Madeirankeiju

Kohteesta Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Madeirankeiju
Band-rumped Petrel From The Crossley ID Guide Eastern Birds.jpg
Uhanalaisuusluokitus: Elinvoimainen [1]
Elinvoimainen
Tieteellinen luokittelu
Kunta: Eläinkunta Animalia
Pääjakso: Selkäjänteiset Chordata
Luokka: Linnut Aves
Lahko: Ulappalinnut Procellariiformes
Heimo: Ulappakeijut Hydrobatidae
Suku: Keijut Oceanodroma
Laji: castro
Kaksiosainen nimi
Oceanodroma castro
(E.W.V.Harcourt, 1851)
Katso myös
 Wikispecies-logo.svg Madeirankeiju Wikispeciesissä
 Commons-logo.svg Madeirankeiju Commonsissa

Nimi-testi OKIUCN-testi OK

Madeirankeiju (Oceanodroma castro) on ulappakeijujen heimoon kuuluva lintulaji, jota tavataan Atlantilla ja Tyynellämerellä. Lajin nimesi Edward William Vernon Harcourt vuonna 1851.

Koko ja ulkonäkö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Linnun pituus on 19–21 cm, siipien kärkiväli 43–46 cm ja paino 44–49 g. Olemukseltaan se muistuttaa suuresti myrskykeijua, eroina hieman erimuotoinen valkoinen yläperä ja vielä syvempään haaroittunut pyrstö. Sukupuolet ovat samannäköisiä.

Esiintyminen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Madeirankeiju pesii Atlantin ja Tyynenmeren lämpimän vyöhykkeen saarilla, kuten Madeiralla, Azoreilla, Kanariansaarilla, Selvagenssaarilla, Kap Verdellä, Ascensionilla, Saint Helenalla, Galápagossaarilla, Japanin itärannikolla ja Havaijilla. Mahdollisesti se pesii myös São Tomélla.[2] Maailmanpopulaation koko on 20 000–200 000 yksilöä ja lajin kanta on elinvoimainen.[1] Madeirankeiju on tavattu kerran Suomessa, 19. tammikuuta 1993 Suonenjoella.lähde?

Elinympäristö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lajin elinympäristöä ovat louhikkoiset kalliosaaret.

Lisääntyminen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Madeirankeijut pesivät suurina yhdyskuntina kallion- ja kivenkoloissa lähellä vesirajaa. Naaras munii yhden valkoisen munan. Haudonta-aika on 38–42 päivää ja molemmat hautovat vuorollaan 2–6 päivän välein. Poikanen on lentokykyinen 68–73 päivän ikäisenä.[3] Emot käyvät pesällä vain yöllä eivätkä mielellään edes kirkkaalla kuutamolla, sillä siten ne välttävät lokkien ja kihujen ryöstelyn.

Azoreilla on havaittu madeirankeijujen pesivän kahdesti vuodessa, ensin kesä-heinäkuussa ja myöhemmin marras-joulukuussa. Tarkkojen tutkimusten perusteella on esitetty, että kesä- ja talvipesijät ovat eri lintuja, sillä muna on talvella selvästi suurempi, ja kesäpesijät ovat massaltaan 10 prosenttia kevyempiä ja niillä on keskimäärin pidemmät siivet ja pyrstö kuin talvipesijöillä. Talvipesintä on mahdollisesti sopeutuma siihen, että merivirrat tuovat alueelle talvella runsaasti ravintoa, eikä poikasten ravinnonsaanti ole populaatiota rajoittava tekijä. Toistaiseksi on avoin kysymys, pesivätkö talvipesijät kesällä jossakin muualla.[4]

Ravinto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Madeirankeijut syövät merenpinnalle nousevaa planktonia, kuten äyriäisiä, pieniä mustekaloja ja muita pieniä selkärangattomia sekä kaloja ja myös raatoja.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]