Mieskuoro Laulun Ystävät

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Mieskuoro Laulun Ystävät ry on suomalainen mieskuoro, joka esittää vuosittain televisioitavassa ja radioitavassa joulurauhan julistustilaisuudessa Turun Vanhalla Suurtorilla. Vuonna 1984 kuoro valittiin Suomen mieskuoroksi ja palkittiin Suomen Mieskuoroliiton jakamalla Immun kipolla.lähde?

Ohjelmisto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kuoron ohjelmisto rakentuu pääasiassa kotimaisesta mieskuoromusiikista. Kirjanpidon mukaan esitettyjä teoksia on noin 500, joiden joukossa on useita uusia mieskuoroteoksia muun muassa Leevi Madetojalta, Martti Turuselta ja Erkki Salmenhaaralta. Jean Sibeliuksen Kullervo-sinfonian on kuoro levyttänyt kaksi kertaa ja teosta on esitetty kotimaassa ja ulkomailla toistakymmentä kertaa. Muiden säveltäjien teoksia ovat mm. 30 kertaa esitetty Luigi Cherubinin Requiem d-molli ja uusimpana suurprojektina valmistunut De Profundis -äänite.lähde?

Kuorolle omistettuja sävellyksiä on kuoron juhlavuosiksi tilattu monelta suomalaiselta säveltäjältä, kuten Tauno Pylkkäseltä, Ahti Sonniselta ja Yrjö Hjeltiltä sekä virolaiselta Veljo Tormikselta. Kuoron 100-vuotisjuhliin tilattiin kolmiosainen teos "Sinä kuulet sen soiton", joka pohjautuu tasavallan presidentin puolison, rouva Jenni Haukion, runoihin. Teoksen sävelsi aiemmin kuoroa johtanut musiikinlehtori Timo Lehtovaara.lähde?

Laulun Ystävillä on historiansa aikana ollut omia tärkeitä tunnusmarsseja säveltäjinä Heikki Klemetti, Martti Turunen ja Esko Solasaari, jonka sävellystä ”Laulun Ystävät” lauletaan edelleenkin. Lisäksi kuoron lippu on saanut oman tunnuslaulunsa ”Lippulaulun”, jonka on säveltänyt Otto Kotilainen.lähde?

Historiaa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Mieskuoro Laulun Ysvävien ensikonsertti 21. helmikuuta 1915 Turun Akatemiatalossa.

Mieskuoro Laulun Ystävien perustamisvuosi on 1914. Ensimmäinen virallinen konsertti pidettiin 21. helmikuuta 1915 Turun Akatemiatalossa. Elettiin tsaarinvallan aikaa, jolloin kaupunkiin tarvittiin suomenkielinen kuoro tavoitteena laulaen nostaa suomalaista kansallistuntoa ja identiteettiä. Syksyllä 1914 joukko miehiä päätti ryhtyä harjoittamaan mieskuorolaulua. Johtajaksi lupautui Turun tuomiokirkon kanttori Walfrid Wahlroos.lähde?

Kuoron säännöt ja nimi virallistettiin 13. helmikuuta 1924. Toiminnan käynnistyttyä kuorossa toimi 1920-1940 luvuilla kaksi vahvaa vaikuttajaa, joista toinen, kouluneuvos Aarne Honka, toimi kuoron puheenjohtaja, ja toinen, metsäneuvos Ilmari Kalkkinen, taiteellisena johtajana. 1970–1980-luvuilla muun muassa hankittiin oma laulutalo. Puheenjohtaja Seppo Paatero ja taiteellinen johtaja Jarmo Kokkonen huolehtivat siitä, että kuorossa toimittiin – kunnostettiin laulutaloa ja esitettiin Jean Sibeluksen Kullervo-sinfoniaa.lähde?

Kotimaan lisäksi kuoro on esiintynyt konsertoiden tai kilpaillen useissa Euroopan maissa sekä Israelissa, Kanadassa ja Japanissa. Festivaaleista mainittakoon Savonlinnan Oopperajuhlat 1990, Tallinnan Laulujuhlat 2004, Tarton mieskuorotapahtuma 2012 ja vastaava tapahtuma Reykjavikissa 2015. Ensimmäinen ulkomainen ystävyyskuoro oli Göteborgs och Bohus läns Sångarförbund. Vuonna 1966 kuoro solmi ystävyyssiteet tallinnalaiseen Teaduste Akadeemia Meeskooriin. Kotikaupungissaan kuoro on tehnyt useaan otteeseen yhteistyötä Turun Naislaulajien kanssa.lähde?

Taiteelliset johtajat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Walfrid Wahlroos (1914–1919)
  • Ilmari ”Immu” Kalkkinen (1920–1923 ja 1924–1933)
  • Uuno Kärkkäinen (1923–1924)
  • Sulho Rantasalo (1933–1934)
  • Antti Salmivaara (1934–1935)
  • Reino Honkakoski /1935–1937)
  • Armas Heinikainen (1941–1942)
  • Uuno Muraja (1938–1946)
  • Pentti Kärkkäinen (1946–1962)
  • Kaarlo Soini (1962–1972)
  • Pauli Viljanen (1972–1973)
  • Esko Solasaari (1973–1981)
  • Jarmo Kokkonen (1982–1988 ja 1991–1994)
  • Juhani Kortekangas (1989–1991)
  • Pekka Salminen (1991, 2005, 2011)
  • Matti Apajalahti (1994–1997)
  • Pasi Hyökki (1996 syksy)
  • Märt Krell (1997–2004)
  • Timo Lehtovaara (2006–2008 ja 2012–2013)
  • Teemu Honkanen (2008–2011)
  • Juha Järvinen (2013–2020)
  • Nikke Isomöttönen (2021–)

Hallinto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kuoron hallinnollisesta johtamisesta on vastannut sadan vuoden aikana yli 20 puheenjohtajaa. Tänä aikana kuorossa on ollut vajaat 1000 laulajaa. Satavuotisjuhliinsa kuoro valmistautui puheenjohtajansa Kari Ruususen johdolla.

