Mies Reenkola

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Mies Arno Heikki Reenkola, sukunimi vuoteen 1939 Renvall (29. helmikuuta 1908 Helsinki[1]11. lokakuuta 1988 Rauma) oli suomalainen gynekologi, joka tuli tunnetuksi 1970-luvulla julkaisemistaan muistelmista.

Henkilöhistoria ja ammattiura[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Reenkolan vanhemmat olivat senaattori Heikki Renvall ja tämän ensimmäinen puoliso oopperalaulajatar Aino Ackté. Glory Leppänen oli hänen vanhempi sisarensa. Reenkola pääsi ylioppilaaksi 1927 ja valmistui lääketieteen kandidaatiksi 1930, lisensiaatiksi 1936 sekä lääketieteen ja kirurugian tohtoriksi 1941[1].

Reenkola toimi Helsingin yleisen sairaalan naistenklinikan apulaislääkärinä 1936–1942, sotavuosina kenttäsairaalan lääkärinä (mm. jatkosodassa 3. KS:ssa ja sittemmin 14. KS:ssa) ja sitten yksityislääkärinä Helsingissä 1944–1948 ja Turussa 1948–1954. Hän oli Turun yliopiston naistenklinikan apulaisylilääkäri 1948–1953 ja dosentti 1948–1963.[1] Viimeksi Reenkola toimi Rauman seudun aluesairaalan synnytys-ja naistentautien osaston ylilääkärinä 1955–1973 ja johtavana ylilääkärinä 1964–1973. Reenkola oli myös Rauman kaupunginvaltuuston jäsen 1961–1968.

Vuonna 1941 Reenkola oli jonkin aikaa saksalaisen gynekologi Carl Claubergin johtamalla klinikalla Puolassa ja tutki siellä sterilointimenetelmää, jossa sulaa parafiinia ruiskutetaan naisen munajohtimiin. Oman kertomansa mukaan Reenkola teki kokeita vain eläimillä. Claubergin tarkoituksena oli kehittää massasterilointitekniikka, jolla vallattujen alueiden väestö voitaisiin tehdä hedelmättömäksi ja hän käytti tutkimuksissa koekaniineina puolalaisia naisvankeja. Reenkola joutui palaamaan Suomeen kesken tutkimusten jatkosodan alettua eikä päässyt enää takaisin jatkamaan tutkimuksiaan.

Reenkola oli naimisissa kolme kertaa. Vuosien 1930–1938 liitosta Hilkka Mirjam Lindholmin (k. 1938) kanssa syntyi kaksi lasta. Vuosien 1939–1950 liitto Sylvi Maria Korhosen kanssa päättyi avioeroon, liitosta syntyi viisi lasta. Vuodesta 1951 Reenkolan puoliso oli Lisbeth Halonen, liitosta syntyi kuusi lasta.[1]

Teoksia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Der normale Blutzuckerspiegel des Neugeborenen. Helsinki 1940
  • Über die Ätiologie des grossen Neugeborenen mit Berücksichtigung der Konstitution der Mutter und besonders ihrer endokrinen Eigenschaften, väitöskirja. Helsinki 1941
  • Sopusuhtainen avioelämä : sukupuolielämän tietokirja ; englantilaisen laitoksen toimittajat A. Coestler, A. Willy ja Norman Haire ; suomalaisen laitoksen tarkastaneet Eero Uroma, Mies Reenkola, Erkki Okko. Kustannustalo, Lahti 1946, Helsinki 1951 (alkuteos Encyclopedia of sexual knowledge)
  • Suvunjatkaminen aikamme kuvastimessa. WSOY 1948
  • Untersuchungen über den Partus serotinus. Karolinska sjukhuset, Stockholm 1948
  • Mammanpojasta naisten mieheksi : muistelmia gynekologin oppivuosilta. Weilin + Göös, Helsinki 1976
  • Naistenmiehestä mieheksi. Weilin + Göös, Espoo 1977

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Viittet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c d Juhani Kirpilä, Sisko Motti, Anna-Marja Oksa (toim.): Suomen lääkärit 1962, s. 524. Helsinki: Suomen Lääkäriliitto, 1963.