Manuel de Godoy

Manuel de Godoy, Francisco Bayeun maalaama muotokuva noin vuodelta 1792.

Manuel de Godoy Álvarez de Faria Ríos Sánchez Zarzosa, la Pazin ja Basanon ruhtinas, Alcudian ja Succan herttua (12. toukokuuta 1767 Castuera, Badajoz, Espanja – 4. lokakuuta 1851 Pariisi, Ranska) oli espanjalainen hoviherra ja valtiomies, joka toimi Espanjan pääministerinä vuosina 1792–1798 ja 1801–1808. Hänen ulkopolitiikkansa osoittautui Espanjalle ja Bourbonin hallitsijasuvulle tuhoisaksi. Godoyn ura päättyi kuningas Kaarle IV:n kruunustaluopumiseen maaliskuussa 1808.

Uran alku

Godoy syntyi ikivanhaan mutta köyhään aatelissukuun. Opiskeltuaan grammatiikkaa ja taiteita San Antónin seminaarissa Badajozissa hän valitsi sotilasuran. Hän tuli 17-vuotiaana vuonna 1784 veljensä mukana Madridiin ja liittyi kuninkaalliseen henkivartiostoon. Komeana ja henkevänä miehenä hän pääsi pian kruununprinssessa Maria Luisan suosioon ja hänestä tuli tämän rakastaja. Kun Maria Luisan puoliso nousi joulukuussa 1788 Espanjan kuninkaaksi nimellä Kaarle IV, Godoy alkoi pian saada korkeita arvonimiä ja virkoja.

Godoy ratsailla, Francisco de Goyan maalaus vuodelta 1794.

Toisaalta Godoyn nopea nousu ei välttämättä johtunutkaan asemasta Maria Luisan rakastajana. Toisen selityksen mukaan hän kiinnitti tulevan kuningasparin huomion syyskuussa 1788 tapahtuneessa ratsastusonnettomuudessa, jossa hän hallitsi hevosensa hyvin vaikka putosikin ratsailta, ja saavutti nopeasti näiden luottamuksen. Yhtä kaikki hänet nimitettiin vuonna 1788 kenraaliadjutantiksi, ja vuonna 1792 hän sai kenraaliluutnantin sotilasarvon sekä Alvarezin markiisin ja Alcudian herttuan arvot. Hänet nimitettiin myös valtioneuvoston jäseneksi. Hänellä oli tästä alkaen hyvin vahva ote Espanjan kuningasperheestä.

Pääministerikaudet

Godoy nimitettiin 15. marraskuuta 1792 Espanjan pääministeriksi kreivi Pedro de Arandan tilalle vain 25-vuotiaana. Vaikka hänellä oli jonkin verran valtiomiestaitoja, Espanjan asiat alkoivat pian luisua epäsuotuisaan suuntaan. Hänen toivottiin kykenevän diplomatiallaan pelastamaan Bourbon-sukuisen Ranskan kuninkaan Ludvig XVI:n kuolemantuomiolta, mutta se ei onnistunut. Koska Espanja oli tukenut syrjäytettyä kuningasta, Ranskan kansalliskonventti julisti maaliskuussa 1793 sodan Espanjalle. Espanjalaiset saivat sodan alussa joitain voittoja, mutta pian se kääntyi tappiolliseksi. Godoy neuvotteli Espanjan puolesta heinäkuussa 1795 allekirjoitetun Baselin rauhansopimuksen, mistä hyvästä Kaarle IV antoi hänelle arvonimen príncipe de la Paz, ”rauhan ruhtinas”.

Seuraavaksi Godoy päätti liittoutua Ranskan kanssa Englantia vastaan ja solmi vuonna 1796 San Ildefonson sopimuksen, joka oli tarkoitettu sekä puolustus- että sotaliitoksi. Pian tämän jälkeen Espanja julisti Englannille sodan. Espanjan laivasto kärsi kuitenkin tappion Cabo de São Vicenten meritaistelussa eikä Ranska antanut liittolaiselleen Espanjalle paljoakaan tukea. Samaan aikaan Godoyn yritykset toteuttaa Espanjassa yhteiskunnallisia uudistuksia epäonnistuivat, ja hänen skandaalimainen ja ylellinen elämäntapansa herätti pahennusta.

Godoy erotettiin pääministerin tehtävistä vuonna 1798, mutta sen jälkeenkin hän säilytti kuningasperheen suosion ja suuren vaikutusvallan hovissa. Hänet nimitettiin uudelleen pääministeriksi jo vuonna 1801, jolloin sota Englantia vastaan jatkui edelleen. Ranskan painostuksesta hän määräsi nyt hyökkäyksen Englannin liittolaista Portugalia vastaan, mistä seurasi kolme viikkoa kestänyt niin sanottu appelsiinien sota. Godoy toimi tässä sodassa myös Espanjan joukkojen komentajana. Kun Ranskan johtaja Napoleon jätti huomiotta Espanjan edut vuonna 1802 Englannin kanssa solmimassaan Amiensin rauhassa, Godoyn ja hänen ulkopolitiikkansa vastustajat alkoivat ryhmittyä kruununprinssi Ferdinandin (tuleva kuningas Ferdinand VII) ympärille.

