Matti Leisola

Kohteesta Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Matti Sipi Antero Leisola (s. 24. marraskuuta 1947 Lahti)[1] on Teknillisen korkeakoulun bioprosessitekniikan emeritusprofessori. Leisola toimi myös kemian ja materiaalitieteiden tiedekunnan dekaanina vuoteen 2011 asti. Hänen seuraajakseen Aaltoyliopiston kemiantekniikan korkeakoulun dekaaniksi valittiin professori Outi Krause.[2] Vuosina 19811988 hän toimi tutkimusryhmän johtajana Sveitsin teknillisessä korkeakoulussa (ETH Zürich) ja sai alle 40-vuotiaalle tutkijalle osoitetun Latsis-palkinnon 1987. Hän aloitti opintonsa TKK:n kemian osastolla ja väitteli tohtoriksi 1979. Hän teki dosentinväitöskirjansa vuonna 1988 ligniinin hajoamisen biokemiasta. Leisola toimi Cultorin tutkimusjohtajana vuosina 19911997 ja vastasi yhtiön bioteknisestä tutkimuksesta. Vuonna 1997 hän palasi Teknilliseen korkeakouluun professoriksi.

Ammatillinen toiminta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Leisola oli Teknillisen korkeakoulun Kemian ja materiaalitieteiden tiedekunnan dekaani (2008–2011) ja sitä ennen TKK:n Kemian tekniikan osaston johtaja (2002–2007). Hän on International Society of Rare Sugars -järjestön varapresidentti (ISRS, 2001–). Hän on ollut arvioimassa pohjoismaiden edustajana EU:n vuosien 1991–1995 biotekniikkaohjelmaa, Tampereen biotekniikan koulutusohjelmaa (1995) ja useita professori- ja dosenttikandidaatteja Suomessa ja pohjoismaissa. Hän on mukana kahdessa tutkijakoulussa (Graduate School in Applied Bioscience and Bioengineering ja Graduate School in Chemical Engineering). Leisola on toiminut kansainvälisten tieteellisten konferenssien ohjelmatoimikunnissa ja puheenjohtajana. Hän on toiminut useiden alansa tiedelehtien vertaisarvioijana ja arvioinut Yhdysvaltain kansallisen tiedesäätiön tutkimushakemuksia.

Akateeminen toiminta ulkomailla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Leisola oli biotekniikan dosenttina Sveitsissä (Privatdozent, ETH-Zürich, 1988–1993) ja johti Suomen Akatemian rahoittamaa yhteisprojektia TKK:n ja Japanin Rare Sugar Research Instituten välillä (2005–2008). Hän on luennoinut eri yliopistoissa (mm. UMIST, Manchester; ETH-Zürich; Technische Universität Wien; Kagawan yliopisto).

Muu kuin akateeminen toiminta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Leisola oli Suomen Sokeri Oy:n (Cultor Oyj) vanhempi tutkija, osaston johtaja ja tutkimusjohtaja vuosina 1988–1997. Hän on toiminut yhteistyössä tai konsulttisuhteessa useiden yritysten kanssa biotekniikkaan liittyvissä kysymyksissä. Hän on ollut perustamassa Carbozyme Oy:tä, jonka hallituksen puheenjohtajana hän toimi 1999–2000, sekä Hydrios Biotechnology Oy:tä (2000–2001).

Palkinnot[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Leisola sai tutkimusansioistaan merkittävän nuorelle tutkijalle annettavan Latsis-palkinnon (ETH-Zürich 1987), Alko Oy:n biotekniikkapalkinnon Suomen bioteknisen teollisuuden hyväksi tehdystä työstä (1997), Uuden Teknologian Säätiön innovaatiopalkinnon teolliseen tuotantoon johtaneesta entsyymiteknisestä keksinnöstä (2000) ja TKK:n oppikirjapalkinnon ensimmäisen suomenkielisen Biotekniikan oppikirjan toimitustyöstä (2003).

