Cabo de São Vicenten taistelu (1797)

Kohteesta Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Tämä artikkeli kuvaa Cabo de São Vicenten edustalla vuonna 1797 käytyä taistelua. Muita vastaavasti nimettyjä taisteluita on täsmennyssivulla.
Cabo de São Vicenten taistelu
Osa Ranskan vallankumoussotia
Cabo de São Vicenten taistelu Robert Cleveleyn maalauksessa
Cabo de São Vicenten taistelu Robert Cleveleyn maalauksessa
Päivämäärä:

14. helmikuuta 1797

Paikka:

Cabo de São Vicenten edustalla, Portugalin rannikolla

Lopputulos:

Britannian voitto

Osapuolet

Union flag 1606 (Kings Colors).svg Iso-Britannia

Espanjan lippu Espanja

Komentajat

Union flag 1606 (Kings Colors).svg amiraali John Jervis
Union flag 1606 (Kings Colors).svg vara-amiraali William Waldegrave
Union flag 1606 (Kings Colors).svg vara-amiraali Charles Thompson
Union flag 1606 (Kings Colors).svg kontra-amiraali William Parker
Union flag 1606 (Kings Colors).svg kommodori Horatio Nelson

Espanjan lippu amiraali José de Córdoba

Vahvuudet

15 linjalaivaa
5 fregattia
1 sluuppi
1 kutteri

27 linjalaivaa
7 fregattia

Tappiot

73 kaatunutta
327 haavoittunutta

4 vallattua alusta
250 kaatunutta
550 haavoittunutta
3000 vankia

Cabo de São Vicenten taistelu käytiin 14. helmikuuta 1797 amiraali Sir John Jervisin komentaman Britannian kuningaskunnan Välimeren laivaston ja Don José de Córdoban komentaman Espanjan laivaston välillä Portugalin rannikolla Cabo de São Vicenten edustalla.

Taustaa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Espanja julisti lokakuussa 1796 sodan Britannialle ja Portugalille, mikä aiheutti Britannian Välimeren laivastolle vakavan uhan toimia alueella. Yhdistyneet Ranskan ja Espanjan laivastot, joissa oli yhteensä 38 linjalaivaa, olisivat lyöneet Britannian Välimeren laivaston 15 linjalaivaa avoimessa taistelussa, mikä pakotti britit vetäytymään Korsikalta ja Elbalta.

Espanjan Cartagenassa olevan 27 linjalaivan laivasto-osaston odotettiin alkuvuodesta 1797 liittyvän Ranskan Brestissä olevaan laivastoon. Espanjalainen laivasto-osasto purjehti Välimerelle saattaen samalla Cádiziin matkalla olevaa 57 rahtialuksen saattuetta, jonka lastina oli pääasiassa elohopeaa.

Laivasto-osasto purjehti 1. helmikuuta Cartagenasta Don José de Cordóban johdolla ja sen olisi pitänyt kyetä purjehtimaan turvallisesti Cádiziin, mutta itätuuli painoi aluksia kauemmas Atlantille kuin oli tarkoitus. Tuulen tyynnyttyä alukset jatkoivat purjehdustaan kohti Cádizia.

Samanaikaisesti amiraali Sir John Jervisin komentaman Brittiläisen Välimeren laivaston kymmenen linjalaivaa purjehti Targusista tavoitteenaan Espanjan laivasto-osaston kohtaaminen. Jervisin osastoon liittyi 6. helmikuuta Cabo de São Vicenten edustalla kontra-amiraali William Parkerin johtamat Kanaalin laivastosta lähetetyt viisi linjalaivaa.

Kuninkaallisen laivaston kommodori Horatio Nelsonin komennossa ollut fregatti HMS Minerva purjehti 11. helmikuuta tiheässä sumussa havaituksi tulematta Espanjan laivasto-osaston lävitse. Nelson liittyi muuhun osastoon 13. helmikuuta Espanjan rannikolla ja ilmoitti samalla Jervisille matkalla olevasta Espanjan laivastosta. Nelsonilla ei kuitenkaan ollut tietoa vihollislaivaston koosta, koska sumu oli estänyt alusten laskennan.

Lopputulos[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Taistelussa Kuninkaallisen laivaston tappiot olivat kaatuneina 73 ja haavoittuneina 327 miestä, joista oli 227 vaikeasti haavoittuneita. Espanjan laivaston aluksista neljä vallattiin. Espanjan laivaston tappiot olivat suuremmat, ainoastaan San Nicolásin kannelle kaatui 144 miestä ja yhteensä oletettavasti kaatuneita oli 250 ja haavoittuneita 550. Lisäksi vallattujen alusten miehistöt (noin 3 000 henkeä) joutuivat sotavankeuteen.

Laivastot[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Brittiläinen Sir John Jervisin laivasto-osasto[1]
Alus tykkejä komentaja tappiot Huom!
HMS Victory 100 Robert Calder
George Grey
1 kaatunut
5 haavoittunutta[2]
amiraali Sir John Jervisin lippulaiva
Britannia 100 Thomas Foley 1 haavoittunut[3] vara-amiraali Charles Thompsonin lippulaiva
Barfleur 98 James Richard Dacres - vara-amiraali William Waldegrave
Blenheim 90 Thomas Lenox Frederick - -
Prince George 90 John Irwin - kontra-amiraali William Parkerin lippulaiva
Namur 90 James Hawkins Whitshed - -
Culloden 74 Thomas Troubridge - -
Orion 74 James Saumarez - -
Colossus 74 George Murray - -
Irresistible 74 George Martin - -
Egmont 74 John Sutton - -
Goliath 74 Charles H. Knowles - -
Captain 74 Ralph Willett Miller - kommodori Horatio Nelsonin lippulaiva
Excellent 74 Cuthbert Collingwood - -
Diadem 64 George Henry Towry - -
Minerve 38 George Cockburn - -
Lively 32 Lord Garlies - -
Niger 32 Edward James Foote - -
Southampton 32 James Macnamara - -
Bonne-Citoyenne 20 Charles Lindsay - -
Raven 18 William Prowse - sluuppi
Fox 10 John Gibson - kutteri

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Winfield, Rif: British Warships in the Age of Sail 1793-1817 - Design, Construction and Fates, s. 82. Minnesota: Seaforth Publishing, 2005. ISBN 978-1-84415-717-4. (englanniksi)

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Winfield, Rif s. XVII
  2. Winfield, Rif s. 2
  3. Winfield, Rif s. 1
Käännös suomeksi
Tämä artikkeli tai sen osa on käännetty tai siihen on haettu tietoja muunkielisen Wikipedian artikkelista.