Mai Zetterling

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Mai Zetterling
Zetterling K.W. Gullersin kuvaamana
Zetterling K.W. Gullersin kuvaamana
Syntymäaika 24. toukokuuta 1925
Syntymäpaikka Västerås, Ruotsi
Kuolinaika 17. maaliskuuta 1994
Kuolinpaikka Lontoo, Britannia
Ammatti elokuvaohjaaja, näyttelijä
Puoliso David Hughes
Aiheesta muualla
IMDb
Elonet

Mai Elizabeth Zetterling (24. toukokuuta 1925 Västerås, Ruotsi17. maaliskuuta 1994 Lontoo) oli ruotsalainen näyttelijä, käsikirjoittaja ja elokuvaohjaaja.

Zetterling esiintyi näyttämöllä ensi kerran 15-vuotiaana. Hän opiskeli Dramatenin oppilaskoulussa 1942–1945, ja hänet kiinnitettiin Dramateniin vuoteen 1947. Ensimmäinen elokuvarooli hänellä oli vuonna 1941 Gunnar Olssonin elokuvassa Lasse-Maja, ja läpilyöntinsä hän teki Alf Sjöbergin elokuvassa Hets vuonna 1944. 1948 hän siirtyi Lontooseen, jossa hän oli mukana yli 20 elokuvatuotannossa. Sitten hän meni Hollywoodiin, teki muutamia elokuvia mutta ei viihtynyt siellä. 35-vuotiaana hän palasi Ruotsiin.

Hän teki yhteistyössä BBC:n kanssa neljä lyhytelokuvaa, muun muassa elokuvan, joka käsitteli saamelaisia.[1]

1964 hän teki ensimmäisen pitkän elokuvan ohjauksensa Rakastavia pareja (Älskande par), joka sai hyvän vastaanoton. Elokuva valittiin seuraavana vuonna Cannesin elokuvajuhlien Kultaisen palmun saajaehdokkaaksi. Rakastavia pareja on Agnes von Krusenstjernain romaanisarjan Fröknarna von Pahlen filmatisointi. Ruotsissa elokuva sai ylitsevuotavan myönteisen vastaanoton[1].

1986 Mai Zetterling teki elokuvan Amorosa Krusenstjernan elämästä.

Zetterlingin toinen pitkä elokuva, Öiset leikit (Nattlek, 1966), kuvattiin Penningbyn linnassa Roslagenissa. Elokuva kuvaa miehen yritystä päästä eroon muistikuvista neuroottisesta äidistään. Nattlek oli Ruotsin virallinen edustaja Venetsian biennaalissa 1966. Öiset leikit herätti suurta huomiota sen julisteessa olleen yhdyntää esittävän Leonardo da Vincin piirustuksen ansiosta. Elokuvan ainoa julkinen esitys peruutettiin, vain yksi näytös arvostelijoille tuomareille ja toimittajille sallittiin. Nattlekin esittäminen sallittiin Italiassa ja Ranskassa vasta sensuurin toimenpiteiden jälkeen.[1]

David Thomson kirjoittaa teoksessaan The New Biographical Dictionary of Film, että "Rakastavia pareja ja Öiset leikit ovat "voimakkaita, väkivaltaisia ja aitoja strindbergiläisiä kuvia seksuaalisesta tekopyhyydestä".

Zetterlingin feministinen Näyttelijättäret (Flickorna, 1968), jossa näyttelivät Bibi Andersson, Harriet Andersson ja Gunnel Lindblom, sai kielteiset arvostelut ja katosi Tukholman elokuvateattereista 3,5 viikon jälkeen. Elokuva kertoo teatteriseurueesta, joka harjoittelee Aristofaneen näytelmää Lysistrate, jossa Ateenan naiset nousevat kapinaan pakottaakseen miehet lopettamaan sotimisen.

1980-luvulla Zetterling julkaisi omaelämäkerran Osminkat.

Kirjallisuutta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Mariah Larsson: Skenet som bedrog: Mai Zetterling och det svenska sextiotalet, (Väitöskirja Lundin yliopisto 2006)

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c Anders Sundelin, Särling Mai Zeerling, Voltaire, Mars-April 2011, sivut 48–59

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]