Tutkimustyö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Leisola on tuottanut 120 vertaisarvioitua tieteellistä julkaisua ja 20 artikkelia konferenssijulkaisuissa tai kirjoissa. Hän on ollut toimittajana viidessä kirjassa ja kutsuttuna toimittajana J Biotech-lehden erikoisnumerossa. Leisolan tieteellisiin artikkeleihin on viitattu noin 1300 kertaa tieteellisessä kirjallisuudessa (ISI Web of Science). Hänellä on myös viisi patenttia. Hän on ollut perustamassa biotekniikka-alan yrityksiä, Helsingin seudun biotekniikan koulutusohjelmaa, International Society of Rare Sugars -järjestöä ja toiminut yritysten tieteellisissä neuvottelukunnissa ja hallituksissa sekä ollut yhtenä tekijänä ensimmäisessä suomalaisessa biotekniikan oppikirjassa Bioprosessitekniikka.

Entsyymien tuottoon kohdistuva tutkimus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Leisolan tutkimustoiminta liittyy monipuolisesti teolliseen biotekniikkaan - erityisesti entsyymeihin ja mikrobeihin. Väitöskirjatyössään Leisola teki yhteistyötä sääteknikkojen kanssa ja toteutti ensimmäisenä maailmassalähde? entsyymien tuottoprosessien yhteydessä automaattisen, lähes reaaliaikaisen aktiivisuusmittauksen.[3] Leisolan varhaisiin töihin kuului selluloosaa ja hemiselluloosaa hajottavien entsyymien tuoton optimointi.

Entsyymien kiteyttämiseen liittyvä tutkimus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Leisolan tutkimusryhmä on erikoistunut erilaisten entsyymien kiteyttämiseen. Hänen ryhmänsä kiteytti ensimmäisenä ligniinin hajottamiseen osallistuvan entsyymin[4] ja osoitti pioneeritutkimuksessa, että entsyymin kiteytymistä voidaan nopeuttaa korkean paineen avulla[5]. Ryhmä on onnistunut kiteyttämään useita entsyymejä ja proteiineja teknisessä mittakaavassa ja kehittänyt kiteisille entsyymeille erilaisia erotusteknisiä sovelluksia kuten esimerkiksi ksylitolin erottamisen laimeista liuoksista.[6]

Proteiinimuokkaukseen kohdistuva tutkimus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Leisolan tutkimusryhmä on proteiininmuokkauksen keinoin geenitekniikan avulla parantanut teollisten entsyymien ominaisuuksia. Erityisenä kohteena on ollut lehtipuun ksylaania hajottava ksylanaasi-entsyymi, jonka ominaisuuksia ja lämmönkestävyyttä on onnistuttu parantamaan huomattavasti.[7] Jotkut entsyymimuunnokset on suojattu patentilla ja kaupallistettu. Ryhmä on myös onnistunut muokkaamaan fruktoosin valmistuksessa käytettyä isomeraasi-entsyymiä[8].

Ligniinin biologiseen hajoamiseen kohdistuva tutkimus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Sveitsissä Leisolan tutkimusryhmä sai kansainvälistä julkisuutta ligniinin biologiseen hajoamiseen liittyvistä tutkimuksistaan. Näistä tutkimuksista Leisola sai Latsis-palkinnon.[9] Ryhmä osoitti ensimmäisenä maailmassa, että peroksidaasi-entsyymi osallistuu aromaattisen renkaan hajoamiseen[10]. Leisolan ryhmä osoitti myös, että kyseinen entsyymi polymeroi ligniiniä, hapettaa malliyhdisteitä moimutkaisten radikaalireaktioiden kautta, voidaan tuottaa sekoitetussa bioreaktorissa ja osallistuu ympäristömyrkkyjen hajottamiseen, josta syntyi Leisolan eniten viittauksia saanut artikkeli[11].

