Maksim Martsinkevitš

Maksim Martsinkevitš

Maksim Sergejevitš Martsinkevitš (ven. Макси́м Серге́евич Марцинке́вич; 8. kesäkuuta 1984 Moskova – 16. syyskuuta 2020 Tšeljabinskin alue) oli venäläinen uusnatsi ja rikollinen. Häntä pidettiin ennen kuolemaansa maan tunnetuimpana kansallissosialistisena vaikuttajana. Hänestä käytettiin lempinimeä "Tesak" ("piilukirves"). Hän tuli tunnetuksi oman käden oikeuteen keskittyneistä hankkeistaan ja niiden yhteydessä kuvatuista kidutusvideoista.

Elämä

Varhaiset vaiheet

Martsinkevitš opiskeli tieteen ja teknologian MISiS-yliopistossa, mutta ei valmistunut. Hänen asepalveluksensa keskeytyi. Martsinkevitš teki lyhyesti rakennusalan töitä, mutta siirtyi sitten täyspäiväiseksi skinheadiksi. Hän siirtyi usein uusnatsiryhmästä toiseen. Jonkin aikaa Martsinkevitš johti Aleksandr Ivanov-Suharevskin puolueen Narodnaja natsionalnaja partijan aluejärjestöä.

Format-18 ja ensimmäinen rikostuomio

Martsinkevitšin ensimmäinen oma järjestö oli Format-18, jonka hän perusti vuonna 2005. Liikkeen jäsenet videoivat harjoitteluaan kuntosalilla ja puolisotilaallista valmistautumistaan luonnon keskellä. Suurinta suosiota ryhmä sai videoillaan väkivallanteoista ei-slaavilaisilta näyttäneitä henkilöitä vastaan. Ei ole tiedossa, kuinka moni videoista oli aito ja kuinka moni lavastettu. Videoissa esitettiin muun muassa lavastettu tadžikistanilaisen huumekauppiaan teloitus, jonka suorittivat Ku Klux Klan -asuiset henkilöt metsässä. Martsinkevitš oli Venäjällä tunnettu jo ennen YouTuben perustamista, mutta sai yhtenä ensimmäisistä venäläisistä suosiota YouTuben kautta. Monet ryhtyivät jäljittelemään etnisiin vähemmistöihin kohdistettua väkivaltaista toimintaa. Brittiläinen Ross Kemp julkaisi venäläisille uusnatseille omistetun dokumentin osana dokumenttisarjaansa Ross Kemp ja rikollisjengit. Sen päähenkilöihin kuului Martsinkevitš.

Helmikuussa 2007 Martsinkevitš häiriköi klubilla Moskovassa pidettyä poliittista väittelyä, johon osallistui Aleksei Navalnyi. Hän teki kädellään natsitervehdyksen, huuteli siihen liittyviä sloganeita ja kertoi aikovansa tappaa liberaalit. Martsinkevitš pidätettiin välikohtauksesta kesällä 2007. Hän sai tästä teosta ensimmäisen tuomionsa. Hän vapautui joulukuussa 2010, mutta Format-18 päätti toimintansa. Martsinkevitš julkaisi vankeuskokemuksestaan kirjan Restrukt. Se luokiteltiin Venäjällä myöhemmin ekstremistiseksi materiaaliksi samoin kuin Martsinkevitšin tekemät elokuva-arvostelut.

Restrukt, pako ja toinen tuomio

Vuonna 2011 Martsinkevitš perusti nuorisoliikkeen Restrukt, jonka toimintaan kuului "pedofiilien metsästäminen". Natsiteemoja ei enää korostettu. Martsinkevitš alkoi järjestää koulutuksia, joissa opetti varastamaan kaupoista ja toimimaan "oikein" pidätyksen jälkeen. Okkupai-pedofilija oli kuitenkin hanke, josta Restrukt tuli tunnetuimmaksi. Jäsenet houkuttelivat teini-ikäisiä mukaansa avuksi pedofiileiksi arveltujen henkilöiden laittomiin kiinniottoihin, joiden jälkeen kiinniotettuja nöyryytettiin ja pahoinpideltiin. Väkivallantekoja kutsuttiin "safareiksi", joihin ihmisille myytiin lippuja. Pahoinpitelyt myös videoitiin, ja videot levisivät netissä laajalti. Tämäkin toiminta tuotti jäljittelijöitä, jotka pyrkivät tunnistamaan pedofiileiksi oletettuja henkilöitä. Okkupai-pedofilija johti myös homojen vainoamiseen, koska liike samaisti homoseksuaalisuuden ja pedofilian. Ben Steele teki liikkeen käynnistämästä homojen vainosta dokumentin Hunted: The War Against Gays In Russia. Okkupai-pedofilijan toiminta herätti tämän jälkeen kansainvälistä kiukkua; seksuaalivähemmistöillä ei ollut Venäjällä laillista mahdollisuutta puolustaa itseään, koska Venäjä kriminalisoi "homopropagandan". Videoillaan Martsinkevitšin seuraajat muun muassa pakottivat "ei-perinteisesti seksuaalisesti suuntautuneet" juomaan virtsaa.

Restrukt järjesti myös muita oman käden oikeutta edustaneita Okkupai-teemaisia hankkeita, jotka suunnattiin laittomasti maassa olleita ja alkoholia alaikäisille välittäneitä vastaan. Yhden kampanjan Restrukt käynnisti oletettuja huumekauppiaita vastaan. Moskovassa tehtiin tämän seurauksena vuosina 2013–2014 monia hyökkäyksiä, joissa huumekauppiaiksi arveltuja henkilöitä pahoinpideltiin muun muassa kaasulla ja metalliputkilla. Yksi uhreista kuoli vammoihinsa.

