen lapsuudessa lestadiolaista ja perhe kävikin aina välillä lestadiolaisseuroissa, vaikka äiti toikin herännäisyyttään esille.[4] Ruokasen veli on Suomen Kuvalehden entinen päätoimittaja Tapani Ruokanen. Miikka Ruokanen suoritti ylioppilastutkintonsa Atlantic Collegessa vuonna 1972 ja valmistui teologian maisteriksi 26. huhtikuuta 1976. Pappisvihkimyksensä hän sai Aimo T. Nikolaiselta 1. kesäkuuta 1977 Helsingin tuomiokirkossa. Teologian lisensiaatin tutkinto tuli suoritetuksi 20. maaliskuuta 1978 ja teologian tohtorin tutkinto 11. marraskuuta 1984. Tutkimustyön ohella Ruokanen toimi pappina yhteensä kaksi vuotta ja yhden kuukauden vuosien 1977−1982 aikana Hyvinkäällä, Rovaniemellä ja Helsingin Paavalin seurakunnassa.[7] Ruokanen toimi 1980-luvulla televisiokuuluttajana Yleisradion TV1:ssä.
Ruokanen on valmistunut myös filosofian tohtoriksi Cambridgen yliopistosta.[1]
Ruokasen nykyinen puoliso Jun Li on kotoisin Itä-Kiinasta Shanghaista. Liitto on Ruokaselle kolmas. Hänen veljensä on entinen päätoimittaja Tapani Ruokanen ja hänellä on myös Markku-niminen toinen veli.[8]
Miikka Ruokanen oli vuonna 2010 ehdokkaana arkkipiispan vaalissa, jossa Jukka Paarmalle etsittiin seuraajaa. Ruokanen sai ensimmäisellä kierroksella toiseksi eniten ääniä. Hän hävisi vastaehdokkaalleen Kari Mäkiselle maaliskuussa 2010 pidetyllä toisella kierroksella äänin 593–582.[2]
Teokset
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Ruokanen, Miikka (toim.): Luther in Finnland. Der Einfluss der Theologie Martin Luthers in Finnland und finnische Beiträge zur Lutherforschung. Helsinki: Luther-Agricola Gesellschaft, 1978. ISBN 951-904-718-2
- Jumalan valtakunta ja syntien anteeksiantamus. Suomen rauhanyhdistysten keskusyhdistyksen opilliset korostukset 1977–1979. (Sarja A, n:o 36) Tampere: Kirkon tutkimuslaitos, 1980. ISBN 951-693-073-5
- Ihmiskäsitys vapausrangaistuksen täytäntöönpanoa koskevassa lainsäädännössä Suomessa 1889–1980. (Vankeinhoidon historiaprojektin julkaisu n:o 7) Helsinki: Oikeusministeriön vankeinhoito-osasto, 1981. ISBN 951-46-6019-6
- Hermeneutics as an ecumenical method in the theology of Gerhard Ebeling. Helsinki: Luther-Agricola Society, 1982. ISBN 951-904-716-6
- Ruokanen, Miikka (toim.): Ja maassa rauha. Helsinki: Kirjapaja, 1982. ISBN 951-621-377-4
- Doctrina divinitus inspirata. Martin Luther's position in the ecumenical problem of biblical inspiration. Helsinki: Luther-Agricola Society, 1985. ISBN 951-904-719-0
- Piirola, Aino et al: Kansanmessu. Jumalan kansan ehtoollisjuhla. Helsinki: Kirjapaja, 1985. ISBN 951-621-641-2
- Lutherin raamattukäsitys. Tampere: Kirkon tutkimuskeskus, 1986. ISBN 951-693-114-6
- Hermeneutica moderna. Teologinen hermeneutiikka historiallis-kriittisen raamatuntutkimuksen aikakaudella. (Humaniora-sarja) Helsinki: Gaudeamus, 1987. ISBN 951-662-430-8
- Ydinkohdat. Johdatus kristinuskon ymmärtämiseen. Helsinki: WSOY, 1990. ISBN 951-0-16580-8
- Catholic doctrine of non-Christian religions according to the Second Vatican Council. Leiden: Brill, 1992. ISBN 900-409-517-9
- Kaskinen, Anna-Mari & Ruokanen, Miikka & Sariola, Yrjö (toim.): Sanan aika Raamattua vuoden jokaiselle päivälle. Määritä julkaisija!
- Theology of social life in Augustine's De civitate Dei. Göttingen: Vandenhoeck & Ruprecht, 1993. ISBN 352-555-161-4
- Pieni kirja Pyhästä Hengestä. Helsinki: Kirjapaja, 1995. ISBN 951-625-325-5
- Ruokanen, Miikka et al: Kulttuurin muutos ja uskonnolliset ilmiöt. Puheenvuoroja Helsinki 21.–22.10.1997. Helsinki: Lähetysteologin instituutti, 1997.
- Milloin maailma loppuu. Helsinki: Kirjapaja, 1999. ISBN 951-625-596-5
- Trinitarian Grace in Martin Luther's The Bondage of the Will. Oxford: OUP Oxford, 2021. ISBN 978-0192895837
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Vantaan Lauri Luettu 19.7.2007
- Helsingin yliopisto
- Miikka Ruokasen kotisivu
Viitteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ a b Kotimaa 9/19 s.10-12 kirj. Jussi Rytkönen
- ↑ a b Kari Mäkinen valittiin arkkipiispaksi äärimmäisen tiukassa äänestyksessä Helsingin Sanomat. 11.3.2010. Viitattu 11.3.2010.
- ↑ Uutiset, 19 02 2012 19:00-Johannes Ijäs |: Miikka Ruokanen vai Jari Jolkkonen? kotimaa.fi.
- ↑ a b http://www.ruokanen.com/lehtikirjoituksia/kotimaa_kolumni4.rtf
- ↑ Lapin Kansa 7.3.2010
- ↑ http://www.pod.fi/drupal/?q=taxonomy/term/182
- ↑ Miikka Ruokanen researchportal.helsinki.fi.
- ↑ https://www.kirkkojakaupunki.fi/-/ruokasen-veljekset-ovat-paljosta-eri-mielta-mutta-jeesus-yhdistaa#a88badde
Aiheesta muualla
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
| ||||||||||||||||||||||