Metabolimuokkaukseen kohdistuva tutkimustyö harvinaisten sokerien tuottamiseksi[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ollessaan Cultor Oyj:n tutkimusjohtaja Leisola johti harvinaisten sokerien valmistukseen liittyvää tutkimusta. Professoriksi tultuaan hän perusti yhdessä professori Izumorin kanssa International Society of Rare Sugars nimisen tiedeseuran, joka on järjestänyt neljä kansainvälistä konferenssia vuoteen 2009 mennessä. Leisolan ryhmä on kehittänyt bioteknisiä tuotantomenetelmiä makeutusaineina käytetyille sokerialkoholeille[12]. Työssä on käytetty myös aineenvaihduntareittien eli metabolian muokkausta[13]. Metabolian muokkauksen keinoin ryhmä on valmistanut luonnossa harvinaista L-riboosi-sokeria valmistavan maitohappobakteerin ja patentoinut tuottoprosessin[14].

Tryffelien viljelyyn kohdistuva tutkimus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Leisolan tutkimusryhmä on viime vuosina tutkinut tryffelien viljelyä. Yhdessä Juvan kunnassa toimivan tryffelikeskuksen kanssa tutkimus on herättänyt laajaa kansallista ja kansainvälistä huomiota.[15] Eri puolille Suomea istutetut tryffelitarhat odottavat ensimmäistä satoa lähivuosina. Tutkimustyön tuloksena tietoisuus tryffeleistä on lisääntynyt ja tryffeleitä on alkanut löytyä eri puolilta Suomea.

Teollisuusprojektit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Leisola on ollut vastuussa useista biotekniikkaan liittyvistä teollisuusprojekteista kuten esimerkiksi Entsyymien käyttö puunjalostusteollisuudessa, Entsyymien aiheuttamat allergiat ja niiden ehkäisy, Sokerijuurikasleikkeestä valmistettavat uudet tuotteet, Betaiinin valmistusmenetelmät, Ksylitolin biotekninen valmistus, Maitohapon ja oluen valmistus immobilisoiduilla mikro-organismeilla, Eläinrehuissa käytettävät entsyymit ja Harvinaisten sokerien valmistusmenetelmät.

Biotekniikan etiikkaan liittyvät kysymykset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Leisola on myös pohtinut biotekniikan etiikkaan liittyviä kysymyksiä kansainvälisellä foorumilla[16] ja tutkinut suomalaisten yhteyksiä tunnettuun saksalaiseen evolutionistiin Ernst Haeckeliin.[17]

Kreationismi[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Leisola on kreationisti. Hän uskoo maailman olevan vain muutaman tuhannen vuoden ikäinen ja pitää vedepaisumusta historiallisena maailmanlaajuisena tulvana.[18]

Leisola on toimittanut suomeksi useita kirjoja, joiden kirjoittajat omaksuvat näennäistieteellisen[19] käsityksen "älykkäästä suunnittelusta" ja esittävät väitteitä evoluution tieteellistä teoriaa vastaan. Vuonna 1981 hän toimitti A. E. Wilder-Smithin Luonnontieteet eivät tunne evoluutiota -nimisen kirjan (WSOY, 144 s.). Leisola perusti Datakirjat-kustannusyhtiön vuonna 2000 koska suomalaiset kustantamot kieltäytyivät julkaisemasta hänen suomennostaan Siegfried Schererin ja Reinhard Junkerin Evoluutio – kriittinen analyysi -nimisestä kirjasta.[20] Datakirjat julkaisi Evoluutio – kriittinen analyysi -kirjan ensimmäisen painoksen vuonna 2000.[21] Datakirjat on sittemmin julkaissut myös muita näennäistieteellisiä ja evoluutiota vastustavia teoksia:

  • William A. Dembski, 2002, Älykkään suunnitelman idea, Datakirjat, 256 s.
  • Marwin Lubenow, 2005, Myytti apinaihmisistä – kiista fossiilien ajoituksesta, Datakirjat, 380 s.

