Mauno Manninen
Erkki Mauno Gustaf Manninen (26. kesäkuuta 1915 Helsinki – 14. syyskuuta 1969 Kangasniemi) oli suomalainen teatterinjohtaja, taidemaalari ja runoilija. Hän on parhaiten tunnettu Intimiteatterin perustajana. Hänen vanhempansa olivat runoilija Otto Manninen (1872−1950) ja kirjailija Anni Swan (1875−1958), sekä isoveljensä tietokilpailuista tutuksi tullut Antero Manninen (1907−2000) ja runoilija Sulevi Manninen (1909−1936).
Manninen perusti Intimiteatterin vuonna 1949 ja kulutti kaikki rahansa ja suuren osan äitinsä rahoja siihen. Tämän johdosta hän velkaantui pahasti ja ajautui riitoihin veljensä Anteron kanssa. Mauno Manninen oli tunnettu henkilö kulttuuripiireissä ja hänen tuttujaan olivat muun muassa Lasse Pöysti, Aarre Simonen, Matti Kekkonen, Kari Suomalainen, Erik Tawaststjerna ja presidentin adjutantti Urpo Levo.[1]
Manninen oli vuodesta 1965 alkaen naimisissa Reinhard Heydrichin lesken Lina Heydrichin kanssa. He erosivat lyhyen liiton jälkeen[2] ja Manninen eli lopun elämänsä menemättä uusiin naimisiin. Hän asui Kangasniemellä suvussaan kulkeneessa Kotavuori-huvilassa.
Runokokoelmat
- Rautaiset tornit (1944)
- Kaks silmää vain (1965)
Aiheesta muualla
- Suomen Kirjailijat -tietokanta
- Mauno Manninen Kansallisbiografia-verkkojulkaisu (maksullinen). Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura.
Lähteet
- ↑ Manninen, Tuomas: Kun huvilassa kummittelee. IS Mökki, 26.4.2008.
- ↑ Lina Manninen. Der Spiegel, 1966, nro 29. Artikkelin verkkoversio. Viitattu 14.11.2010.