Restrukt-liike laajeni kymmenillä Venäjän alueilla ja monissa aiemmin Neuvostoliittoon kuuluneissa maissa toimivaksi. Martsinkevitš ei väitetysti enää henkilökohtaisesti johtanut hyökkäyksiä vaan toimi pikemminkin liikkeen julkisina kasvoina. Hän omaksui muodollisen pukeutumistyylin ja alkoi esiintyä puvussaan "asiantuntijana" useilla Venäjän televisiokanavoilla. Vuoden 2013 lopussa kuitenkin paljastui, että myös Martsinkevitš oli yhä mukana suorassa toiminnassa. Hän pakeni marraskuussa 2013 ensin Thaimaahan ja sitten Kuuballe saatuaan kuulla rikostutkinnan häntä vastaan käynnistetyn. Joulukuussa 2013 Martsinkevitš vangittiin Venäjällä poissaolevana ekstremismistä syytettynä. Tammikuussa 2014 hän väitti haastattelussa syytteiden olevan pedofiilien puolestapuhujien masinoimia. Pian hänet pidätettiin Kuuballa kansainvälisellä pidätysmääräyksellä. Martsinkevitš palautettiin Venäjälle ja vangittiin Moskovassa. Hänet tuomittiin viiden vuoden tuomioon vankileirillä. Oikeudessa kuitenkin sivuutettiin homoihin kohdistunut viha ja väkivalta. Martsinkevitšin tuomio lievennettiin valituksen myötä alle kolmen vuoden kestoiseksi.

Kesällä 2014 Restrukt-liike hajotettiin. Moskovan mellakkapoliisi teki iskun sen ensimmäiseen yleisvenäläiseen kongressiin, jolloin monet liikkeen aktiivisimmista toimijoista vangittiin ja asetettiin syytteisiin. Syytteet koskivat muun muassa puhelinten varastelua huumekauppiaiksi oletetuilta henkilöiltä.

Myöhemmät rikokset ja kuolema

Vuonna 2017 Martsinkevitš todettiin syylliseksi vihanlietsontaan, huliganismiin, ryöstöön ja omaisuuden tuhoamiseen. Ratkaisu kumottiin, mutta uudessa oikeudenkäynnissä joulukuussa 2018 Martsinkevitš sai kymmenen vuoden vankeustuomion ryöstöstä ja huliganismista.

Martsinkevitšin ilmoitettiin tehneen 36-vuotiaana itsemurhan ollessaan vangittuna Tšeljabinskin alueella. Hänen asianajajansa väitti, ettei kuolema ollut itsemurha. Martsinkevitš oli kuitenkin jättänyt jälkeensä itsemurhaviestin ja puhunut Lenta.rulle hiljattain kuolemaan liittyneistä aiheista. Hänet oli ollut tarkoitus siirtää Moskovaan kuulusteltavaksi vuonna 1999 tehdystä rikoksesta.

Arvot ja mielipiteet

Martsinkevitšiä on maailmankuvaltaan luonnehdittu muun muassa uusnatsiksi ja homovastaiseksi ultranationalistiksi. Hän itse piti suhdettaan nationalismiin osittain ongelmallisena, koska hän ei pitänyt läheskään kaikesta venäläisyydeksi mieltämästään. Hän kertoi arvostavansa venäläisyydessä "heteroseksuaalisuutta" ja "venäjän kieltä". Martsinkevitš piti Adolf Hitleriä kiistattomana taloudellisena ja poliittisena nerona. Hän ei kertomansa mukaan tiennyt, mitä juutalaisille tehtiin Auschwitzissä eikä ollut siitä kiinnostunut. Martsinkevitš väitti, että hänen Okkupai-pedofilija-hankkeensa tarkoitus oli paljastaa liberalismin todellisuus ja edistää kansallissosialismia. Hän väitti kaikkien pedofiilien olevan sydämessään liberaaleja. Martsinkevitš ei uskonut pedofiilien vangitsemisen tehoon ja vaati pedofiilien elämän tuhoamista sekä sukupuolielinten kirurgista irrottamista.

Martsinkevitš piti Vladimir Putinia aikaansaamattomana ja Yhtenäisen Venäjän äänestäjiä tyhminä. Hän oli sanojensa mukaan Putinin pitkäaikainen vastustaja ja vihasi Navalnyita, joka hänen mukaansa oli petollinen ilmiantaja ja homoseksuaali. Liberaalit olivat Martsinkevitšin mielestä tekopyhiä, koska eivät taistelleet vapautta vastaan taistelevien ihmisten vapauden puolesta. Martsinkevitš piti virheellisenä muun muassa niitä liberaalien ajatuksia, että valkoinen saisi mennä naimisiin mustan kanssa ja synnyttää "sekarotuisia" lapsia tai "tulla homoseksuaaliksi". Hän vastusti myös alkoholinkäyttöä, tupakointia ja huumausaineiden käyttöä.

Järjestämissään seminaareissa Martsinkevitš kannusti jättämään ostokset maksamatta. Hän piti varkautta moraalisesti oikeutettuna. Martsinkevitš oli sanojensa mukaan kutsuttu Tadžikistaniin tarkoituksena vaikuttaa häneen. Hän koki tadžikkien pitävän itseään "arjalaisina", vaikka hän itse teki näiden aasialaisesta ulkonäöstä toisen johtopäätöksen. Martsinkevitš piti tadžikkeja valehtelijoina kuultuaan Tadžikistanissa, etteivät tadžikit tunteneet vihamielisyyttä venäläisiä kohtaan.

Martsinkevitš vastusti Downin oireyhtymästä kärsivien lasten "pelastamista" ja piti näiden tukemista luonnonvastaisena. Hänellä oli yhteyksiä Venäjän hallinnon perustamaan Naši-järjestöön.