Matti Niemivuo

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Matti Eero Niemivuo vuoteen 1976 Nieminen (s. 29. lokakuuta 1945 Riihimäki) on Lapin yliopiston julkisoikeuden professori emeritus.[1] Hän on julkisoikeuden ja lainvalmistelun asiantuntija.[2]

Opinnot[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Niemivuo kirjoitti ylioppilaaksi Helsingin normaalilyseossa 1964, valmistui Helsingin yliopistosta oikeustieteen kandidaatiksi 1968, oikeustieteen lisensiaatiksi 1971 ja väitteli Helsingin yliopistossa oikeustieteen tohtoriksi 1977.[2]

Työura[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Työuransa Niemivuo aloitti virkamiehenä. Hän työskenteli opetusministeriön ylimääräisenä esittelijänä 1968–1971 sekä viransijaisena ja nuorempana hallitussihteerinä ja virkaa toimittavana vanhempana hallitussihteerinä 1969–1971. Opetusministeriön nuorempana hallitussihteerinä hän toimi 1971–1974 ja vanhempana hallitussihteerinä 1974–1990. Sisäasiainministeriön virkaa toimittavana vanhempana hallitussihteerinä Niemivuo työskenteli 1972 ja väliportaanhallintokomitean yleissihteerinä 1972–1974.[1][2]

Yliopistojen palveluksessa Niemivuo on ollut monessa virassa. Hän oli Helsingin yliopiston kunnallisoikeuden ja kunnallistalouden vt. professori 1975–1977 sekä hallinto-oikeuden virkaa toimittava ja viransijainen apulaisprofessori 1980–1981. Oikeusministeriön lainsäädäntöneuvoksena Niemivuo työskenteli 1984–1986 ja Lapin korkeakoulun virkaa toimittavana julkisoikeuden professorina 1986–1988. Oikeusministeriön lainsäädäntöjohtajan virka hänellä oli 1988–2007. Lapin yliopiston julkisoikeuden apulaisprofessorina Niemivuo työskenteli 1990–1998 ja julkisoikeuden professorina 1998–2013. Lapin yliopiston oikeustieteellisen tiedekunnan dekaanina hän toimi 2008–2013. Helsingin yliopiston hallinto-oikeuden dosentti hän on ollut vuodesta 1979, Joensuun yliopiston julkisoikeuden dosentti 1998–2010 ja Itä-Suomen yliopiston julkisoikeuden dosentti vuodesta 2010.[1][2]

Päätyönsä ohessa Niemivuo on ehtinyt osallistumaan monen komitean, valiokunnan ja toimikunnan työhön sekä kotimaassa että Euroopassa.[1]

Julkaisuja[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Valtionavut kunnille ja kuntainliitoille, (väitöskirja) 1976
  • Aluehallinto ja aluepoliittinen lainsäädäntö julkisen vallan välineinä, 1979
  • Tavoitteiden sääntelystä, 1987
  • Hallintoviranomaisten norminannosta, 1988
  • Valtio ja kunnallinen itsehallinto, 1991
  • Kansallinen lainvalmistelu, 1998
  • Hallintolaki, (yhdessä Marietta Keravuoren kanssa) 2003, 2. uudistettu laitos yhdessä Kirsi Kuusikon kanssa 2010
  • Lain kirjain: lakitekniikka ja lakikieli, 2008
  • Aluehallinto ja aluepoliittinen lainsäädäntö, 2013
  • Lukuisa määrä artikkeleja pääasiassa julkisoikeuden alalta.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c d Paavilainen, Ulla (päätoim.): Kuka kukin on: henkilötietoja nykypolven suomalaisista 2015, s. 605–606. Helsinki: Kustannusosakeyhtiö Otava, 2014. ISBN 978-951-1-28228-0.
  2. a b c d Ellonen, Leena (toim.): Suomen professorit Finlands professorer 1640–2007, s. 480. Helsinki: Professoriliitto, 2008. ISBN 978-952-99281-1-8.