Leisolaa haastateltiin vuonna 1995 Ylen ohjelmaan Evoluution syvät vedet ja vuonna 2009 tehtyyn australialaiseen The Voyage that Shook the World – dokumenttiin. Leisola on toiminut puheenjohtajana vuonna 1999 Helsingin yliopistolla järjestetyssä symposiumissa Evoluutioteorian maailmankatsomuksellinen luonne ja TKK:lla vuonna 2004 järjestetyssä seminaarissa Biology – Tackling Ultimate Complexity. Luennoitsijoina olivat yhdysvaltalaiset Paul Nelson ja Richard Sternberg. Skepsis-yhdistys reagoi tilaisuuteen antamalla bioprosessitekniikan laboratoriolle Huuhaa-palkinnon.[22] Leisola kritisoi palkitsemisperusteita palautteessaan Skepsikselle.[23]

Skepsiksen omien sääntöjen mukaan Huuhaa-palkintoa ei myönnetä yksityishenkilöille vaan yhdistyksille. Esimerkiksi vuonna 1989 palkinto suunnattiin WSOY:lle, mutta asia joskus esitetään ikään kuin palkinto olisi osoitettu henkilökohtaisesti Leisolalle, koska hän suomensi kirjan Luonnontieteet eivät tunne evoluutiota (1980).

Usko[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Leisola on (luterilainen) kristitty. Hän pitää Jumalan olemassaoloa perustavana tosiasiana, jota ilman maailmankaikkeus ja ihmisyys jää vaille järjellistä selitystä. Jumalan hyvyyden kanssa on yhdenmukaista, että hän on ilmoittanut itsensä ihmisille sanallisessa muodossa. Jumalan hyvyyden kanssa olisi ristiriidassa, jos Jumala jättäisi ihmisen vaille keskeistä tietoa, jota ihminen tarvitsee ymmärtääkseen itseään ja omaa paikkaansa maailmankaikkeudessa. Leisola katsoo, että on hyviä järkisyitä pitää Raamattua Jumalan aitona ilmoituksena. Hän uskoo Raamatun, Jumalan ilmoituksen, antavan "ainoan uskottavan selityksen elämän suuriin kysymyksiin".

