Marjatuomipihlaja

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Marjatuomipihlaja
Amelanchier alnifolia.jpg
Uhanalaisuusluokitus

Elinvoimainen [1]

Elinvoimainen

Tieteellinen luokittelu
Domeeni: Aitotumaiset Eucarya
Kunta: Kasvit Plantae
Alakunta: Putkilokasvit Tracheobionta
Kaari: Siemenkasvit Spermatophyta
Alakaari: Koppisiemeniset Magnoliophytina
Luokka: Kaksisirkkaiset Magnoliopsida
Lahko: Rosales
Heimo: Ruusukasvit Rosaceae
Alaheimo: Mehevähedelmäiset Maloideae
Suku: Tuomipihlajat Amelanchier
Laji: alnifolia
Kaksiosainen nimi

Amelanchier alnifolia
(Nutt.) Nutt. ex M.Roemer[2]

Amelanchier alnifolia range map.svg
Katso myös

 Wikispecies-logo.svg Marjatuomipihlaja Wikispeciesissä
 Commons-logo.svg Marjatuomipihlaja Commonsissa

Marjatuomipihlaja (Amelanchier alnifolia) on ruusukasvien heimoon ja tuomipihlajien sukuun kuuluva kasvilaji, joka kasvaa luonnonvaraisena Pohjois-Amerikan keski- ja länsiosissa.[3] Marjatuomipihlajan viljelyyn valituista lajikkeista käytetään myös nimeä saskatoon, joka tulee creen kielen tuomipihlajan marjaa merkitsevästä sanasta misâskwatômin. Kanadassa sijaitseva Saskatoonin kaupunki on saanut nimensä tästä kasvista.

Ulkonäkö ja koko[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Marjatuomipihlaja on tiheähaarainen pensas tai pieni puu, joka kasvaa 1–6, harvoin jopa 10 metrin korkuiseksi[4]. Marjatuomipihlaja kasvaa usein ryhminä. Kasvin oksat ovat punaruskeita. Lehdet ovat pyöreähköjä, 3–5 cm:n pituisia; niiden kärjissä on hammastusta.

Marjatuomipihlaja kukkii aikaisin keväällä, jolloin lehdet ovat vasta puhkeamassa. Valkoisia, halkaisijaltaan noin 2–3 senttimetrin mittaisia kukkia on runsaasti. Pienehköt, sinimustat marjat kypsyvät kesä–heinäkuussa.

Käyttö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Marjatuomipihlajaa viljellään Pohjois-Amerikassa marjakasvina. Amerikan alkuperäisasukkaat käyttivät marjoja pemmikaanin maustamiseen. Marjoja voidaan käyttää piirakoihin, hilloihin sekä viinien ja oluen maustamiseen tai syödä sellaisenaan. Marjat sisältävät erittäin runsaasti antioksidantteja, kalsiumia, kaliumia, magnesiumia, kuitua, beetakaroteenia ja rautaa. Marjatuomipihlaja luetaan usein mukaan niin kutsuttuun "superfruit"-ryhmään.

Nimitykset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kasvista käytetty englanninkielinen nimi serviceberry viittaa sen käyttöön hautajaistoimituksissa uudisraivauksen aikoina. Tuolloin talvella kuolleet tavattiin haudata varhaiskeväästä, jolloin ainoa kukkiva kasvi oli marjatuomipihlaja. Kukat olivat myös merkkinä siitä, että routa oli sulanut tarpeeksi, että hautoja voitiin taas kaivaa.[5]

Tieteellinen sukunimi Amelanchier on peräisin ranskan sanasta amélanche, joka tarkoittaa tuomipihlajaa. Ranskan sana puolestaan tulee kaakkoisoksitaanin sanasta amelanca, joka on kehittynyt mustaa tarkoittavasta sanasta melanco yhdistyneenä muinaisliguurilaiseen etuliitteeseen. Nimitys johtuu marjojen lähes mustasta väristä ja on sukua mm. muinaiskreikan mustaa tarkoittavalle sanalle mélas sekä latvian sanalle melns[6]. Lajinimi alnifolia puolestaan merkitsee lepänlehtistä ja viittaa marjatuomipihlajan lehtiin, jotka muistuttavat leppien (Alnus) lehtiä.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Botanic Gardens Conservation International (BGCI) & IUCN SSC Global Tree Specialist Group: Amelanchier alnifolia IUCN Red List of Threatened Species. Version 2020-1. 2018. International Union for Conservation of Nature, IUCN, Iucnredlist.org. Viitattu 26.3.2020. (englanniksi)
  2. Integrated Taxonomic Information System (ITIS): Amelanchier alnifolia (TSN 25109) itis.gov. Viitattu 5.9.2012. (englanniksi)
  3. PFAF
  4. Amelanchier alnifolia E-Flora BC: Electronic Atlas of the Flora of British Columbia. Viitattu 5.9.2012.
  5. Fleur du jour - Chicago Tribune
  6. Wiktionary:Amélanche

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]