Marskin Maja

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Mannerheimin metsästysmaja

Marskin Maja eli Suomen Marsalkka Mannerheimin Metsästysmaja on nykyinen museo ja ravintola Lopella. Alun perin maja pihapiireineen rakennettiin 14. divisioonan syntymäpäivälahjaksi Mannerheimille vuonna 1942 ja sijaitsi Rukajärvellä.

Marskin majaan kuuluvat kelohongasta rakennettu metsästysmaja, kalamaja ja sauna. Maja rakennettiin jatkosodan aikana vuonna 1942 ja se oli alkujaan kenraalimajuri Erkki Raappanan komentaman 14. divisioonan sotilaiden lahja 75 vuotta täyttävälle ylipäällikölle, marsalkka Mannerheimille.[1] Alkuperäinen sijaintipaikka oli Lieksajärven rannalla Keihäsniemessä Repolassa Suomen miehittämässä Itä-Karjalassa. Majan suunnittelijana toimi arkkitehti, luutnantti Eino Pitkänen. Pitkänen suunnitteli myös majan sisustuksen, tekstiilejä lukuun ottamatta.[2] Maja luovutettiin lahjakirjalla Mannerheimille 5. kesäkuuta 1942.[1]

Jatkosodan lopussa maja purettiin ja sille etsittiin uusi paikka tulevan valtakunnanrajan länsipuolella. Majan alkuperäiset rakentajat pystyttivät rakennuksen uudelleen Punelian rannalle Lopelle touko- ja kesäkuun aikana 1945. Mannerheim saapui ensimmäisen kerran majalle 21. kesäkuuta 1945, jolloin kenraalimajuri Raappana luovutti juhlallisesti majan avaimet sen isännälle. Hoitamiensa tasavallan presidentin tehtävien ja heikentyneen terveytensä vuoksi marsalkka vieraili majalla sen uudessa sijaintipaikassa tiettävästi vain kahdeksan kertaa, viimeisen kerran syyskuussa 1948.[3]

Mannerheim lahjoitti itselleen tarpeettomaksi käyneen majan vuonna 1948 Suomen Metsästäjäliitolle, jolla ei kuitenkaan ollut käyttöä sille. Lopulta neljä upseerijärjestöä perusti yhdessä Marsalkka Mannerheimin metsästysmaja ry -nimisen yhdistyksen, joka hankki majan tontteineen ja kunnosti sen museoksi.[1] Marskin Maja on ollut avoinna yleisölle kesäisin vuodesta 1959 alkaen. Majassa on avokuisti, iso pirtti takkoineen, keittiö, marsalkan makuuhuone sekä huoneet adjutanteille ja läheteille. Majassa oli alun perin turvekatto, joka korvattiin myöhemmin nykyisellä malkakatolla.[3]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Oksanen, Tauno, Partanen, Jukka & Tuunainen, Pasi: Mannerheim Rukajärvellä. Helsinki: Gummerus, 2009. ISBN 978-951-20-7938-4.

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c Markku Karvonen: Marskin majan 70-vuotisjuhla Yle 28.5.2015. Viitattu 28.3.2017.
  2. Päivi Tervonen et al.: Eino Pitkänen – Arkkitehtinä Kajaanissa, s. 40–41, 51–53. Kajaani: Kainuun museo, 2001. 951-800-275-4.
  3. a b Hannu Tarmio, Pentti Papunen ja Kalevi Korpela (toim.): Suomenmaa: maantieteellis-yhteiskunnallinen tieto- ja hakuteos, osa 5, s. 74. Porvoo-Helsinki: WSOY, 1973. ISBN 951-0-00650-5.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]