Martti Ahti
Martti Johannes Ahti (s. 2. toukokuuta 1948 Helsinki)[1] on suomalainen valtiotieteen tohtori ja historiantutkija.
Ahti on toiminut Helsingin yliopiston poliittisen historian dosenttina vuodesta 1994 alkaen. Hän on tutkinut erityisesti maailmansotien välisen ajan suomalaista oikeistoradikalismia ja aktivistisukupolvea.[2]
Ura[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Ahti kirjoitti ylioppilaaksi Lauttasaaren yhteiskoulusta 1967, valmistui Helsingin yliopistosta valtiotieteiden kandidaatiksi 1977, valtiotieteiden lisensiaatiksi 1985 ja väitteli valtiotieteiden tohtoriksi 1988. Työuransa hän aloitti freelance-toimittajana Yleisradion ruotsinkielisessä kulttuuritoimituksessa tehden historia-aiheisia ohjelmia 1974–1978. Suomen Akatemian tutkimusassistenttina hän työskenteli 1979–1985, Helsingin yliopiston tutkimusassistenttina ja viransijaisena assistenttina 1986–1988, Hallintohistoriakomitean tutkijana 1989–1992, Helsingin yliopiston yliassistenttina 2000–2001, viransijaisena professorina vuosina 1992, 1996 ja 2000–2001. Vuodesta 2002 lähtien Ahti on työskennellyt vapaana tutkijana ja kääntäjänä.[1]
Ahti pyysi marraskuussa 1978 pääsyä suojelupoliisin arkistossa säilytettyihin vuosilta 1918–1920 peräisin oleviin asiakirjoihin. Suojelupoliisi epäsi pyynnön. Perusteluna oli se, että nämä asiakirjat olivat pakattuna siirtoa odottamassa eikä asiakirjojen etsiminen ollut mahdollista ilman huomattavia ylitöitä. Lisäksi väitettiin, että suojelupoliisin arkistot eivät ole julkisia. Ahti valitti päätöksestä helmikuussa 1979 Korkeimpaan hallinto-oikeuteen, joka ilmoitti omassa päätöksessään huhtikuussa 1980, ettei Ahdin pyyntöön ollut mahdollista suostua suojelupoliisin virkatoimintaa haittaamatta. Kesäkuussa 1981 Mauno Koiviston II hallitus päätti pidentää etsivän keskuspoliisin, valtiollisen poliisin ja suojelupoliisin arkistoihin kuuluvien asiakirjojen salassapitoaikaa 35 vuodella valtion turvallisuuteen ja yksilön oikeusturvaan liittyvien syiden vuoksi. Aiemmin asiakirjat olivat tulleet julkisiksi pääsääntöisesti 25 vuoden kuluttua asiakirjan päiväyksestä, ja päätöksen johdossa julkisina jo olleet asiakirjat muuttuivat salaisiksi. Etsivän keskuspoliisin ja Valpon arkistot avautuivat tutkijoille vasta toukokuussa 1992.[3]
Vuonna 1987 Ahdin väitöskirjasta Salaliiton ääriviivat. Oikeistoradikalismi ja hyökkäävä idänpolitiikka nousi kohu liittyen Mannerheimin osuuteen vuoden 1919 kaappaushankkeisiin. Mannerheimin elämäkerran kirjoittaja Stig Jägerskiöld epäili tutkimuksen pätevyyttä ja vuorineuvos Johan Nykopp arvosteli sitä Mannerheimista epäedullisten tietojen levittämisestä Suomen itsenäisyyden 70-vuotispäivän yhteydessä.[4]
Ahdille myönnettiin tiedonjulkistamisen valtionpalkinto 1975 yhdessä Carita Backströmin kanssa sarjasta Blad ur arbetets historia I–IV. Presidentti Urho Kekkosen juhlasäätiön palkinnon hän sai 1991 ja hän pääsi Suomen historiallisen seuran tutkijajäseneksi 1991.[1]
Teoksia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Blad ur arbetets historia / Sivuja työn historiasta 1-2, tekijät Martti Ahti ja Carita Backström. Yleisradion julkaisusarja 46-47. Yleisradio, Helsinki 1974, 1975
- Asiakirjajulkisuus suojelupoliisin arkistossa : : tutkielma asiakirjajulkisuuden toteutumisesta ja praktisesta käyttöarvosta hallinnon kontrollivälineenä. Tekijä, Helsinki 1981
- Salaliiton ääriviivat : oikeistoradikalismi ja hyökkäävä idänpolitiikka 1918-1919, karttojen piirrokset P.-G. Johansson. Weilin + Göös 1987
- Kaappaus? : suojeluskuntaselkkaus 1921, fascismin aave 1927, Mäntsälän kapina 1932 ; valokuvat Matti Ruotsalainen. Otava 1990
- Aktivisterna och "Andersson" : konspirationer och krigsplaner 1919, skyddskårskonflikten 1921, Mäntsäläupproret 1932, översättning Henrik von Bonsdorff. Schildt, Helsingfors 1991
- Ryssänvihassa : Elmo Kaila 1888-1935 : aktivistin asevoimien harmaan eminenssin ja Akateemisen Karjala-Seuran puheenjohtajan elämäkerta. WSOY 1999
Suomennoksia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Itärajan vartijat 2, 1500-luku ; kirj. Hannu Kujanen, Lars-Folke Landgrén ; Lars-Folke Landgrénin osuuden suomentanut Martti Ahti. Schildt, Espoo 2004
- Torsten Ekman : Suomen kaarti 1812-1905, käsikirjoituksesta suomentanut Martti Ahti. Schildts, Helsinki 2006
- Torsten Ekman : Aleksanteri I. Keisari ja isänmaa, käsikirjoituksesta suomentanut Martti Ahti. Schildts, Helsinki 2013
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ a b c Autio, Veli-Matti: Suomen Historiallisen Seuran matrikkeli 1875–2007, s. 21. Studia Biographica 6. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 2007. ISBN 978-951-746-940-1.
- ↑ Helsingin yliopiston opettaja- ja virkamiesluettelo 1918-2000 : Valtiotieteellinen tiedekunta : Yhteiskuntahistoria
- ↑ Tuomo Olkkonen : Suojelupoliisin arkisto antoi nihkeästi asiakirjoja, Tiellä sananvapauteen sivusto
- ↑ Tuomo Olkkonen : Martti Ahdin väitöskirjaa hutkittiin lukematta, Tiellä sananvapauteen sivusto
| ||||||||||||||