Teoksia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kirjoittanut[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Suomentanut[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Wilder-Smith, Arthur E.: Luonnontieteet eivät tunne evoluutiota. (Die Naturwissenschaften kennen keine Evolution: Experimentelle und theoretisch Einwände gegen die Evolutionstheorie, 1981.) Suomentanut Matti Leisola. Helsinki: WSOY, 1981. ISBN 951-0-10867-7.
  • Scherer, Siegfried & Junker, Reinhard: Evoluutio – kriittinen analyysi. (Evolution: Ein kritisches Lehrbuch, 1998.) Avustajina Harald Binder ym. Suomeksi toimittanut Matti Leisola. Lahti: Datakirjat, 2007. ISBN 978-951-98558-4-4.
  • Pieniä kertomuksia suurista asioista. Wilhelm Busch. Datakirjat Oy 2002.
  • Älykkään suunnitelman idea – silta luonnontieteen ja teologian välillä. W. A. Dembski. Datakirjat Oy 2002.
  • Myytti apinaihmisistä. Marvin L. Lubenow. Datakirjat Oy 2005.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Kuka kukin on 2007, Otava 2006
  2. Insinööritieteiden ja Kemian tekniikan korkeakoulujen dekaanit nimitetty 12.11.2010. Aalto yliopisto. Viitattu 28.1.2011.
  3. Leisola M and Kauppinen V, 1978: Automatic assay of cellulase activity during fermentation. Biotechnol Bioeng 20: 837-846.
  4. Troller J, Smit J, Leisola M, Kallen J, Winterhalter K and Fiechter A, 1988, Crystallization of a lignin peroxidase from the white-rot fungus Phanerochaete chrysosporium. Bio/Technology 6: 571-573.
  5. Visuri K, Kaipainen E, Kivimäki J, Niemi H, Leisola M and Palosaari S, 1990, A new method for protein crystallization using high pressure. Bio/Technology 6: 547–549
  6. Pastinen O, Visuri K and Leisola M, 1998, Xylitol purification by cross-linked glucose isomerase crystals. Biotechnol Tech 12:557-560; Leisola M, Jokela J, Finell J and Pastinen O, 2001, Simulataneous catalysis and product separation by cross-linked enzyme crystals. Biotech Bioeng 72: 501–505; Vuolanto A, Kiviharju K, Nevanen TK, Leisola M, Jokela J, 2003, Development of cross-linked antibody Fab fragment crystals for enantioselective separation of a drug enantiomer. Cryst Growth & Design 3: 777-782
  7. Turunen O, Etuaho K, Fenel F, Vehmaanperä J, Wu X, Rouvinen J and Leisola M, 2001, Combination of weakly stabilizing mutations with a disulfidebridge in the a-helix region of Trichoderma reesei endo-1,4-b-xylanase increases the thermal stability through synergism. J Biotech 88: 37-4
  8. Karimäki J, Parkkinen T, Santa H, Pastinen O, Leisola M, Rouvinen J, Turunen O, 2004, Engineering the substrate specificity of xylose isomerase. Prot Eng Design and Selection 17 (12): 861–869
  9. [1]
  10. Leisola M, Schmidt B, Thanei-Wyss U and Fiechter A, 1985, Aromatic ring cleavage of veratryl alcohol by Phanerochaete chrysosporium. FEBS Lett 189: 267–270
  11. Haemmerli S, Leisola M, Sanglard D and Fiechter A, 1986, Oxidation of Benzo(a)pyrene by extracellular ligninases of Phanerochaete chrysosporium. J Biol Chem 267: 6900–6903
  12. mannitoli ja ksylitoli; von Weymarn N, Kiviharju K and Leisola M, 2002, High level production of D-mannitol with membrane cell-recycle bioreactor. J Ind Microb Biotech 29: 44–49
  13. Nyyssölä A, Pihlajaniemi A, Palva I, von Weymarn N, Leisola M, 2005, Production of xylitol from D-xylose by recombinant Lactococcus lactis. J Biotechnol 118: 55–66
  14. Helanto M, Kiviharju K, Granström T, Leisola M, Nyyssölä A, 2009, Biotechnological production of L-ribose from L-arabinose. Appl Microbiol Biotechnol 83:77–83
  15. http://www.kauppalehti.fi/5/i/yritykset/lehdisto/hellink/tiedote.jsp?selected=kaikki&oid=20090701/12490460704090&industry=&=
  16. Leisola M, 2007: Bioscience, Bioinnovations, and Bioethics. Adv Biochem Eng/Biotech 107: 41–56 Teoksen verkkoversio.
  17. Ojala PJ, Vähäkangas JM, Leisola M , 2005: Evolutionism in the Haeckelian shadow: Harry Federley, the father of the Finnish genetics and eugenics legislation, as a recapitulationist and a Monist propagator. Yearbook for European Culture of Science 1:61-86. Stuttgart, Germany, 2005.
  18. Nuotta.com: Bilsan maikalle kampeen
  19. National Science Teachers Association Disappointed About Intelligent Design Comments Made by President Bush (lehdistötiedote) 3.8.2005. National Science Teachers Association. ”We stand with the nation's leading scientific organizations and scientists, including Dr. John Marburger, the president's top science advisor, in stating that intelligent design is not science. ... It is simply not fair to present pseudoscience to students in the science classroom.” Viitattu 18.9.2016. (englanniksi)
  20. Pikkanen, Antti: Hiljainen huutelija. Aino, 2014, nro 1, s. 36–41. Espoo: Aalto-yliopiston ylioppilaskunta. ISSN 2341-9776. Artikkelin verkkoversio Viitattu 18.9.2016.
  21. Keskustelu kertoo teorian elinvoimasta. Helsingin Sanomat, 26.8.2000. Artikkelin verkkoversio Viitattu 18.9.2016.
  22. "Huuhaa-palkinto kreationistisen opin esittämisestä luonnontieteellisenä seminaarina"
  23. Miksi skeptisyys darvinismia kohtaan olisi huuhaata?

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]