Puheenjohtajat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Edvin Einola (1917)
  • Väinö Helle (1919)
  • Väinö Lehti (1920–1921)
  • Robert Ceder (1922–1923)
  • Kosti Länsivaara (1924–1926)
  • Aarne Honka (1927–1937 ja 1946–1949)
  • Einari Länsiö 1937
  • Heikki Kaari (1938–1946)
  • Allan Saari (1949–1956)
  • Pekka Asanti (1956–1961)
  • Jorma Simojoki (1961–1965)
  • Kyösti Anias (1965–1978)
  • Seppo Paatero (1978–1985)
  • Markku Majaniemi (1986–1988)
  • Leonard Lindberg (1989–1991)
  • Hannu Merikallio (1992–1997)
  • Turkka Michelsson (1998–2003 ja 2008–2009)
  • Mika Hellstén (2004–2007)
  • Pekka Saarela (2010–2012)
  • Kari Ruusunen (2013–2018)
  • Markku Ruokoniemi (2018–2020)
  • Jukka Laiterä (2021–)

100-vuotisjuhlakaari (syksy 2014 – kevät 2015)[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Juhlavuoden suojelijana oli tasavallan presidentin puoliso, runoilija Jenni Haukio. Näyttävyyttä ja tukea saadakseen on Mieskuoro Laulun Ystävät perusti juhlaneuvoston, jossa oli vaikutusvaltaisia henkilöitä yhteiskunnan eri alueilta. Kuoron 100-vuotisjuhlien käytännön järjestelyistä vastasi projektipäällikkönä Leonard Lindberg ja puheenjohtajana Kari Ruusunen. Viestinnän vastuun kantoi Reima Orvasto.

Juhlajulkaisu ”Laulu on uskoa aurinkoon – Mieskuoro Laulun Ystävät 100 vuotta” kertoo sadan vuoden ajalta sanoin ja kuvin, millaista elämä on ollut Mieskuoro Laulun Ystävissä sen tunnuslaulun alkusanoja lainaten: ”Laulun Ystävät, Auran rantain, veljesrintama sulkekaamme!” Teoksen toimitti kuoron kakkosbasso ja historioitsija Herkko Rautakorpi.

Juhlakonsertissa 14.3.2015 kantaesitettiin Jenni Haukion runokokoelmaan "Sinä kuulet sen soiton" perustuva teos mieskuorolle, jousikvartetille ja oboelle. Teoksen osat ovat: "Sinä kuulet sen soiton", "Laakakatajat, haahkat, tyrnit" ja "Yöllä on ikävä." Vuonna 2017 teos tallennettiin ja sille tehtiin musiikkivideo. Teos on katsottavissa You Tubessa.

Tallenteita ja julkaisuja[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

CD- ja DVD-levyt

  • Sibelius, Jean (1865–1957) Kullervo, Op. 7 (Breitkopf). BIS 313
  • Sibelius, Jean (1865–1957). BIS 314
  • Jean Sibelius (1865–1957) Kullervo. Naxos 8.553736 F
  • Joulurauhaa LY2003 (2003)
  • De Profundis DVD LY2014 (2014)
  • Sinä kuulet sen soiton -videotallenne (2017), säv. Timo Lehtovaara, san. Jenni Haukio, kuvaus ja editointi Reima Orvasto.

Julkaisut[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Mieskuoro Laulun Ystävät, konserttimatka Göteborgiin 1.–7.5.1947. Kirjapaino Grafia Oy. 1948 Turku
  • Kertomus Mieskuoro Laulun Ystävien toiminnasta ajalta 1914–1949. Kirjapaino Grafia Oy. 1949, Turku
  • Mieskuoro Laulun Ystävät 50 vuotta. Kirjapaino Grafia Oy.1964 Turku
  • Mieskuoro Laulun Ystävät 70 vuotta. Turun Kevytpaino Oy. 1986 Turku
  • Mieskuoro Laulun Ystävät 75 vuotta. Toim. Hannu Merikallio. ISBN 952-90-2727-3. Satakunnan Painotalo Oy.1990 Kokemäki
  • Mieskuoro Laulun Ystävät 80 vuotta. Offset House Oy. ISBN 952-90-62605. 1996 Naantali
  • Mieskuoro Laulun Ystävät 90 vuotta. Toim. Herkko Rautakorpi ja Leonard Lindberg. ISBN 952-91-7973-1. Painola. 2004 Kaarina
  • Cantando -lehdet 1–4 suomen kielellä ja yksi englannin kielellä, 1983, 1984, 1986 ja 1989, Turun Kevytpaino Oy, Turku
  • Viihteellinen Ripuli-lehti 1–4, 1929, 1930, 1959, 1960 – uniikkikappaleet
  • Laulu on uskoa aurinkoon – Mieskuoro Laulun Ystävät 100 vuotta (Arkistoitu – Internet Archive) (julk. lokakuussa 2014). Toim. Herkko Rautakorpi. ISBN 978-952-93-3991-4 (sid.) ja ISBN 978-952-93-3992-1 (PDF)

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]