Mauno Heinonen
| Mauno Heinonen | |
|---|---|
| Henkilötiedot | |
| Koko nimi | Mauno Heinonen[1] |
| Syntynyt | 18. helmikuuta 1911 Lahti, Suomen suuriruhtinaskunta[1] |
| Kuollut | 2. maaliskuuta 1940 (29 vuotta) Viipurin maalaiskunta |
| Kansalaisuus |
 Suomi |
| Koripalloilija | |
| Lempinimi | Manne |
| Maajoukkueet | |
| 1939 |
 Suomi |
| Ottelut (pisteet) | 7 (10) |
Mauno "Manne" Heinonen (18. helmikuuta 1911 Lahti, Suomen suuriruhtinaskunta[1] – 2. maaliskuuta 1940 Turkinsaari, Viipurin maalaiskunta[2]) oli suomalainen pesäpalloilija ja koripalloilija.
Heinonen pelasi kaksi pesäpallon Itä–Länsi-ottelua. Lahden Mailaveikkojen suomenmestaruusjoukkueessa Heinonen pelasi vuosina 1930–32.
Koripallossa Heinonen kuului historialliseen joukkueeseen, joka Suomesta ensimmäisen kerran osallistui EM-kilpailuihin Liettuan Kaunasissa 1939. Heinonen pelasi kaikissa Suomen seitsemässä ottelussa.
Koulutus ja yksityiselämä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Heinonen syntyi maalarimestari Hugo Heinosen (1884–1931) ja vaimonsa Sievän o.s. Heikkilä (1883–1963) toiseksi lapseksi; isoveli oli taidemaalari Aarre Heinonen (1906–2003) ja pikkuveli palohälytysmestari, sittemmin kamreeri Tauno Heinonen (1920–2002).[3] Mauno Heinonen kirjoitti ylioppilaaksi vuonna 1932 ja valmistui voimistelunopettajaksi neljä vuotta myöhemmin. Vuonna 1937 hän kirjoittautui Helsingin yliopiston historiallis-kielitieteelliseen osastoon. Heinonen toimi opettajana Lahdessa ja Helsingissä ennen siirtymistään vuonna 1938 Helsingin kaupungin kiinteistötoimiston palvelukseen halli- ja torikaupan valvojaksi.[4] Heinonen oli naimisissa Anitra Karton kanssa vuodesta 1938 aina kuolemaansa, vuoteen 1940 asti. Urheilun ohella Heinonen soitti viulua Helsingin yliopiston Hämäläis-osakunnan orkesterissa.[5]
Kaatuminen talvisodassa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Reservin luutnantti Heinonen palveli Jalkaväkirykmentti 11:ssä eli niin kutsutussa Ässä-rykmentissä. Heinonen kaatui takaraivoon osuneesta kranaatista puolustustaisteluissa maaliskuun toisen päivän aamuna. Myöhemmin samana päivänä kaatui tunnettu suomalainen miekkailija Hille Kaisla, joka oli Heinosen tavoin Ässä-rykmentin sotilas. Kaisla ja Heinonen johtivat kaatuessaan vierekkäisiä joukkueita. Heinonen on haudattu Helsingin Hietaniemen hautausmaalle.[6]
Saavutukset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Pesäpallo[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Pelaajana[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- 3 SM-kultaa: 1930, 1931, 1932[7]
- 1 SM-hopea: 1933[7]
- 3 SM-pronssia: 1934, 1936, 1938[7]
- 5 Itä-Länsi-ottelua: 1933, 1934, 1936, 1938, 1939[8]
Pesäpallotuomarina[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Koripallon maajoukkueprofiili (Arkistoitu – Internet Archive) Suomen Koripalloliitto
- Rantala, Risto; Siukonen, Markku; & Tukiainen, Seppo (toim.): Urheilumme kasvot 3, s. 1129. Oy Scandia Kirjat Ab.
- Profiili[vanhentunut linkki] fiba.com (englanniksi)
Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ a b c https://sut.azurewebsites.net/kesa2012/koris.html
- ↑ http://kronos.narc.fi/menehtyneet/index.php?id=509510&raportti=1[vanhentunut linkki]
- ↑ Kari Kukkanen ja Elo Tuisku-Heikkilä: Tuisku-Camenæus: sukukirja 4. [Helsinki]: Tuisku-Camenæus[-]sukuseura, 1993. ISBN 952-90-4775-4. Sivut 92–93
- ↑ Helsingin kaupungin kunnalliskalenteri. 15 (1939). [Helsinki]: Helsingin kaupungin tilastotoimiston julkaisema, 1939. Sivu 29
- ↑ Antti O. Arponen, Markku Kasila ja Vesa-Matti Peltola: He antoivat kaikkensa: viime sodissa menehtyneet suomalaiset mestariurheilijat. Helsingissä: Auditorium, 2014. ISBN 978-952-7043-03-5 (sidottu). Sivu 122
- ↑ Antti O. Arponen, Markku Kasila ja Vesa-Matti Peltola: He antoivat kaikkensa: viime sodissa menehtyneet suomalaiset mestariurheilijat. Helsingissä: Auditorium, 2014. ISBN 978-952-7043-03-5 (sidottu). Sivu 123
- ↑ a b c Pesäpallon SM-mitalistit Pesäpalloliitto. Arkistoitu 2.7.2018. Viitattu 14.4.2018.
- ↑ Itä-Länsi-pelaajat joukkueittain, miehet Rasilainen, Matti. Viitattu 22.4.2018.
- ↑ Itä-Länsi-tuomari 1932-2017 Jouni Ojala. Viitattu 31.3.2018.