Godoy vuonna 1807 tai 1808, Antonio Carniceron maalaus.

Sota Ranskan ja Englannin välillä puhkesi uudelleen jo vuonna 1803, mutta tällä kertaa Godoy päätti aluksi pitää Espanjan puolueettomana. Joulukuussa 1804 hän määräsi kuitenkin uudelleen julistettavaksi sodan Englannille. Nyt hänestä tuli kaikkien Espanjan sotavoimien ja laivaston ylipäällikkö eli generalissimus. Espanja kärsi kuitenkin merellä katastrofaalisen tappion Trafalgarin taistelussa lokakuussa 1805. Godoy sai vähitellen parannettua suhteita Napoleoniin, ja vuonna 1807 Ranska ja Espanja sopivat Fontainebleaun sopimuksella jakavansa Portugalin. Tässä sopimuksessa Godoylle luvattiin oma ruhtinaskunta, Portugalin eteläosasta lohkaistava Algarve. Suunnitelma Portugalin jakamiseksi ei kuitenkaan toteutunut sopimuksen mukaisesti. Muutamaa kuukautta myöhemmin julkisuuteen tuli tieto, että Napoleon aikoi liittää joitain Espanjan alueita Ranskaan, mikä johti Espanjassa Bourbonien ja Godoyn vastaisen vihan purkautumiseen.

Maasta pakenemassa ollut hovi joutui Aranjuezissa 18. maaliskuuta kruununprinssi Ferdinandin yllytyksestä kapinaan nousseen väkijoukon vangiksi. Kuningas Kaarle IV joutui luopumaan kruunusta Ferdinandin hyväksi. Godoy piestiin ja melkein tapettiin, mutta hän pelasti henkensä julistamalla olevansa uskollinen uudelle hallitsijalle. Sen jälkeen kuningas Ferdinand VII vangitutti hänet. Godoy kuitenkin vapautettiin Napoleonin pyynnöstä jo toukokuussa 1808, jotta hän voisi osallistua Ferdinandin ja Kaarlen kanssa Bayonnessa pidettyyn kokoukseen, jossa molemmat kuninkaat joutuivat luopumaan kruunusta.

Ensimmäinen avioliitto ja lapset

Godoy nai vuonna 1797 María Teresa de Borbón y Vallabrigan (1780–1828), joka oli kuningas Kaarle III:n veljentytär ja Kaarle IV:n serkku. Heille syntyi vuonna 1800 tytär Carlota. Godoyn huhuttiin menneen myös salaa naimisiin rakastajattarensa, erään upseerin tyttären Pepita Tudón kanssa. Heille syntyi kaksi aviotonta poikaa. Vuonna 1807 kuningas myönsi Tudólle Castillofielin kreivittären arvon ja kuningatar nimitti tämän hovinaisekseen. María Teresa erosi Godoysta vuonna 1808.

Vuodet maanpaossa

Godoy vuonna 1816, José de Madrazon maalaus.

Godoy asui Bayonnen tapahtumien jälkeen rakastajattarensa Tudón ja kaikkien kolmen lapsensa kanssa vallasta syöstyn Kaarle IV:n ja kuningatar Maria Luisan seurana ensin Ranskan Compiègnessa, Aix-en-Provencessa ja Marseillessa sekä vuodesta 1812 Roomassa aina Kaarlen vuonna 1819 tapahtuneeseen kuolemaan asti. Vuoden 1830 heinäkuun vallankumouksen jälkeen Godoy asettui Pariisiin, jossa hän yritti perustaa yritystoimintaa. Myöhemmin hän eli Ranskan kuninkaan Ludvig Filipin myöntämällä vaatimattomalla eläkkeellä.

Vaimonsa kuoltua Espanjassa vuonna 1829 Godoy meni naimisiin Tudón kanssa, mutta he erosivat vuonna 1835, jolloin Tudó palasi Espanjaan.

Godoy julkaisi vuosina 1836–1838 viisiosaiset muistelmat. Hän sai vuonna 1837 takaisin useimmat arvonimistään ja osan vanhoista läänityksistään, ja vuonna 1847 Espanjan kuningatar Isabella II:lta myös eläkkeen ja luvan palata Espanjaan, mutta jo yli 80-vuotiaana ja sairaana hän jäi asumaan Pariisiin, jossa kuoli neljä vuotta myöhemmin. Hänet on haudattu Père Lachaisen hautausmaalle vaatimattomaan hautaan.

Muuta

Francisco de Goya maalasi kuuluisan teoksensa Alaston Maja luultavasti alkuaan Godoyn tilauksesta. Se oli yksi useista Godoyn omistamista alastomia naisia esittävistä maalauksista, jotka olivat esillä yksityisessä salissa hänen palatsissaan. Godoy omisti myös sen rinnakkaisteoksen Puettu Maja. Maalausten mallina olleen naisen arvellaan olleen joko Pepita Tudó tai Alban herttuatar.

Aiheesta muualla

• Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Manuel de Godoy Wikimedia Commonsissa