Marskin Maja
Marskin Maja eli Suomen Marsalkka Mannerheimin Metsästysmaja on nykyisin museona ja ravintolana toimiva rakennus Lopella. Alun perin maja pihapiireineen rakennettiin 14. divisioonan syntymäpäivälahjaksi Mannerheimille vuonna 1942 ja sijaitsi Lieksajärvellä.
Marskin majaan kuuluvat kelohongasta rakennettu metsästysmaja, kalamaja ja sauna. Maja rakennettiin jatkosodan aikana vuonna 1942 ja se oli alkujaan kenraalimajuri Erkki Raappanan komentaman 14. divisioonan sotilaiden lahja 75 vuotta täyttävälle ylipäällikölle, marsalkka Mannerheimille.[1] Alkuperäinen sijaintipaikka oli Lieksajärven rannalla Keihäsniemessä Repolassa Suomen miehittämässä Itä-Karjalassa.[2] Majan suunnittelijana toimi arkkitehti, luutnantti Eino Pitkänen. Pitkänen suunnitteli myös majan sisustuksen, tekstiilejä lukuun ottamatta.[3] Maja luovutettiin lahjakirjalla Mannerheimille 5. kesäkuuta 1942.[1]
Majan rakentamiseen osallistui joukko taitavia kirvesmiehiä divisioonan kaikista komppanioista. Tykistö huolehti rakentamiseen tarvittujen kelohirsien kaatamisesta ja kuljetuksesta. Majan sisustukseen ja irtaimiston hankkimiseen osallistui 200 lottaa.[4]
Jatkosodan lopussa maja purettiin ja sen kaikki materiaali kuljetettiin ja varastoitiin Suomen puolelle Lieksaan. Majalle etsittiin uutta paikkaa tulevan valtakunnanrajan länsipuolelta. Sille ehdotettuja sijoituspaikkoja olivat muun muassa eräs Koitereen saari sekä hiekkarantainen alue Keurusselällä, mutta lopulta se päädyttiin pystyttämään Leppäniemen kartanon alueelle, Punelian rannalle Lopelle.[5] Sieltä Mannerheim osti 4,18 hehtaarin laajuisen alueen, jonka kartanon omistaja olisi ollut valmis lahjoittamaankin, mutta Mannerheim mieluummin päätti maksaa siitä 50 000 markkaa.[6] Sinne majan alkuperäiset rakentajat pystyttivät rakennuksen uudelleen touko- ja kesäkuun aikana 1945. Mannerheim saapui ensimmäisen kerran majalle 21. kesäkuuta 1945, jolloin kenraalimajuri Raappana luovutti juhlallisesti majan avaimet sen isännälle.[7] Hoitamiensa tasavallan presidentin tehtävien ja heikentyneen terveytensä vuoksi marsalkka vieraili majalla sen uudessa sijaintipaikassa tiettävästi vain kahdeksan kertaa, viimeisen kerran syyskuussa 1948.[8]
Mannerheim lahjoitti itselleen tarpeettomaksi käyneen majan vuonna 1948 Suomen Metsästäjäliitolle, jolla ei kuitenkaan ollut käyttöä sille. Lopulta vuonna 1957 neljä upseerijärjestöä perusti yhdessä Marsalkka Mannerheimin metsästysmaja ry -nimisen yhdistyksen, joka hankki majan tontteineen ja kunnosti sen museoksi.[1] Marskin Maja on ollut avoinna yleisölle kesäisin vuodesta 1959 alkaen.[9] Siellä voidaan myös järjestää erilaisia juhlia, kokouksia ja muita tapahtumia.[10]
Majassa on avokuisti, iso pirtti takkoineen, keittiö, marsalkan makuuhuone sekä huoneet adjutanteille ja läheteille.[4] Päärakennuksen lisäksi alueella on sauna ja kalamaja.[11] Majassa oli alun perin turvekatto, joka korvattiin myöhemmin nykyisellä malkakatolla.[8]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Oksanen, Tauno, Partanen, Jukka & Tuunainen, Pasi: Mannerheim Rukajärvellä. Helsinki: Gummerus, 2009. ISBN 978-951-20-7938-4
Viitteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- 1 2 3 Markku Karvonen: Marskin majan 70-vuotisjuhla Yle 28.5.2015. Viitattu 28.3.2017.
- ↑ Marskin Maja marskinmaja.net. Viitattu 4.7.2025.
- ↑ Päivi Tervonen et al.: Eino Pitkänen – Arkkitehtinä Kajaanissa, s. 40–41, 51–53. Kajaani: Kainuun museo, 2001. ISBN 951-800-275-4
- 1 2 Pentti Perttuli: ”Rakentamispäätös ja majan suunnittelu”, Marskin Maja, s. 10–11. Suomen Marsalkka Mannerheimin Metsästysmaja ry, 2023. ISBN 978-952-94-7376-2
- ↑ Pentti Perttuli: ”Metsästysmaja siirretään Suomeen”, Marskin Maja, s. 22. Suomen Marsalkka Mannerheimin Metsästysmaja ry, 2023. ISBN 978-952-94-7376-2
- ↑ Pentti Perttuli: ”Suomen marsalkka Leppänimen kartanossa Saara ja Paavo Kassarin vieraana”, Marskin Maja, s. 23. Suomen Marsalkka Mannerheimin Metsästysmaja ry, 2023. ISBN 978-952-94-7376-2
- ↑ Pentti Perttuli: ”Oma tupa, oma lupa”, Marskin Maja, s. 27. Suomen Marsalkka Mannerheimin Metsästysmaja ry, 2023. ISBN 978-952-94-7376-2
- 1 2 Hannu Tarmio, Pentti Papunen ja Kalevi Korpela (toim.): Suomenmaa: maantieteellis-yhteiskunnallinen tieto- ja hakuteos, osa 5, s. 74. Porvoo-Helsinki: WSOY, 1973. ISBN 951-0-00650-5 .
- ↑ Pentti Perttuli: ”Työtä ja toimintaa Marskin majan hyväksi”, Marskin Maja, s. 54. Suomen Marsalkka Mannerheimin Metsästysmaja ry, 2023. ISBN 978-952-94-7376-2
- ↑ Ravintolapalvelut marskinmaja.fi. Viitattu 4.7.2025.
- ↑ Pentti Perttuli: ”Metsästysmajan rakennukset kohoavat uudelleen Lopen Punelianjärven rannalle”, Marskin Maja, s. 27. Suomen Marsalkka Mannerheimin Metsästysmaja ry, 2023. ISBN 978-952-94-7376-2
Aiheesta muualla
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Marskin Maja
- Marskin Majan historiasta kertovat sivut (Arkistoitu – Internet Archive)
| Etelä-Karjala | |
|---|---|
| Etelä-Pohjanmaa | |
| Etelä-Savo | |
| Kainuu | |
| Kanta-Häme | |
| Keski-Suomi | |
| Kymenlaakso | |
| Lappi | |
| Pirkanmaa | |
| Pohjois-Karjala | |
| Pohjois-Savo | |
| Päijät-Häme | |
| Uusimaa | |
| Varsinais-Suomi |